Kaksivuotiaan nukahtamisongelmat - ihan jotain järkkyä

Kaksivuotiaamme on vauvasta asti nukahtanut yksin, hämärässä huoneessa ilman sen kummempia sessioita. Nyt viikon ajan ei ole suostunut millään edes menemään sänkyyn, ei päiväunille eikä yöunille. Nytkin huutaa isänsä sylissä ihan paniikissa. Ollaan juteltu, pelkää varjoja, mutta pelkoon ei auta mikään. Ollaan selvitetty/katsottu yhdessä miten ne varjot syntyy jne, mutta mikään ei auta. Me ollaan jo ihan kysymysmerkkinä, että mitä tässä pitää tehdä. Tänään ei saatu nukkumaan päiväunia ja nyt on jo umpiväsynyt, mutta huutaa vaan EN MINÄ NUKU.

Antakaa rakentavia vinkkejä mitä pitäis vielä kokeilla tai tehdä toisin? En jaksa enää.

 

Ottaa viereen nukkumaan toistaiseksi? Kysykää ammattilaisilta vinkkiä. Turha ruveta suostuttelemaan ja tekemään numeroa, kun jos on totinen pelkotila, niin pahenee vaan, kun ei vanhemmat ymmärrä.

 

Mites jos antas olla valoo niin paljon ettei varjoja tuu? Tai vaikka täys valaistus.

 

On valoa, kokeiltu eri hämäryyksiä/valoisuuksia.

Tyttö ei ole ikinä nukahtanut viereen, ei edes rauhoitu viereen.

Soitan huomenna neuvolaan jos sitä kautta sais apua. Ihan mahdotonta touhua ja kyseessä ei ole vain uhmailu vaan jotain outoa. Oon ihan paska äiti. :'(

 

Ensiksi ma-mi, ethän sinä paska äiti ole. Toiseksi, mun ymmärykseni mukaan nämä lapset käyttäytyvät joskus niin ihmeellisesti tai siis ainakin meidän tyttö Välillä on niin helppo, mukava ja positiivinen ja sitten taas toisinaan oikukas kuin äitinsä. Uskon että kun vaan toimii tilanteessa niinkuin toimii yleensä muutenkin, nuo "oikut" menevät ohitse. Itse en kannata mitään huudattamista, mutten kuitenkaan liiallista keskusteluakaan.
Kun oma tyttömme riekkuu sängyssä eikä meinaa rauhoittua, juttelen hänelle kuinka serkut (nimeltään) ja kaverien lapset (oikeilla nimillä myös) nukkuvat jne.
Jaksuja sulle ja uskon että tämäkin vaihe menee ohi lapsellasi.

 

Toiveissatoinen Kun tyttö pysyisikin sängyssä, mutta ei auta. Eikä auta (enää) sekään, että luettelee ne kaverit ja läheiset jotka jo nukkuvat omissa sängyissään.

Tänään "soviittiin" että meillä on päivälepo. Sain tytön otsasta poskeeni ja sitä särkee nyt ihan jumalattomasti. Kamalinta on mun mielestä se, että tyttö yritti (kun huomasi, että minua sattui) muksauttaa uudestan ja läpsi minkä käsillään ehti. Mun piti lähteä pois etten olis läpsäyttänyt häntä. No, rauhoituttiin, tyttö pyysi anteeksi ja on nyt vaunuissa päiväunilla. Mä en haluaisi laittaa tyttöä vaunuihin, koska kesällä saatiin taistelun kanssa hänet opetettua nukahtamaan päiväunille sänkyyn.

Jatkan myöhemmin. Tyttö heräs. :flower:

 

Anteeksi lihavointi. Joku hämminki iski koneeseen tai sen käyttäjään.

 

Meilläkin parivuotiaalla oli vaihe, jossa nukahtaminen takkusi ja sitten heräili kesken unien. Ja välillä on vieläkin. Liittyy minusta selvästi mielikuvituksen kehittymiseen eli alkaa nähdän hurjempia unia ja joskus selittikin jotain karhuista ikkunan takana eli oltiin päivällä luettu karhuista kertovaa kirjaa tms.

Meillä on auttanut se, että ei katsota ollenkaan tv:tä eikä lueta kirjoja, joissa on yhtään mitään pelottavaa (voi olla esim. vain yksi kuva jostain örkistä, joka lasta jännittää, vaikka tarina sinänsä ei olisikaan pelottava). Ja sitten on annettu nukahtaa viereen. JOskus kun ei ole millään nukahtanut päikkäreille (hillunut sängyssä 1,5h), olen antanut olla nukkumatta, ja illalla sitten menty aiemmin nukkumaan.

Onneksi näyttää olevan ohimenevää, eli nyt noita "kohtauksia" on enää harvoin, yleensä vain silloin kun on ollut vieraita tai muuten hektinen päivä. Eli mitä tapahtumarikkaampi päivä, sitä levottomammat unet ja vaikeampaa nukahtaminen, tai voi olla että nukahtaa helposti, mutta heräilee sitten kesken unien itkemään ja huutamaan. Mitä "tylsempää" ja rutiinimpaa arkea, sitä paremmin nukkuu. Näin meillä.

 

Meillä myös 2v. alko muutama kuukaisi sitten kiukuttelemaan nukkumaan menon kanssa ja huutaa ei nuku enää jne. Avuksi otettiin matkasänky ja nyt nukkuu siinä enää päikkärit viikonloppuna ja illalla onnistuu jo omaan sänkyyn jääminen aika hyvin. Vain te omat vanhemmat tiedätte koittaako lapsi vedättää teitä vai pelkääkö ihan tosissaan vaikka pimeää. Jos koittaa vedättää, niin anna huitaa vaan, ja sano että nyt nukutaan shh-shh. Jaksamista!

 

Onnistuisiko nukahtaminen siten, että luette yhdessä jotain kivaa kirjaa? Meillä 2v5kk tyttö nukahtaa yleensä aina siihen, että luetaan ja katsellaan kirjaa, joskus minä laulan kirjan kuvista. Jos typy ei jaksa keskittyä kirjaan, lauletaan vain unilauluja. Tyttö nukahtaa aina isänsä tai mun viereen. Meidän tyttönen pelkää pimeää ja valot sammutetaankin aina vasta sitten, kun tyttö on täysin unessa. Yövalo meillä on käytössä, jotta pieni ei yöllä herätessä säikähdä pimeää.

Päiväunille pieni nukahtaa samalla tavalla kirjaa lukiessa. Jos ei tunnin lukemisen jälkeen nukahda, jatketaan päivän touhuja ja ruvetaan illalla aikaisemmin unille (tätä ei kyllä usein tapahdu ). Päivälevoksi riittää mun mielestä noina "virkkupäivinä" vaan sängyllä loikoileminen, tärkeintä on se, että pienelle on tarjottu mahdollisuus nukkumiseen ja lepoon.

Mun mielestä pahinta, mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, on asennoitua pieneen pelkoon epäilevästi ("lapsi varmasti vaan vedättää") tai jättää lapsen pelko kuulematta. Asiasta kannattaa toki keskustella (etenkin jos lapsi niin haluaa), mutta toisaalta kannattaa viedä lapsen huomio pois pelottavasta asiasta. Mä en varmaan enää puhuisi varjoista mitään, jos lapsi ei itse ota asiaa esille. Sänkyyn mentäisiin kivan unikaverin kanssa. "Minkä unikaverin otat tänään kainaloon" -harhautus saa meidän tytön monesti menemään touhukkaana etsimään pehmolelua (tai muutamaa pehmolelua ) kaveriksi ja sitten mennään peiton alle lukemaan. Pehmotkin peitellään ja sitten voidaan yhdessä keskittyä satujen maailmaan. Mielikuvitusta kannattaa käyttää! Sängyssä voi tehdä vaikka kuperkeikan tai peiton alle tehdyssä majassa voi jutella päivän tapahtumista hetkeä ennen unille rauhoittumista. Näin voi saada lapsen huomion pois pelottavasta, nukkumaan menoa haittaavasta jutusta.

Olet varmasti hyvä äiti! :heart: Lapset vaan välillä on lapsia. Ne pelkää, kiukuttelee, sählää ja touhuaa ja keksii kaikenlaista.

Tsemppiä teille! Toivottavasti tilanne ratkeaa pian parhain päin!