Kaksikieliset taaperot

Mielenkiinnosta kysyn, miten kaksi/kolmikielisissä perheissä taaperoiden kielenkehitys on lähtenyt käyntiin?

Meillä olin aluksi hieman huolissani, kun lapsi ei juurikaan edes jokellellut. Ääntely alkoi 8-9kk iässä, mutta ekat sanat kuitenkin tulivat vuoden paikkeilla. Nyt ikää on 1v ja kohta 5kk, sanoja on kymmeniä suomeksi ja niihin sekoitetaan isän äidinkieltä. Esim. jos lentokone menee yli, hän sanoo "täsh, kooki kooki" = lentokone lentää korkealla. "Täsh" on siis "vliegtuig" = lentokone. Englannin kieltä hän on viime aikoina alkanut matkia perässä, mutta emme osoita koskaan hänelle englannin kielistä puhetta, koska se ei ole kummankaan meistä äidinkieli.

 

Mekin ollaan kolmekielinen perhe. Mä puhun lapsille ruotsia ja mies igboa ja keskenään puhutaan englantia.
Esikkolla ekat sanat tuli vuoden paikkeilla, 1,5v tuli enemmän sanoja ja 2v:nä jutteli jo muutaman sanan lauseita. Ruotsi on selvästi vahvempi kieli koska käy ruotsinkielisessä päiväkodissa. Nyt en muista tarkkaan koska esikko alko puhumaan miehelle igboa mut joskus 2v paikkeilla. Kun esikko oli 3v oltiin miehen kotimaassa, Nigeriassa ja sillon esikko oli jo pitkään puhunut pelkkää igboa miehelle. Ikinä ei sekottanut kieliä keskenään mut alussa hän puhu miehellekin ruotsia ja sekaan tuli igbo-sanoja ja kun niitä oppi enemmän niin aina otti ne heti käyttöön isälle puhuessa.
Esikko on nyt 5v ja ymmärtää englantia tosi hyvin, on siis oppinut ihan mua ja isää kuuntelemalla. Suomekin opettelee itsekseen pihalla ja lastenohjelmista koko ajan enemmän.

Kuopus on nyt 1v5kk ja koviin montaa sanaa ei "tarkotuksella" sano, mut matkii tosi hyvin, välillä riittää et kuulee jonkun sanan kerran niin osaa jo hienosti toistaa sitä. Mut enemmän sanoja hänellä on käytössä kuin esikolla samoihin aikoihin. Molemmat on poikia ja oppineet kävelemään aikasin, esikko 10,5kk ja kupus oli tasan 1v. Molemmat on ihan heti ymmärtäneet ruotsia ja igboa aivan yhtä hyvin.

 

Kiva kuulla vähän epätyypillisemmästä kombinaatiosta kuin suomi-ruotsi tai suomi-englanti. Noihin on helpompi saada ympäristön tukea Suomessa.

Mulle on tärkeää, että lapset oppii myös isän kielen. Kyllä se yhdistää ja auttaa rakentamaan juuria.

 

Pampas - teilla siis myos hollanti toisena kielena?
Meilla nyt 1v8kk tyttonen joka puhuu n. 60/40 suomea ja hollantia. Lauseita ei viela tule, paitsi imperatiivilla: istu, tule, odota
Ma puhun tytolle siis suomea, mieheni hollantia ja keskenamme puhumme hollantia tai englantia. Olen ymmartanyt etta jos lapsella on muutenkin kielellisia lahjoja, ei kolmen tai useammankin kielen oppiminen ole hankalaa, jos vain ollaan johdonmukaisia kielenkaytossa. Englanninkielisia sanoja en ole viela kuullut tyton tapailevan - tai ehka en ole viela hoksannut kaikkia. Taytyykin alkaa kuuntelemaan jokellusta ja katsoa jos sielta joku englanninkielinenkin erottuisi

 

Joo, meillä on suomi ja hollanti kielinä. Johdonmukaisuus on kyllä välillä hukassa. Miehen vanhimmat lapset eivät ymmärrä kovin hyvin hollantia, joten mies puhuu aika paljon suomeakin. Mun hollannin kielen taito on enemmän passiivista sanastoa, ymmärrän arkikielen, mutta en osaa juuri puhua.

Tyttö on viime aikoina viettänyt enemmän aikaa kaksin isän kanssa, niin hollannin kielen sanoja on tullut lisää ja osin korvannut aiemmin opitut tai käytössä olleet suomalaiset vastineet. Hän matkii perässä myös paljon, äännähdyksiä, hymähdyksiä, eleitä ja ilmeitä, samoin kuten niitä enkun sanoja.

Mä olen kyllä yrittänyt olla tarkka ja selkeä, mm. sen takia, että miehen vanhimmilla on ollut kielen kehityksen ongelmia - ja nehän on kovasti perinnöllisiä. Siksi olin aiemmin mm. jokeltamisen puutteesta vähän huolissani. Nyt vaikuttaa kuitenkin, että ainakaan isommalla tytöllä (meillä myös pieni vastasyntynyt) ei ole hankalaa kahden eikä kolmenkaan kielen kanssa. Hollantilaista lauantaikoulua taitaa sitten täytyä harkita 1,5v päästä, että olisi jotain ympäristön tukea. Ettei jää niin, että hollanti on vain isän omituinen ja nolo kieli, jota pitää hävetä, kun eihän sitä edes kukaan osaa.

 

Mua vahan pelottaa se, etta suomenkieli ei paase kehittymaan tarpeeksi vahvaksi ympariston takia. Mulla on kylla muutamia suomenkielisia kavereita, mutta melkein viikottain pitaisi vahintaan olla tekemisissa, jotta kieli sailyisi vahvana ja paasisi kehittymaan. Ja etta jonkinlainen identiteetti sen kielen ymparille myos kehittyisi.
Mua myos mietityttaa etta miten pitaa suhtautua kun tytto kayttaa hollanninkielisia sanoja kommunikoidessaan mulle? Vastaanko vaan, kaantamalla samalla sanan suomeksi ("joo, siina kuvassa on hevonen") vai pitaako yrittaa saada lapsi toistamaan sanan suomenkielinen versio? Vaikuttaisi aika hurjalta ja aikaavievaltakin. Tahan asti olen tehnyt vain tuota edella mainittua eli toistanut sanan suomeksi vastatessani lapselle, mutten tieda onko sekaan tehokasta?

 

Olin yhdessä tilaisuudessa, jossa oli paikalla puheterapeutti vastaamassa kielen kehityksen kysymyksiin. Yksi toinen kaksikielisessä perheessä elävä äiti kysyi tuosta, että kun hänen tytölleen kissa on katt, niin miten hänen pitäisi reagoida, myötäillä isän kieltä vai sanoa suomeksi. Puheterapeutti sanoi, että riittää kun hän itse aina sanoo, "niin, kissa", eli ei tarvitse yrittää laittaa lasta sanomaan toisella kielellä, eikä itse vaihtaa kieltä.

Mun sisko on asunut ulkomailla ja nyt aikuiset lapset syntyneet siellä. Heillä suomi on kakkoskieli, mutta erityisesti esikoisella hyvin vahva sellainen. Kaksi vanhinta opiskelevat nyt Suomessa (toinen yliopistossa, toinen amk:ssa), nuorin lähti mieluummin Japaniin Kaikkina kesinä he ovat käyneet Suomessa 2-4viikon lomia ja yhdessä vaiheessa asuivat vuoden. Kaikki tuo on vaikuttanut paljon kielen kehitykseen ja identiteettiin.

 

Meillähän tyttö tosiaan puhuu ihan sekaisin nyt suomea ja hollantia. Aamulla hän menee "douche", lammas on "aap", mutta hän juo (v)että, haluaa (r)uokaa tai eeten, juna on "toet" ( lastenkirja "Toet de trein") yms. Hän tuntuu valitsevan aina sen kielen sanan, mikä on helpompi lausua.

 

Mielenkiintoista lukea muidenkin ajatuksia samaisesta asiasta!
Tuntuu että monella tutullani joilla on kaksi/kolme kieltä perheessä, lapset vaan oppivat ja puhuvat kaikkia kieliä! WAU!!
Meillä odottelen kanssa mielenkiinnolla meidän 1v 7kk puheen kehitystä. On jälessä huomattavasti siskojaan, jotka jo samanikäisinä puhuivat aika hyvin suomea. Silloin isä oli niin paljon töissä että toisen kielen oppiminen jäi vähälle ja lopulta unohtui, harmi!
Joten nyt olemme koittaneet olla tarkempia.
Poitsu otti tosin ekat askeleet jo 8kk. Suomenkielikin hakusessa, ymmärtää tosin hyvin ja isänsä kielestäkin aika paljon. Kaksi sanaa tulee toisesta kielestä.

Joo työni puolesta tiedän, tai meille opetettu, myös että jos lapsi sanoo toisella kielellä, se pitäisi vaan toistaa omalla kielellä. Myös se että kumpikin puhuu lapselle omaa äidinkieltään on tärkeä.
Mutta itse kyllä sanon, jos tiedän jonkun sanan, lapselle sen kummallakin kielellä. Esim. at= hevonen

 

mä tulin myös työntämään omaa lusikkaani tähän sekaan

meillä poika 1v10kk puhuu enemmän englantia kuin suomea. Miehen kanssa puhutaan omaa äidinkieltämme eli suomea miehelle ja mies englantia minulle. Jotenkin englannin sanat tulevat vahvempana esiin. Suomeksi on tullut muutamia kokonaisia lauseita! Vuosi siihen meni ennen kuin ensimmäiset selkeät sanat tulivat esiin.

mitä kieltä muuten sisarukset käyttävät keskenään? jos teillä on useita lapsia meidän pikkuneiti on vasta 2kk joten ei osaa vielä sanoa.

 

Moi, olen itse kaksikielinen ja mulla on nuorempia sisaruksia - kaksikielisiä. Lisäksi mulla ja miehelläni on eri äidinkieli, joten meidänkin kolme lasta on kaksikielisiä. Veljellä on myös erikielinen vaimo. Kokemusta on siis seitsemästä monikielisestä puhumaan opettelusta.
Jokainen näistä seitsemästä on ollut erilainen tapaus, ja kaikkien kohdalla mm. varhaislapsuuden kieliympäristö (kuinka monta kieltä, mikä kieli vahvimpana, nko vanhemmat puhuneet aina samaa kieltä vai sekoittaneet kieliä), leikkikoulu-, koulu- ja opiskeluvalinnat, ystävyyspiiri, lapsen oma identiteettipreferenssi jne. on vaikuttaneet lopputulokseen.
100% kaksikielisiä on harvassa: yleensä yksi kielist' ajan myötä tulee "kaikkein vahvimmaksi" (sitä kiletä sitten usein mielellään puhuu omalle lapselleen. Mutta 95%-98%, 98%-80%, 99%-80%-70% -äidinkieliyhdistelmiä tiedän.
tällä hetkellä mulla pienenä huolena kuopusen hidas puhumaan oppimnen (2,5 vuotta ja vain vähän puhetta), mutta kuten joku ylempänä sanoi: tämä taapero on motorisesti hyvin kehittynyt ja taitaa laittaa eneriansa siihen, puhumisen kustannuksella.
Luotan, että hän ennen pitkää oppii kertomaan asiansa, ja sehän minulle riittää.

 

Osuipa silmään, vaikka meidän lapset eivät enäa¨taperoita olekkaan. Mieheni on norjalainen ja kaikki lapset ovat syntyneet täällä. Asuimme mieheni tyøn vuoksi kaksi vuotta ruotsissa, joten 3 kieltä on ollut kuvioissa mukana. Kaikkien 3:n lapsen puheen kehitys on ollut alusta asti hyvin erilaista.

Esikoispoika (nyt 6 v) puhui täysin selviä lauseita jo reilun vuoden ikäisenä. Ei ole koskaan sekoittanut kieliä (lukuunottamatta joitain "lainasanoja"). On aina taivuttanut oikein ja käyttänyt oikeita sanamuotoja. Kaikki 3 kieltä sujuvat kuin vettä vaan.

Kaksotytøistä toinen (nyt 3,5 vuotta alkoi tapailla sanoja sekä suomeksi että norjaksi n. 2 vuotiaana. Puhuu nyt sujuvasti molempia kieliä, mutta ruotsintaito jäi ymmärtämisen tasolle.

tytøistä toinen puhuu hyvin epäselvästi vieläkin. Sekoittaa kieliä eikä osaa suoraan kääntää. Puhuu kuitenkin paljo ja koko ajan.

Itse puhun systemaattisesti vain suomea ja isä norjaa. keskenämme puhumme norjaa.

 

itse puhun pojalle suomea, isä puhuu nepalia ja sit miehen kans keskenään puhutaan englantia ja nepalia... 1,5 vuotias poitsumme ymmärtää suomea ja nepalia suht hyvin, englantia osaa vain isin opettaman high five pari viikkoa sit poika alko matkimaan mua suomeksi matkii siis yksittäisiä sanoja... yhden sanan osaa nepaliksi ja todella harvoin edes käyttää sitä... saas nähä miten toi mini mies oppii puhumaan...

 

tuosta kehityksestä tulikin mieleen. Vaikka sanoja/lauseita ei tule vielä kuin apteekin hyllyltä niin motoriikka on huomattavasti kehittyneempää kuin ikäisillään noin yleisesti. Täällä juostaan ja pompitaan,potkitaan palloa sinne minne halutaan. osataan avata korkkeja ja ruuveja. Avataan nappeja/vetoketjuja yms. kengät laitetaan itse jalkaan jne. Moni luuleekin poikaa jo kolme vuotiaaksi vaikka 2v tulee ens kk täyteen.

tuli katsottua n.kk sitten teemalta mielenkiintoinen dokumentti vauvoista mut siinä olis saanu olla lisää kakskielisten/monikielisten vauvojen kehityksestä. Jos kerran kielenerottamiskyky loppuu jo 3kk vanhana kun kuulee vain yhtä kieltä.

mukavaa että meitä on näinkin monta! vertaistukea näistäkin asioista on harvoin löydettävissä.

 

Hei,

meillä puhutaan suomea (minun äidinkieleni), italiaa (mieheni äidinkieli) ja englantia puhumme keskenämme. Tyttärelle minä puhun vain suomea ja mies italiaa. Tyttäremme on nyt 2- vuotias ja puheen ymmärtäminen on erittäin hyvää. Sanavarasto, sekä suomen että italian, melko laaja.

Kielet toki välillä sekoittuvat keskenään. Esim. kun pitäisi sanoa minulle koira, sanookin italiaksi cane. Sitä olen itsekin miettinyt, että miten silloin tulee menetellä. Olen sitten vain sanonut, että koira. Ja aiemmista viesteistä huomasin, että ilmeisesti aivan oikein tehnyt. Saas nähdä miten on napannut tuon englannin... Ei ainakaan puhu sitä (paitsi äidiltä napattu: Oh no!)

Kuukausi sitten meille syntyi kaksospojat. Jännä nähdä miten heidän puheensa kehittyy. Kun huomasin tuolta aiemmista viesteistä, että voi olla hyvinkin suuria yksilöllisiä eroja.

Oli mukavaa lukea muidenkin kaksi-kolmikielisten perheiden kokemuksia!

 

Meillä puhun lapselle ruotsia ja mieheni puhuu suomea. Lapsi on ruotsinkielisessä päiväkodissa. Kohta kolmevuotiaalla on silti suomi paljon vahvempi, koska mieheni kanssa puhun suomea. Olen itsekin kaksikielisestä perheestä, joten molempien mummojen kanssa puhutaan suomea. Ruotsia tulee yksittäisiä sanoja, tai sitten poika toistaa jonkin lauseen perässäni. Suomeksi tulee jo pitkiä lauseita, ja osaa taivuttaa ajan ja luvun mukaan. Ennen kaksivuotispäivää ei sanonut kuin joo ja ei, mutta oli erittäin taitava sanaton viestijä. Kun aloitti tarhan alkoi myös korvakierre, joulukuussa laitettiin putket, ja kun liimakorva saatiin pois, niin johan aukesi sanainen arkku.

 

Meidän esikoinen on 2v2kk ja on periaatteessa nelikielinen; kotona suomi ja norja, päiväkodissa (18kk iästä lähtien) englanti ja mandariinin kiina.

Hän alkoi jokeltelemaan 8kk iässä. Ymmärtämään lähestulkoon kaiken mitä sanoimme 12-15kk iässä, ja ensimmäinen sana tuli 16kk iässä (ja oli suomeksi). Siitä lähtien on tullut tasaisesti, mutta hyvin hitaasti uusia sanoja. Pikaisesti kun lasken päässä niin nyt on hänellä noin 20 sanaa, nyt viime muutaman kuukauden aikana on tullut vähän aikaisempaa tiheämmin uusia sanoja. On sekaisin suomea ja norjaa, sekä nyt viime aikoina enemmän englantia ja muutama sana mandariinia. Nyt viimeisen kuukauden aikana on alkanut yhdistämään kaksi sanaa yksi kertaisiksi lauseiksi, esim "anna mamma" (annan äidille), "anna more" (anna lisää). Yhdistelee siis myös eri kieliä.

Noin 12-15 kk ikäisestä eteenpäin kuin kompensoidakseen vähäistä kielitaitoa, oppi ja otti käyttöön "itsekeksimänsä" viittomakielen.