Kaksi vai kolme lasta, mielipiteitä kaivataan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pirta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pirta

Vieras
Hei!

Kertokaapas kaikki kolmen lapsen vanhemmat, miten "siirtymä" kahdesta kolmeen lapseen näkyy arjessa? Lähinnä mietin asiaa perheen kokonaistilanteen kannalta: lasten keskinäiset suhteet, oma jaksaminen, rahapolitiikka, parisuhde jne....


Minkälainen ikäero mielestänne lasten välillä on hyvä?

Itsellä on nyt kaksi lasta (nuorin vasta 6 kk) ja näillä kahdella on iso ikäero. Nyt on hiipinyt mieleen haave kolmannestakin lapsesta. Isoa ikäeroa ei vaan enää voi pitää, koska ei ole itse kovin nuori enää (kappas, heh!) Näitten kahden kanssa menee arki kivasti. Mietin lähinnä, jos lapsen vielä saisi, riittäisikö aika kaikille kolmelle, menisikö elämä töiden jälkeen vain kotitöiden teoksi jne.
 
siinä se kulkee sivussa. no..jo mun kolmonen on ollu suht helppo tapaus ja tää on meiän eka yhteinen joten ei oo ollu kovin raskasta. 3 lasta mahtuu myös hyvin autoon niin ei tarvii vaihtaa jos on jo tarpeeks iso muutenkin.

1. ja 2. oli 4v ja melkein 3v kun 3. syntyi. sopivat ikäerot mun mielestä.
 
no onneksi nuo leikkii keskenään, se on helpompaa joskus kun paimentaa yhtä vain. tosin autoon pakkaamiset vähän hankalaa, ahdasta, hidasta voi olla.. lisäksi lomailut vähän minimissä.. mökki helppo ottaa, mutta jokaisessa lomapaikassa aina myydään 4 hengen perhepaketteja ellei erikseen sovi ja maksele kauheita lisämaksuja.
 
Minusta suurin muutos oli, kun se toinen lapsi syntyi ensimmäisen seuraksi. Seuraavat on "menny siinä sivussa" =) Lapsia on siis nyt 4, nuorin 3kk ja vanhin 10v.
2 vanhimman ikäero on 2v2kk, ovat samaa sukupuolta ja pahempaa tappelukaksikkoa saa hakea :headwall: :headwall: Kakkosen ja kolmosen ikäero on tasan 3 vuotta, ihan ok...on seuraa toisilleen, mutta sen verran ikäeroa,ettei ihan joka asiassa tarvi kilpailla tai tapella =) Nyt kolmosen ja nelosen eroksi tuli 5v...vielä on paha sanoa, mutta ihan ok :p
Itse jaksan oikein hyvin. Jopa paremmin kuin aikoinaan pelkän esikoisen kanssa, pari suhde on mielestäni ennellaan ja niin hyvä ja tiivis, kuin 4 lapsen kanssa sen saa luotua =) Ei valittamista...
Raha riittää, kun sen laittaa riittämään...mistään ei ole toistaiseksi ainakaan tarvinut tinkiä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hempee:
no onneksi nuo leikkii keskenään, se on helpompaa joskus kun paimentaa yhtä vain. tosin autoon pakkaamiset vähän hankalaa, ahdasta, hidasta voi olla.. lisäksi lomailut vähän minimissä.. mökki helppo ottaa, mutta jokaisessa lomapaikassa aina myydään 4 hengen perhepaketteja ellei erikseen sovi ja maksele kauheita lisämaksuja.

juu..helpompaa on kun koko lauma kotona. nyt 2 vanhinta puolpäivähoidossa ja en millään keksi tolle vajaa 2veelle ohjelmaa. se oottaa vaan koko ajan että isosiskot tulis kotiin. =)
 
No, on tää aika kotikeskeistä hommaa, mutta kun on suhtautunut tähän niin, että tämä on vain tämä hetki elämästä, mitään suuremoia ongelmia ei ole tullut. Lapsista on paljon seuraa toisilleen ja kun keskimmäisen ja nuorimman välillä on monta vuotta, ei ole kovin hankalaa mikään. Isompien kanssa ei oikeen pääse tekee kahdenkesken mitään kummosta. Joskus shoppailua, uintia... se jää jotenkin vajaaksi. Nuorin on kaikkien vauva ja isommat pystyy lähes kaikkea tekemään hänen kanssaan. Seuraa paljon, ja kaikki samaa sukupouolta, niin tavarat kiertää. Rahan menoa en osaa sanoa, kellään ei ole erityisruokavalioo ja kukaan ei vielä mitän harrasta. Mutta varmasti normaalia elämää elävä perhe elättää kolme siinä missä kakskin.
 
Mulla kolme lasta suht pitkillä ikäeroilla (vauva, 8 v. ja 12 v.). Tämä meidän vauva on ollut aivan ihana lisä meidän vakiintuneeseen elämään, hurmannut koko porukan aivan täysin:-) Etukäteen jännitin, että jaksanko enää yövalvomisia jne., mutta hyvin on mennyt ja isommat auttavat jo kummasti vauvan hoidossa. Ja on muuten tosi hellyyttävää seurata isompien sisarusten suhtautumista pikkuiseen. Mutta meillä siis pitkät ikäerot, mikä kyllä on ollut minun jaksamisen kannalta ihan ratkaisevan tärkeää!
 
Meillä parivuotias alkoi jo kovasti auttamaan kaikessa mua ja on niin paitaa ja peppua alusta asti ollut kakkosenkin kanssa. Kaikki ovat siis pieniä ja vielä kotona, tosin vanhin menossa hoitoon tässä osittain. Yhdelle lapselle tosiaan vaikea keksiä mitään ainakin mun kun ei sitä ehdi olla ohjelmatoimistona kotitöiden ohella niin paljoa. Ovat sitten kotitöissä mukana

sUkupuolia meillä on molempia joten kumpiakin vaatteita saanut ostaa ja osa on onneksi unisex enemmän. Tarvikkeita aika paljon kiertää sen minkä voi, tosin auton istuimia joutunut uusimaan. Ruokaa tietysti kauheat määrät, mutta niin menee kahdenkin kanssa.

Mutta rahaa kyllä menee, jos jotain tekee kodin ulkopuolella niin jokaisesta ainakin vanhemmiten maksettava paljon.. toki mm. talvikauden alut on aika järkkyjä jos kaikille samalla kengät ja puvut.. siinä ei välttämättä lapsilisätkään riitä
 
Meillä kaks ekaa on syntyny 1v2kk ikäerolla ja ovat kuin paita ja peppu. Kolmas syntyi 2 vuoden ikäerolla toiseen ja vasta ihan viime aikoina ovat isommat ottaneet leikkiin ( tällä hetkellä kolmas 3 v. ) onneksi syntyi sitten vielä neljäs 1v9kk ikäerolla kolmoseen niin ovat tässä pikkuhiljaa löytäneet toisensa ja keksineet yhteisiä leikkejä.

MÄ oon tota riittävyyttä kans omalta osaltani miettinyt. Tällä hetkellä mulla on vahva tunne siitä että yksi puuttuu ( tämä tosin tapahtui myös kun neljättä aloin kuumeilemaan ) joten yksi meille vielä mahtuisi. Mutta mielellään ei mitään järin pitkää ikäeroa muihin jotta saisi sitten leikkiseuraa veljistään =)
 
Meillä kaksoset 2,5v. ja vauva 6kk. Kolmas tasapainotti tilannetta, on koko perheen ilontuoja :). Parisuhde vahvistui entisestään. Kolmannen myötä aloin helpommin pyytää apua mm. isovanhemmilta, tavallaan kolmas lapsi lähensi koko sukua :O! Rahatilanteeseen kolmas ei ole vielä vaikuttanut mitenkään, mutta sekin aika vielä koittaa... Meillä eletään tässä hetkessä eli elämä on kotiin ja lapsiin keskittyvää ja kyllä kotityöt vievät paljon aikaa. Mies ottaa omia hetkiä autoharrastuksen parissa ja minulle riittää vaikka lenkki koiran kanssa tai yksin kaupassa käynti. Olen iloinen että lapset ovat syntyneet pienillä ikäeroilla.
 
Kiitokset vastauksista. Oli kiva lukea muiden kokemuksia. Näköjään tuo ikäero juttukin on siten, että puolensa sekä pienissä että vähän suuremmissa ikäeroissa. Mukavaa kesän odotusta kaikille :)!
 
Mäkin voisin sanoa, että kolmas lapsi teki perheestämme täydellisen. Helpommin menee siirtyminen kahden lapsen perheestä kolmilapsiseksi kuin se, kun saa toisen lapsen.

Meillä kaksi isompaa saavat kiistan aikaiseksi lähes kaikesta, mutta pienemmät leikkivät hyvin mielellään keskenään. Ikäerot meillä ovat 3v2kk ja 2v3kk. Pienempi ikäero on siis mun mielestäni parempi :) Esikoinen ja kuopuskin tulevat ihan hyvin toimeen, he ovat poikia, keskimmäinen on tyttö.

Rahapolitiikkaan kolmas ei minusta silloin heti vaikuttanut, mutta kyllä sen lomaillessa huomaa... kaikki paketit on suunniteltu 2 aikuiselle ja 2 lapselle :/

Oma jaksaminen venyy ihmeesti tilanteen vaatimalla tavalla, ja parisuhteen tilasta on vaikea antaa yleispätevää arviota, koska sehän riippuu ihan ko. parisuhteen osapuolista miten he asioita käsittelevät. Meillä kolmosen taaperoaikaan ajoittui myös mun kolmenkympin kriisini, joka rasitti suhdettamme, mutta sen jälkeen olemme yhdessä vahvempia kuin koskaan :heart:
 
En ymmärrä kysymystä. Mulla kolme lasta ja ihania kaikki ovat. Elämä kantaa jne. Miksi ylipäätään ihmiset analysoi ja pohtii elämää noin? Eläkää elämäänne ja nauttikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
En ymmärrä kysymystä. Mulla kolme lasta ja ihania kaikki ovat. Elämä kantaa jne. Miksi ylipäätään ihmiset analysoi ja pohtii elämää noin? Eläkää elämäänne ja nauttikaa.

Kyllä sitä nautitaankin, mutta kai sitä nyt jokainen asiaa vähän pohtii, mikäköhän olisi se sopivin lapsiluku. Toisaalta mäkin haluaisin kolmannen, mutta sitten sitä ajattelee, että saako kaikki riittävästi huomiota ja jaksaako sitä panostaa jokaiseen riittävästi. En halua, että lapsi tai lapset vain "kasvavat siinä sivussa" niin kuin 70-luvulla. Halutaan olla vähän aktiivisemmin mukana lastemme elämässä ja se vain vaatii aikaa, rahaa ja energiaa. Onko sitä riittävästi, on ihan fiksua miettiä rahkeitaan ettei mene liian rankaksikaan elämä. Kyllä niitä lapsia haluaisi vaikka kuinka monta, mutta on niistä vaivaakin, vaikka ihania ovat.
 
Miten on mahdollista että kolmas menee siinä sivussa? Ei ainakaan meillä :)
Olen varmasti ketjun "oudoin" mutta meille olisi riittänyt kaksikin;kolmas raskaus oli yllätys (ehkäisystä huolimatta) ja muutti kyllä kuviota melkoisesti.Vanhimmat lapset olivat 5,5 v ja 4,5v vauvan syntyessä...olin just palannut töihin kotona olemisen jälkeen ja raskaus muutti suunnitelmat.Olin jo henkisesti valmistautunut siihen että lapsiluku jää kahteen,en todellakaan haaveillut monesta lapsesta.En kuitenkaan halunnut tehdä aborttia ja nyt meillä on kolme lasta,nuorin täyttää 3 vuotta.Elämä kolmen lapsen kanssa on mukavaa ja lapset touhuavat keskenään.Rahaa palaa monen lapsen kanssa;vaatteet,ruoka,harrastukset....jne.Matkustaminenkin on yllättävän kallista 5-hengeltä,kaikki valmismatkat mitoitetaan 4-henkiselle perheelle.Täytyy rehellisesti sanoa,että parisuhteelle jää tosi vähän aikaa.Ehkäpä sen aika koittaa joskus.
Kannattaa miettiä omia voimavaroja? Vaikka kuopus on jo olemassa ja on tietenkin tosi rakas niin meille olisi riittänyt ne kaksi lasta.
 

Yhteistyössä