Kaksi harhaluuloa elämästä

[taustalla]

Olenpas ollut naivi. Olen kolmekymppinen ja kahden lapsen äiti. Tulin tänne palstalle ihan mielenkiinnosta katselemaan.

Olin oikeasti aina kuvitellut, ettei lapsia oikein "voi" tehdä alle kahden vuoden ikäerolla. Sitten itselleni iski vauvakuume heti esikoisen syntymän jälkeen ja lapsilla on ikäeroa tasan vuosi ja kuusi kuukautta. Sittemmin olen huomannut, että lapsiahan voi tulla jopa alle vuoden erolla...

Toinen harhaluulo on ollut se, ettei naisen tulisi saada lapsia yli nelikymppisenä. Äitini sai kolmannen lapsensa 39-vuotiaana ja melkein sekosi valvomisesta ja kaikki muukin kasvattaminen oli todella vaikeaa, erityisesti pojan murrosikä. Äiti jankutti, että tehkää lapset aikanaan ja siitä varmaan käsitys "kriittisestä" neljänkympin rajasta. Mutta ihanaa huomata, että täällä on vaikka kuinka paljon ihania odottajia, jotka ovat neljänkympin paremmalla puolella.

Olen vähän myöhään aloittanut lasten saamisen (tosin ihan hyvä startti
) ja siksi harmitellut, etten ehkä ehdi saamaan kovin montaa lasta, kun gradu ja omakotitalokin ovat tekemättä Tämähän antaa toivoa, kun jatkoaikaa on saatavilla. Ihanaa raskautta teille rohkeat Naiset !

 

[minäkin käyn]

Minäkin jostain syystä surffaan aina tälle palstalle... Olen kysellyt itseltäni, miksi, mutta en löydä vastausta. Tai ehkä täällä kuitenkin on toivo jotenkin ihanan hellyttävästi mukana kuvioissa. Olen itse 36 vuotias, minulla oli keskenmeno varsin myöhäisillä viikoilla 34 v. ja nyt olen pienen 8 kk ikäisen vaavin äiti. Lapsia haluaisin enemmänkin, mutta en tiedä, tuleeko ja jotenkin tuntuu, että olen jo vanhakin... Niin, ehkä haen täältä tuntumaa, että en minä niin vanha ole. Hedelmällisyyttä teille kaikille arvon ladyt!

 

[NinnuK]

Olipas ihania kirjoituksia tässä ketjussa Tuli hyvä mieli.

Olen 39 v. ja kierukka vasta poisettu ja vauvatoiveille annettu lupa.

Ensimmäiset lapseni sain peräjälkeen (eroa 1v 8kk) alle 25 vuotiaana. Pitkä avioliitto päättyi eroon, mutta elämä toi kohdalleni uuden, ihanan rakkauden ja nyt olisi toiveissa yhteinen lapsi =)

Ajattelin pitkään, että lapset on tehtävä nuorena, mutta... elämä kuljettaa ja ajatukset muuttuvat

 

[neljättä]

Meillä suvussa on lapset tehty nuorena. Kun lapsi kasvaa ajatukseen, että on hienoa kun äiti on nuori, tulee kait sitten lapsellekin ajatus että ne lapset on tehtävä tiettyyn ikään mennessä. Oma tyttäreni tuumasi lapsenteko-asiaa, kun moni hänen tuttavapiiristään teki lapsen parikymppisenä ja sukulaistyttökin sitten meni naimisiin ja teki lapsen parikymppisenä eikä omalla tyttärellä ollenkaan semmosia aikeita, ei edes sitä miestä.

Ilmeisesti suvun taholta on jossain vaiheessa tullut painostuksen kaltaista, että milloinkas teet niitä lapsia tms., vaikka ei edes ammattia, ei opiskelupaikkaa. Olen hokenut, että ensin koulutus, sillä on raskasta opiskella lapset helpoissa.
Tytär onkin tuumannut eroa eri alueiden ajattelussa; täällä etelässä lapsentekoikä on myöhäisempi.

En itse ole ikinä ajatellut että lapsen teolle tai saamiselle olisi mitään ala- tai yläikärajaa.
Siinä vaiheessa kun itse olin jo 30 + ja lapset varhaisteini-ikäisiä koululaisia, ja jotkut teki vasta ensimmäistään, minusta se oli kummallista.
Ajattelin silloin, etten enää tee enempää lapsia, kiintiö on täysi ja ettei kiinnosta uudelleen alusta aloittaa kurahousurumbaa ja päiväkotia ja koulun aloitusta yms.

Mutta niinpä toisin kävi ja leikki-ikäinen on ja tämä viimeinen vielä tulossa, neljäs kaikkiaan siis. Ne teininä aikaansaanut ovat jo täysi-ikäisiä. Kaikki (ulkopuoliset, työkaverit esim.) kuvittelee että heistä on hurjastikin lastenhoitoapua, mutta ei. En ole tehnyt ja tekemässä näitä lapsia tässä iässä siksi, että voisin lykätä heidät isompien lasteni hoivattavaksi ja itse .. niin mitä? mitä minä tekisin? menisin jonnekin baariin bilettää vai päivätansseihinko vallan ? Otanko miehen mukaan vai jätänkö hänet toiseen baariin kavereiden kanssa kaljottelee

Olen sitä mieltä että nuoret voivat viettää nuoruuttaan, eikä olla valmiudessa lastenhoitoon. Heillä on omat menonsa, ja opiskelut ja työt, ja jos aikataulut stemmaa yhteen, tulevat toisinaan lapsenlikaksi.

Näin meillä.

 

[Akuu]

Mulla ja veljelläni on ikäeroa 8 kk. Olemme molemmat jo yli 45v.

 

[Maarit6]

Ei se elämää aina menee niinkuin suunittelee...Itse tein lapset aikasin mutta tuli myös avioero ja tapasin lapsettoman miehen,,,nyt olen 40 ja onlähes aikuisia lapsia ja 2 pientä.Valvomista riittää lasten sairastelun myötä on murrosikäisiä ja uhmaikäinen mutta olen sitä mieltä että pienet lapset pitää minua nuorekkaana Mun 40 + ystävät joilla on aikuisia lapsia eivät jaksaa enää mitään työpäivän jälkeen ....Itse olen valintaani tyytyväinen
=)