Kaksi alle 2-vuotiasta

Esikoinen täytti juuri vuoden ja miehen kanssa kova vauvakuume. Jos pian tärppäis niin ikäeroa tulisi alle 2 vuotta. Miten sitä jaksaa päivät lasten kanssa kotona? Ihan käytännössä. Eli miten imettää ja viihdyttää esikoista, miten vauva tai esikoinen saa nukuttua jos toinen huutaa, miten itse vähillä unilla pysyy järjissään? :/ Olemme molemmat miehen kanssa sitä mieltä, että ehdottomasti pieni ikäero. Onko tämä liian pieni?

Kiitos jos jaksatte jakaa kokemuksianne! :heart:

 

Meillä kaksi poikaa, ikäeroa 1v 6k. kun olivat pieniä oli aika rankkaa ja edelleenkin vaikka ovat isoja, eivät aina tuu toimeen...tuskipa tilanne sen kummempi vaikka ois ollut 2v tai 2½v ikäeroo. Eka oli koliikkinen ja itkuisempi koko ajan, kakkonen taas esim. eka vuoden suht helppo...
Minusta kuitenkin pieni ikäero on hyvä leikkien kannalta :wave:

 

Meilä ikä eroa 1v 5kk ja ihan hyvin se vauva vaihe meni ja nyt jo seuraa toisistaan (5v 3kk ja 3v 10kk tällä hetkellä )
Meillä oli suuri helpotus, että molemmat on vauva vaiheessa olleet hyviä nukujia vanhempi alkoi n1.5kk iässä nukua täydet yöunet 7-8h ja nuorempi 1kk iässä joten itsekin sain yöt nukkua.
Ihminen on sopeutuvainen ja sopeutuu siihen mihin on pakko.

meillä vanhempi tykkäsi katsella ti-ti nallea joten laitoin videon pyörimään samalla kun imetin.
Lapsen unen lahjat on aika uskomattomat kun lopulta nukahtavat harvemmin heräävät koviin ääniin ja onko mahdollisuus laittaa vanhempi omaan huoneeseen nukkumaan jolloin saa rauhassa nukkua vaikka vauva itkisikin.

 

Kyllä tuo menee. Teillehän tulee kuitenkin vähintään 1v9kk ikäero. Meillä nuorimpien ikäero on 1v10kk. Siihen päälle vielä vanhin, joka oli kuopuksen syntyessä 4v2kk.

Kun nuorin oli vajaan 1 v alkoivat leikit jo sujua jonkin verran sisarusten kesken. Ja nyt hänen ollessaan 1v9kk ne sujuvat entistä paremmin. Tosin parhaiten ne sujuvat tyttöjen kesken eli esikoinen ja kuopus. Poika ja kuopus ovat aika tappelevaisia kuten myös nuo kaksi vanhinta keskenään.

Meillä vauva nukkui pääosin ulkona tai ihan pienenä olohuoneessa ja keskimmäinen lopetti päiväunensa kotona noin kuukautta ennen vauvan syntymää.

Imetin ja pumppasin maitoa luovutukseen usein niin, että touhusimme siinä sivussa isompien kanssa esim. kirjoja katsellen. Näin tein myös kakkosen aikaan, kun heillä on ikäeroa 2v4kk.

 

Meillä on tytöt 1v ja 2v 7kk, ikäeroa siis 1v7kk ja hyvin on mennyt! Vauva-aikana esim. imettäessäsi esikoinen leikki leikkejään, katseli kirjoja tai Muumeja telkusta. Kirjat ja DVD:t ovat olleet meillä pelastus! Kun vauva saatiin nukkumaan, silloin annoin täyden huomion esikoiselle. Ei ole ollut mustasukkaisuutta eikä pikkusiskon satuttamista. Vasta nyt on tullut tappelua leluista ja pikkukakkonen on oppinut pitämään puolensa ja leikkimään yksinkin ihan erilailla kuin esikoinen 1 vuotiaana. Yövalvomiseen en voi kommentoida, koska tytöt ovat nukkuneet jo pienestä yönsä hyvin. Yöimetyksiä ei ole ollut 3kk jälkeen kummallakaan. Tietenkin sairastelut verottavat äidin voimia (korvakierrettä molemmilla) ja yö nukutaan silloin huonosti, mutta pääsääntöisesti hyvin olen jaksanut kotona, hoitovapaalla olen vielä vuoden verran. Esikoinen on kaksi kertaa viikossa kerhossa aamupäivän, silloin saan hoidettua pienemmän kanssa asioita tai huilattua kotona. Päiväunia nukkuu meillä enää vain vuosikas, mutta esikoinen puuhailee sillä aikaa kirjojensa parissa, piirtelee tai muovailee. Kaksostenrattaat ovat olleet hyvä hankinta, seisomalauta myös käytössä. Pienempi nukkuu meidän makkarissa ja isompi omassa huoneessa. Kannattaa siirtää hyvissä ajoin lastensänkyyn ennen vauvan syntymää.

 

Meillä oli kahden vanhimman ikäero 1,3vuotta. Mukavasti se aika meni. Vaipparalli meni yhtäaikaa ja lapsista oli toisilleen kovasti seuraa ja on vieläkin. Tuon ikäeron koin hyväksi. Sen jälkeen on loput tulleet kolmen-neljän vuoden välein. Nyt kuumeillaan kuudetta ja ikäeroksi ei enää noin pientä voi tulla, mutta jos jäis alle kolmen vuoden edes, niin hyvä olis. Kaikkea ei vaan voi aina suunnitella niin tarkkaan.

Nyt ekat kaksi ovat poika 15v ja tytär 14v ja muutamien uhmaikäkausien ja reviiririitojen jälkeen on elämä tasoittunut. Tarkoitan reviiririidoilla huoneen jakamista. Eri huoneet nykyään, niin hyvin menee. He ovat lähes aina yhdessä ja heillä on yhteisiä kavereita. Aikoinaan oli kuin olis kaksosia hoitanut, kun tyttö kehittyi nopeasti ja oli isompi kokoinen ikätasolla. Heille kävi samankokoiset vaatteet, kengät ja vaipat. Tosin eri sukupuolta kun olivat, oli vaatteita kuitenkin hommattava molempia varten erikseen.

 

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v4kk. Pääasiassa menee ihan hyvin nyt kun esikoinen on tottunut tilanteeseen. Kuitenkin vauva (nyt puolivuotia) on alkanut nyt viimeaikoina valvottaa mua ja oon tosi väsynyt. Miehen apu onkin ollut mulle ihan välttämätön viime aikoina....vie välillä viikonloppuisin aamupäivällä molemmat lapset ulos ja saan levätä rauhassa, samoin viikolla töiden jälkeen osallistuu lasten hoitoon ja leikkimisjuttuihin tosi aktiivisesti. Ja sitten täytynee ajatella positiivisesti että ei tätä valvomista iänkaiken kestä. Esikoinen ei herää öisin vauvan huutoihin. Nukkuu kotona omassa huoneessaan ovi kiinni, mutta reissussa ei ole herännyt vaikka ollaan koko perhe nukuttu samassa huoneessa.

Jo nyt huomaa että hereillä ollessaan vauva seurailee isoveljeään ja nauraa tempuille. Ja vuosi tai puolitoista tästä eteenpäin niin luultavasti leikkivät jo tehokkaasti keskenään niin äiti ehtii tehdä kaikki rästiin jääneet kotityöt. Tällä hetkellä en siis yritä edes tehdä kotitöitä. Päiväuniaikaan jos molemmat nukkuu niin nukun itsekin ja jos vauva valvoo niin sitten käytän ajan vauvan kanssa seurusteluun, joka meinaa päivän vilskeessä jäädä vähän vähemmälle.

 

Kiitoksia teille! Ihan hyvin ilmeisesti jaksaa kun vaan asennoituu niin Taidetaan sitten antaa lupa toiselle tulla, tulee sitten kun on tullakseen. Esikoinen sai alkunsa vasta yli vuoden yrityksen jälkeen joten voi olla ettei tulekaan kaksi alle 2-vuotiasta

 

meillä pojilla 10pv vajaa vuosi ikäeroa. isompi tulee huomenna 1v4kk ja pienempi on just tullu 4kk. Mun mielestä ei oo ollu sillai rankkaa, olisin kuvitellu et on rankempaa.Päivät sujuu jo rutiinilla. aluks kyl meni hetki totutella kahteen pieneen mut nopeesti siihen tottua. raskaimpia oli ne hetket jos molemmat kitisi samaan aikaan mut pakko oli toisen odottaa et toisen saa tyytyväiseks, mut nykyään ei kyl enää oo oikeestaan ollenkaa sellasia hetkiä et molemmat vaatis just yhtäaikaa jotain.jos vauva syö niin isoveli kyl malttaa aika hyvin odottaa vuoroaan. Onneks molemmat nukkuu hyvin yöt,isompi nukkuu n 12-13 tunnin yöunet ja pienempi n 10 tuntia. et tottakai seki auttaa jaksamaan ku saa nukkua.mielummin mä halun lapsille pienen ikä eron ku ison.Uskon et oma asenne kyl vaikuttaa kans tosi paljo jaksamiseen.Mut toivotaan teille nopeeta tärppäystä lapset on ihania

 

ja täytyy sanoa että odotusaika meni kuin siivillä kun esikoinen oli vielä vauva ja kaikki oli uutta ja jännää. Lisäksi kun pieni nukkui sen verran paljon päiväunia, sain levätä kunnolla ja pysyin hyvässä kunnossa raskauden loppuun asti.

Kun pikkukakkonen syntyi, esikoinen nukkui yhdet pitkät päiväunet ja vauva nukkui valtaosan ajasta ja minä pystyin lepäämään.
Esikoinen ei koskaan osannut olla mustasukkainen, pikkuveli on aina ollut itsestäänselvyys ja samalla paras kaveri, joskus jopa tärkeämpi kuin äiti.

 

Meidän lapsilla on ikäeroa 1 v 6 kk ja alussa varsinkin oli aika rankkaa, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Kantoliina oli aika näppärä. Vauva ei välillä rauhoittunut mihinkään muualle, joten siinä hän oli välillä pitkäänkin ja esikoisen kanssa pystyi touhuamaan samalla jotain. Titi-nalle ja Teletapit pyöri telkkarissa aina kun piti saada esikoisen huomio johonkin hetkeksi. Esikoinen on tyttö, joten hänen nukkensa sai usein myös maitoa samalla kun imetin. Siinä me istuttiin sohvalla vierekkäin. Mulla oli vauva imetystyynyn päällä imemässä ja tytöllä oli nukke oman tyynyn päällä ja neidillä myös paita korvissa Vaippaakin nukelle vaihdettiin ahkeraan. =)

 

lapsien välillä mennyt näin:esikoisen ja toisen kohalla ikäeroa on noin 1v1kk,ja toisen ja kolmannen kohalla on ikäeroa 1v2vk ja ihan hyvin ollaan pärjätty pienten kanssa vaikka nyt kyllä välillä palaa helposti pinna kun muutenki mielialat vaihtelee kummasti..ja nyt meijän tytöt on iältään 2v10.5kk,1v9.5kk ja 9kk ja odotan neljättä jonka la on 10.3.2008

 

Meillä ikäeroa 1v8kk. Hyvin meni Kakkonen tosin oli helppo vauva (imetin n. 3 tunnin välein max 5min kerrallaan). Nukkui tosin vaan pätkäunta eikä öisinkään paria tuntia pitempiä pätkiä, mutta hyvin jaksoin kun muuten oli niin mahdottoman tyytyväinen vauva. Paljon istuskeltiin lattialla leikkimässä (kotityöt oli vähän mitä oli ekan vuoden aikana) ja hyvin pian kakkonen alkoi viihtymään itsekseen lattialla esikoisen leikkejä katsellen

Esikoinen nukkui satunnaisesti päiväunia ja itekin silloin lepäilin jos vauvakin nukkui. Välillä en malttanut, mutta ihmeesti sitä vaan jaksoi

Tuplarattailla liikuttiin ulkona. Ulkoilu oli tosin jossain vaiheessa hankalampaa, kun kakkonen ei nukkunut pitkään eikä sitten malttanut olla vaunuissa hereillä, jos maisema ei vaihtunut. Talvi kun vielä oli niin en voinut maahankaan laskea.

Kaikenkaikkiaan musta eka vuosi meni helposti, vaikka monet siitä pelottelivatkin. Kakkosen lähestyessä 1 vuotta alkoivat "leikkimään" keskenään ja nyt (3v9kk ja 2v.) ovat kuin paita ja peppu

Kolmonen syntyy vuodenvaihteessa n.2v3kk ikäerolla kakkoseen. Saa nähdä, miten se sekoittaa tätä pakkaa

Niin ja videot toimivat ihan ok esikoisen kohdalla, jos halusin vähän levätä. Nukkua en voinut, kun poika tuli aina välillä katsomaan mitä mä teen/selittämään jotain.

 

Meillä lasten ikäero 1v4kk (lapset nyt 2v6kk ja 1v2kk) ja LOISTAVASTI ollaan pärjätty! Niinhän ne "viisaat" väittää että ensimmäinen vuosi on raskainta aikaa, mutta meillä ainakin on elämä nyt paljon raskaampaa kun vuosi sitten

Esikoisella meni aikansa ennekun osasi olla mustasukkanen vauvasta, mutta tottui (tietenkin) arkeen äkkiä. Panostettiin mieheni kanssa esikoisen huomioimiseen vauvan synnyttyä niin, ettei reppanan tarvinnu tuntea itteensä vähemmälle huomiolle jääneenä ja tänäpäivänkin molemmat lapset saavat oman huomionsa ja molemmat viettävät omaa aikaa kaksin sekä äitin että isin kanssa.Ja kaikki sukulaiset ja tuttavatkin osaa huomioda molempia samalla tavalla.

Esikoinen on silti se äitin tyttö ja kuopuksesta on (onneksi) tullut enemmän isin tyttö (en tiedä mitä sitten, jos molemmat haluisi aina äitin)