Toggle sidebar

kaks-suuntanen mielialahäiriö (maanis-depressivuus)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja red bull
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

red bull

Vieras
onko kellään kokemusta tuosta sairaudesta eli onko kenenkää puolisolla tota sairautta?
vaimollani todettii n 4 vuotta sitten tuo sairaus ja nyt minä olen ihan hätää kärsimässä tämän asian.
olemme olleet yhdessä n.5 vuotta.
meidän suhde perustuu tällä hetkellä vaimoni sairauden ympärille lääkkeet/kohtaukset/mielialavaihtelut!!!
sairaus tuohan on vaan siinä ku sokeriatutikin mutta miten sen kanssa voi toinen ihminen elää?
ku minun kaveri suhteet alkaa kärsimää vaimoni käytöksen takia ja minun elämä on aika helvettiä!
vaimoni saattaa soittaa töihinkin ja kiukuttelemaa jostain asiasta mihin en pysty vaikuttaa kun n. 150km päässä töissä eli olen reissuhommissa.
vaomoni käy psykologilla mutta siitä ei ole hyötyä kun sen toiminnan pitäs perustua rehellisyyteen
eli asioista pitäisi puhua rehelliseti siellä.
voisko joku auttaa minua?
asiattomat voi suoraa unohtaa tähän vastaamisen eli en halua kuulla mitään "erotkaa saatana" kiitos!!
 
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=17549&p=1&pm=1&print=1

Olen kirjoittanut tästä asiata moneen otteeseen Elleissä.

Tämän palstan ylävalikossa on hakulaatikko "hae keskustelusta."
Kirjoita siihen hakusana ja löydät aiheesta viestiketjuja.

Olin avioliitossa miehen kanssa, joka kärsi ko. sairaudesta. Hän tutkitutti päästä avioeron jälkeen ja sain tietää diagnoosin tänä kesänä. Lapsemme ovat jo aikuisia.
Kun en ole ammattiauttaja, niin diagnoosini oli yhtä tyhjän kanssa.

Voimia sinulle ap. Bipon kanssa eläminen on värikästä. Sinulla ei elämä ole koskaan tylsää ja tapahtumaköyhää. Näe asiassa hyvät ja välistä humoristisetkin puolet.
Hae vertaistukea. Ellien jutut ovat usein melko alatyylisiä, mutta kyllä täällä välistä on hyviäkin viestiketjuja.
 
Vaimollasi on varmasti lääkkeet sairauteensa. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä oikea lääkityksen taso on usein vaikea löytää.

Yritä pitää huolta itsestäsi, käy vaikka itsekin joskus juttelemassa tuntemuksistasi ammattilaiselle. Hakeudu ainakin vertaistukiryhmään.

Rankkaa se on rinnalla kulkea, mutta sinä et jaksa kulkea rinnalla, jos et huolehdi omista asioistasi ja ihmissuhteistasi myös.

Jos kaipaat lukemista aiheesta, niin erilaisia potilaskokemuksia on esitelty Leena Vähäkylän kirjassa Mieli keinussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja red bull:
onko kellään kokemusta tuosta sairaudesta eli onko kenenkää puolisolla tota sairautta?
vaimollani todettii n 4 vuotta sitten tuo sairaus ja nyt minä olen ihan hätää kärsimässä tämän asian.
olemme olleet yhdessä n.5 vuotta.
meidän suhde perustuu tällä hetkellä vaimoni sairauden ympärille lääkkeet/kohtaukset/mielialavaihtelut!!!
sairaus tuohan on vaan siinä ku sokeriatutikin mutta miten sen kanssa voi toinen ihminen elää?
ku minun kaveri suhteet alkaa kärsimää vaimoni käytöksen takia ja minun elämä on aika helvettiä!
vaimoni saattaa soittaa töihinkin ja kiukuttelemaa jostain asiasta mihin en pysty vaikuttaa kun n. 150km päässä töissä eli olen reissuhommissa.
vaomoni käy psykologilla mutta siitä ei ole hyötyä kun sen toiminnan pitäs perustua rehellisyyteen
eli asioista pitäisi puhua rehelliseti siellä.
voisko joku auttaa minua?
asiattomat voi suoraa unohtaa tähän vastaamisen eli en halua kuulla mitään "erotkaa saatana" kiitos!!
Click to expand...

En halua surkutella tilannettasi, mutta voimiasi tarvitaan, niitäkin joista et ole tiennyt mitään.
Ja tiedät miten siinä voi käydä..
Ehdottomasti hankkiudut ammattiauttajalle, sitä en osaa sanoa onko sama ihminen hyvä jolla vaimosi käy.
Voisi ollakin..

Itse olen ollut puolisen vuotta tukena vaimosi kaltaiselle henkilölle, ja voin vain sanoa että ellei hän olisi vieras ihminen, en jaksaisi.
En tahdo jaksaa nytkään.
Tietenkin ne pienet edistymiset ja valoisat hetket tuovat sen jaksamisen..mutta voin vain kuvitella jos omainen olisi kyseessä.

Toivon todella että saat apua ja voimia että kestät.
Vaimollesi toivon tietenkin selviämistä ja lääkkeiden kanssa balanssiin pääsemistä!


 
Etusivulle on kaivettu arkistojen kätköistä toinenkin bopo ketju, jossa on myös minun vastauksiani. Elleissä liikkuu paljon ihmisiä, joilla on asiasta omakohtaista kokemusta.

Ap:lle
Sairauden vaikeusasteet vaihtelevat suurestikin, sen perusteella on vaikea sanoa minkä laista toisen elämä on. Säännöllinen terapia vaimollesi yhdessä vakituisen lääkityksen kanssa on paras apu. Sinun tulee huolehtia omasta jaksamisestasi, muuten teillä on perheessä kohta kaksi sairastunutta.

Mitä elämä pahimmillaan voi bipolaarisen puolison kanssa olla ja kuinka monen rakkaus kestää tämän:
Puoliso käy vieraissa ja vielä niin että sinä saat tietää kaiken jotain kiertokautta, koska tämä vieraissa kävijä kokee käyntinsä oikeutetuksi. Puolisosi ottaa hemmetisti velkaa ja laittaa asuntonne sen pantiksi, irtisanoo itsensä työpaikastaan ja muutenkin aiheuttaa teille taloudellisen konkurssin. Henkinen väkivalta on oma lukunsa, koska kukaan ei ole bipon vertainen silloin kun hän huristaa manian harjalla. Hän on älykkäämpi kuin kukaan muu ja kokee olevansa suorastaan jumalasta seuraava. Ihmisillä on mukava pelata, koska he ovat niin saatanan tyhmiä.

Ja ah kun tästä manian huipulta laskeudutaan alas, alkaa pidempi masennusjakso. Ne ovat sitä rankempia mitä kovempaa on menty aiemmin. Kuukauden tai pidempään kun katselet kotonasi ihmistä mikä ei tee mitään muuta kuin valittaa elämäänsä, etkä voi hänen hyväkseen tehdä mitään. Masentunut valittaa että ei voi nukkua yöllä ja nukkuu kaiket päivät. Masentunut valittaa kuinka hän lihoaa ja mättää paskaa suuhunsa. Masentunutta ei mikään kiinnosta, etkä sinäkään voi näyttää siltä että eläisit teidän kodissanne. Sehän saa vain masentuneen tuntemaan huonoa omatuntoa, jos sinä siivoat ja liikut. Masentunutta pitää myös kohdella silkkihansikkain, sillä yllättävää kyllä masentunut kykenee saamaan raivareita, jos hänen rauhaansa häiritään. Joillekin se raivoaminen yhdistyy myös väkivaltaan. Ei kaikkein paras on vain se että asetut itsekin ameeban tasolle ja odotat seuraavaa maanista kautta.

Ei gradua vaan elettyä elämää.

[viestiä moderoitu]
 
Olen tosiaan ehkä väärä neuvomaan, sillä olen itse sairaudessa kiinni. Itsellä on kyseinen sairaus, mies joutuu kärsimään.

Meillä parisuhde voi kuitenkin hyvin kaikesta huolimatta. Mielestäni voit kyllä hiukan vaatia vaimoltasikin vastuuta, JOS hänellä on lääkitys kunnossa (sitä hänellä ei taida kuitenkaan olla, kertomastasi päätellen). Minulla on suht hyvä lääkitys tällä hetkellä ja lievää masennusta lukuunottamatta elän normaalia elämää. Mielestäni bipokaan ei voi naamioitua jatkuvasti sairautensa taakse tyyliin "mulla on se sairaus, mulla on oikeus olla vittumainen". Tällä tarkoitan sitä, että meillä useimmalla on sellaisia normaalejakin jaksoja ja niiden aikana on vastuussa omista teoistaan.

Kunnon terapia (tiivis, 2-3 krt/vko) auttaa, vaikka se ei sairaudesta parannakaan. Sen avulla olen oppinut tunnistamaan oireitani paremmin ja näin säästämään miestäni liian pitkälle menevistä kaaosvaiheista. Olisiko teillä taloudellisia resursseja laittaa vaimo terapiaan? Se maksaa, mutta toisaalta jos sen avulla saadaan vaimolle menemään esimerkiksi kaaliin että omia oireita voi oppia tarkkailemaan ja omaa sairautta voi oppia hoitamaan, niin se olisi pieni hinta avio-onnesta.

Pahassa sairausvaiheessa ihminen ei kyllä mielestäni ole VÄLTTÄMÄTTÄ täysin vastuullinen itsestään. Tärkeintä ehkä kuitenkin on rehellisyys pahimman vaiheen jälkeen. Olen itse itkenyt lukemattomia iltoja kun olen hävennyt omia toilailujani maniassa, ennen kuin sairautta saatiin hoitoon. Olen rehellisesti hävennyt ja katunut ja ollut itsekin järkyttynyt.

En tiedä mitä tällä sekavalla sepustuksella haluan sanoa.. Ehkä lähinnä sitä, että vaimosi on vastuussa omista lääkkeidenotoistaan ja oman sairautensa tarkkailusta (ellei tilanne ole jo liian paha). Mielestäni minullakin on velvollisuus hoitaa vointiani säännöllisellä lääkityksellä ja terapialla. Sairautta pitää ymmärtää, mutta siihen ei saa mennä mukaan. Eikö sitä vaimoa voisi hellällä kädellä laittaa selkä seinää vasten ja vaatia hoitamaan lääkitysasiansa kuntoon ja sen jälkeen miettiä käyttäytymistään, vetoaako sairauteen väärissä kohdin jne? Tiettyyn rajaan kiukunpuuskat ja raivokohtaukset menevät sairauden piikkiin, mutta missä menee vaimollasi raja?

Ehkä vähän rankkaa tekstiä, mutta havahduin itse hiljattain siihen, että kaikenlainen velttous ja laiskuus tuli selitettyä sairaudella, vaikka tosiasiassa siinä oli ja on edelleen kyse vain laiskuudesta ja vastuunpakoilusta.
 
Ja ah kun tästä manian huipulta laskeudutaan alas, alkaa pidempi masennusjakso. Ne ovat sitä rankempia mitä kovempaa on menty aiemmin. Kuukauden tai pidempään kun katselet kotonasi ihmistä mikä ei tee mitään muuta kuin valittaa elämäänsä, etkä voi hänen hyväkseen tehdä mitään. Masentunut valittaa että ei voi nukkua yöllä ja nukkuu kaiket päivät. Masentunut valittaa kuinka hän lihoaa ja mättää paskaa suuhunsa. Masentunutta ei mikään kiinnosta, etkä sinäkään voi näyttää siltä että eläisit teidän kodissanne. Sehän saa vain masentuneen tuntemaan huonoa omatuntoa, jos sinä siivoat ja liikut. Masentunutta pitää myös kohdella silkkihansikkain, sillä yllättävää kyllä masentunut kykenee saamaan raivareita, jos hänen rauhaansa häiritään. Joillekin se raivoaminen yhdistyy myös väkivaltaan. Ei kaikkein paras on vain se että asetut itsekin ameeban tasolle ja odotat seuraavaa maanista kautta.


toi kuulosta liian tutulta ihan ku meidän perhe elämästä!
olen todennu et toi terapia homma ei ainakaa toimi ku vaimo valehtelee terapeutille et kaikki alkaa olee ja että hänellä alkaa asiat olemaa hyvin ( vaik tosiaan meidän perheessä asiat on ihan päin helvettiä henkistä/fyysistä väkivaltaa saatta jopa välillä puukotkin lentää.
minä yritin itse puhua vaimoni terapeutille niin tämä terapeutti ei edes kuunnellu minua vaa totesi et minun pitää jaksaa. heh eihän minulla ole mitää väliä kai se yrittää musta tehdä mtt asiakasta!
ei meille enää voi tulla minun ystäviä kylää ku siitä tulee aina riita vaimon kanssa.
et kai tolle nyt pitäs jotain keksiä.
eroakin olen miettinyt aika paljonkin mutta eihän aina siitä pidä mennä mistä aita on matalin et kai tähän perhehelvettii joku ratkaisu on?

oikein paljon kiitoksia kaikille asiallisista vastauksista auttaa paljon kuin en ole ainoa ihminen maailmassa tämän asian kanssa!!!
 
Olen itsekin bipolaarihäiriöstä kärsivä, tosin mania on vain hypomaniaa (lievempi muoto). Viestisi perusteella tuntuu tosiaan siltä, että vaimosi lääkitys ei ole kunnossa, eikä terapeutti välttämättä sopiva. Kokemukseni mukaan kognitiivinen terapia on tehokkainta, sillä se tarttuu ihan konkreettisiin asioihin.
Olen iloinen vaimosi puolesta siitä, että tosiaan välität. Oma mieheni häpeää sairauttani. En saisi kertoa siitä kenellekään. Hän ei kestä mitään heikkoutta ja kun olen syvällä masennuksessa, saan osakseni pelkkää huutoa ja vähättelyä. Mies pakotti minut tekemään avioehdon kohtuuttomilla perusteilla. En mene isoilla rahoilla mukaan päättömiin hankkeisiin, mutta hän pelkää sitä. Masennuskaudella hän pakotti minut allekirjoittamaan ehdon, jonka mukaan hänelle kuuluu 70% omaisuudestamme. Olen vastuussa koko kolmilapsisen perheen arjen pyörittämisestä, käyn töissä ja olen ollut hyvässä tasapainossa jo kaksi vuotta sen jälkeen kuun lääkitys saatiin kohdalleen. Mies melkein asuu työpaikalla tai matkoilla.
Luulen, että sinunkin vaimosi tuntee itsensä yksinäiseksi ja on koko ajan hiukan masentunut, tai jopa keskivaikeasti. On vaikeaa, kun rakas ei ole läsnä. Et sinä varmaan ole hänen mielestään paha ihminen, hän vain kaipaa sinua jakamaan arjen vastuuta. Luulisin, että tämä on yksi näkökulma asiaan. En tiedä sitten, miten oikeaan ajatukseni osuvat.
Moni on ehdottanut vertaistukiryhmää - etsi sellainen vaikka netistä!
Toivon sinulle jaksamista ja kunnioitan sitä, että otat asian puheeksi. Vaimosi saa olla onnellinen, että todella välität hänestä.
Lämpimin terveisin,
 
Tuli vielä mieleen että auttaisko vaimoasi joku vertaistukiryhmä? Näkisi muitakin sairauden kanssa tappelevia?

Onko vaimosi ihan oikeassa terapiassa vai keskusteluavussa?

Terapiasta tuli mieleen, että muistaakseni sairaanhoitopiirillä on velvollisuus kustantaa potilaalle terapia tarvittaessa. Tästä vain ei puhuta ääneen kovin paljoa mielenterveystoimistoissa ym. lafkoissa. Mutta juridisesti velvollisuus on. Eri asia katsotaanko vaimosi terapian tarpeessa olevaksi. Mutta usein kuulee kommenttia että julkinen puoli nostaa kädet pystyyn ja ohjaa Kelan harkinnanvaraisen tuen piiriin terapiakustannuksissa. Ymmärtääkseni ketään ei voida jättää hoitamatta, vaan julkiselta puoleltakin on oikeus päästä terapiaan.

Ja se kerran viikossa/parissa viikossa tapahtuva omahoitajan kanssa tapahtuva keskustelu ei ole terapiaa. Se on keskusteluapua. Tarkista, saako vaimosi kunnon terapiaa vai tuota satunnaista keskustelua.

Näistä rahoitusasioista ja hoitamisvelvollisuuksista saa tietoa ainakin tukiasema.netistä, sieltä terapia-palsta ja erityisesti nimimerkki Kyllästynyt on useassa ketjussa kertonut näistä asioista.

...Ja ei sille mitään mahda jollet jaksa vaimoasi. Pohja se on sinunkin säkissä. Olen omalle miehelle sanonut, etten ihmettele jos mittasi tulee täyteen.
 
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä tällä hetkellä suht lievässä muodossa. Diagnoosi on vaihdellut vakavasta depressiosta lievään masennukseen ja kaksisuuntaisuuden erilaisiin asteisiin parinkymmenen vuoden ajan.
Yksi veljeni teki itsemurhan. Toinen on just nyt suljetulla osastolla.
En nyt jaksa muuta kuin sanoa, että itselleni parantavimpia hetkiä ovat olleet ne, kun joku lähiympäristössä on heittänyt jutun överiksi, eli on alkanut laskea leikkiä ja tullut sitä kautta sanoneeksi, että ei tässä mitään, samaa sakkia ollaan...
AaVee
 
Juuri näin minäkin ajattelen. Olen itse bipo-ei dg, mutta tunnistanut itseni hyvin.

Ei ne riehumiskohtaukset ja muutkaan aina liity bipouteen, voipi olla ihan perusluonnejuttuja. Olen itse räiskyvä ja liiankin siinä, mutta olen ollut sellainen aina. Myös lämmin ja syvällinen kiltti osaan olla. (sitä arvostavat, kummaa :)))

Kunhan ottaa lääkkeet ja pysyy irti alkoholista, voipi toivoa jonkinsortin normioloa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa