16.3. 87 oli silloinkin maanantai ja heräsin juuri näihin aikoihin. Miehellä sattui olemaan vapaapäivä. Selkää vihloi ja herätin miehen hieromaan selkää. Se tuntui helpottavan. Tajusin, että nyt tämä taitaa olla SITÄ!
Esikoiseni laskettu aika oli ollut 8.3. ja neuvolassa aina kysyttiin, onko ollut supistuksia. Sanoin, etten ole tuntenut mitään ihmeellistä. Ei kai niitä sitten ole ollut. Selkäkipu oli ensimmäinen merkki lähestyvästä H-hetkestä.
Mietin, että kuinkahan kauan selkäkipua uskaltaa kuunnnella, milloin täytyy lähteä sairaalaan. Sairaalaan kun oli kuitenkin 60 km matkaa. Ei ollut siis varsinaisia supistuksia, joiden väliä olisi voinut kellon kanssa seurata.
Menin aamupissalle jossain vaiheesssa. Vessasta tultua ihmettelin, ettenkö muka tehnyt kokonaan pissaa, kun se valui pitkin jalkoja. Kunnes tajusin, että se oli lapsivesi, joka tuli. Neuvolan ohje oli, että lapsiveden mentyä on lähdettävä sairaalaan ambulanssilla, joten sellaisen mies tilasi. Matkan kärvistelin selkäkivun kanssa ja mies hieroi...
Loppumatka oli hirveä, sillä oli tietyömaa ja tie oli kuin kynnöspeltoa!!
Sairaalassa olimme hieman yhden jälkeen. Kohdunsuu auki kolme senttiä. Ei kiirettä, sanoi kätilö. Ensisynnyttäjä kun olen, saattaa mennä aikaa. Mies hieroi kiitettävästi selkää. Olimme miehen kanssa kahdestaan salissa. Silloin oli maaliskuussa synnytyssaleissa ruuhkaa. Pari kertaa kätilö kävi kurkistamassa tilanteen.
Neljältä sanoin miehelle, että mulla on kakkahätä, soitako kätilölle. Tämä tuli paikalle ja totesi hymyillen, että tämä "kakkahätä" syntyy ihan pian.
Klo 16.10 pikkuinen tyttö; 2950 g ja 49 cm. Parkaisi ensimmäisen itkunsa ja sain "kakkahätäni" rinnalleni.
Minusta oli tullut äiti ensimmäisen kerran. Sanoin, miehelle, että voin tulla tänne uudelleenkin, mutta en yksin. Niin paljon miehestä oli apua selän hieromisessa ollut. Silloin en vielä tiennyt, että saisin kokea syntymän ihmeen vielä neljä kertaa...
Seuraavana päivänä mies tuli "naisiaan" katsomaan. Pyysin kurkistamaan selkääni, kun se tuntui niin aralle. Mies puhkesi nauramaan. Hän oli hieronut selkääni, niin että nahkat oli lähteneet!!
"Kakkahätäni" on tänään klo 16.10 siis 22-vuotias nuori, upea nainen, josta olen todella ylpeä ja onnellinen!
Esikoiseni laskettu aika oli ollut 8.3. ja neuvolassa aina kysyttiin, onko ollut supistuksia. Sanoin, etten ole tuntenut mitään ihmeellistä. Ei kai niitä sitten ole ollut. Selkäkipu oli ensimmäinen merkki lähestyvästä H-hetkestä.
Mietin, että kuinkahan kauan selkäkipua uskaltaa kuunnnella, milloin täytyy lähteä sairaalaan. Sairaalaan kun oli kuitenkin 60 km matkaa. Ei ollut siis varsinaisia supistuksia, joiden väliä olisi voinut kellon kanssa seurata.
Menin aamupissalle jossain vaiheesssa. Vessasta tultua ihmettelin, ettenkö muka tehnyt kokonaan pissaa, kun se valui pitkin jalkoja. Kunnes tajusin, että se oli lapsivesi, joka tuli. Neuvolan ohje oli, että lapsiveden mentyä on lähdettävä sairaalaan ambulanssilla, joten sellaisen mies tilasi. Matkan kärvistelin selkäkivun kanssa ja mies hieroi...
Loppumatka oli hirveä, sillä oli tietyömaa ja tie oli kuin kynnöspeltoa!!
Sairaalassa olimme hieman yhden jälkeen. Kohdunsuu auki kolme senttiä. Ei kiirettä, sanoi kätilö. Ensisynnyttäjä kun olen, saattaa mennä aikaa. Mies hieroi kiitettävästi selkää. Olimme miehen kanssa kahdestaan salissa. Silloin oli maaliskuussa synnytyssaleissa ruuhkaa. Pari kertaa kätilö kävi kurkistamassa tilanteen.
Neljältä sanoin miehelle, että mulla on kakkahätä, soitako kätilölle. Tämä tuli paikalle ja totesi hymyillen, että tämä "kakkahätä" syntyy ihan pian.
Klo 16.10 pikkuinen tyttö; 2950 g ja 49 cm. Parkaisi ensimmäisen itkunsa ja sain "kakkahätäni" rinnalleni.
Minusta oli tullut äiti ensimmäisen kerran. Sanoin, miehelle, että voin tulla tänne uudelleenkin, mutta en yksin. Niin paljon miehestä oli apua selän hieromisessa ollut. Silloin en vielä tiennyt, että saisin kokea syntymän ihmeen vielä neljä kertaa...
Seuraavana päivänä mies tuli "naisiaan" katsomaan. Pyysin kurkistamaan selkääni, kun se tuntui niin aralle. Mies puhkesi nauramaan. Hän oli hieronut selkääni, niin että nahkat oli lähteneet!!
"Kakkahätäni" on tänään klo 16.10 siis 22-vuotias nuori, upea nainen, josta olen todella ylpeä ja onnellinen!
