Ahdistunut
Taitaa olla aika perinteinen tarina mulla, mutta ei helpota omaa oloa... Olen nuori nainen, joka on elänyt avoliitossa jo useamman vuoden. Heinäkuussa ollaan menossa naimisiin, kotoa löytyy pieni vauva. Häiden suunnittelu takkuaa ja väkisinkin pyörii mielessä koko ajan että jos tämä on jo nyt niin vaikeaa niin miksi näin tehdään... Kihloihin mennessä olen kuitenkin jo lupauksen antanut ja lapsikin on tullut hankittua...
kaipaan entisiä suhteita ja haluttuna olemisen tunnetta. Tekisi mieli vaan lähteä ilman sormusta kaupungille ja flirttailla miesten kanssa vapaasti. Haluan taas tuntea itseni kauniiksi ja seksikkääksi. Näen unta päivällä ja yöllä siitä, että joku oikeasti haluasi minua... Viime yönä näin sitten unta siitä että petin miestäni ja siitä tuli ero. Unessa tuli todella ahdistunut olo ja halusin että kaikki on ennallaan. Aamulla kun heräsin, kaikki oli ennallaan mutta oma pää vieläkin enemmän pyörällä...
Hoidan yksin kodin ja lapsen, mies käy töissä 5-6 päivänä viikossa. Häiden suunnittelu on lähinnä minun vastuullani, sukulaiset suunnittelee mielellään oman näköisiään häitä ja minä joudun lähes yksin pitämään meidän puolia juhlien toteuttamisesta meidän haluamallamme tavalla. Välillä tekisi mieli perua koko häät, suunnittelussa ainakaan ei ole mitään mukavaa. Olen kuitenkin sen verran tunnollinen sukuani ja miestäni kohtaan etten voi perua suunnitelmia ihan noin vain tässä vaiheessa...
Pelkkää hormonien hyrräystä....? :'( :'(
kaipaan entisiä suhteita ja haluttuna olemisen tunnetta. Tekisi mieli vaan lähteä ilman sormusta kaupungille ja flirttailla miesten kanssa vapaasti. Haluan taas tuntea itseni kauniiksi ja seksikkääksi. Näen unta päivällä ja yöllä siitä, että joku oikeasti haluasi minua... Viime yönä näin sitten unta siitä että petin miestäni ja siitä tuli ero. Unessa tuli todella ahdistunut olo ja halusin että kaikki on ennallaan. Aamulla kun heräsin, kaikki oli ennallaan mutta oma pää vieläkin enemmän pyörällä...
Hoidan yksin kodin ja lapsen, mies käy töissä 5-6 päivänä viikossa. Häiden suunnittelu on lähinnä minun vastuullani, sukulaiset suunnittelee mielellään oman näköisiään häitä ja minä joudun lähes yksin pitämään meidän puolia juhlien toteuttamisesta meidän haluamallamme tavalla. Välillä tekisi mieli perua koko häät, suunnittelussa ainakaan ei ole mitään mukavaa. Olen kuitenkin sen verran tunnollinen sukuani ja miestäni kohtaan etten voi perua suunnitelmia ihan noin vain tässä vaiheessa...
Pelkkää hormonien hyrräystä....? :'( :'(