N
naikkonen123
Vieras
Heippa, suhteeni on nyt siinä tilanteessa että kaipaisin neuvoja.
2008 heinäkuussa mieheni kirjoitteli ex-kaverini kanssa naamakirjassa. Mieheni kehui tämän kuvia ja toisinpäin. He kävivät selkäni takana yhdessä lenkillä YHTEISTEN koiriemme kanssa ja mieheni oli vielä illalla 23.30 pyytänyt tätä naista kahville meille. (olin itse silloin kahden yön matkalla perheeni luona serkkuni kanssa) Ikinä en ole saanut tietää oliko nainen yöllä meillä ja mitä on mahdollisesti tapahtunut. Molemmat väittivät ettei mitään ole tapahtunut.
Tämän kaiken sain tietää lokakuussa kun miehelläni oli jäänyt naamakirja auki koneelleen. Edeltävänä päivänä olin juuri tehnyt abortin. E-pillerini olivat pettäneet ja olin tullut raskaaksi. Itse olisin voinut pitää lapsen mutta mies ei tahtonut missään nimessä. Yksinhuoltajuuden pelossa, tein ratkaisuni.
Sain kaiken vasta käytyä läpi saman vuoden joulukuussa. Mies sanoi kaikkeen syyksi sen, että meidän suhde oli silloin tylsä! Ja kysyin perään että oliko hän ihastunut tähän naiseen ja vastaus oli kyllä. Itkien hän vakuutti minulle että rakastaa minua ja haluaa olla kanssani.
Saman vuoden marraskuussa minut raiskattiin matkalla baarista kotiin. Mies saatiin kiinni (52w), mutta syyttäjä ei nostanut syytettä, vaikka kaikkien (poliisien, asianajajan ja tuttavieni) mielestä asia oli aivan selvä!
Miehelleni on jäänyt kuulemma asiasta trauma tms. Hän epäilee minua kaikesta mistä on vain mahdollista. Yövuorossa jos olen meinannut laittaa uusia kuvia naamakirjaan, niin hän epäilee että olen lähetellyt niitä muille miehille. Hän luulee (kun raiskaajani oli selittänyt poliisille lausunnossaan että minä haaveilin raiskauksesta) että näin on käynyt. Hän sanoo ettei tiedä mitä uskoa. Tämä loukkaa minua kovasti. En tiedä mitä ajatella.
Eilen illalla meillä oli ihana ilta, suunnitelmia viikonlopulle. Istuimme sohvalla kainaloittain, söimme valmistamiani herkkuja, ja katsoimme leffaa. Yhtäkkiä hän kysyi, ettenhän ikinä pettäisi häntä? Vastasin että en todellakaan. Sitten alkoi tenttaaminen ja syyllistäminen. Mitä sinä olet katsonut kuviasi netissä? Kenelle ne olet lähettänyt? Kenen kanssa petät mua?...
Se oli neljäs kerta samasta aiheesta tämän vajaan vuoden sisään.
Itse eilen hermostuin, ja kysyin että miksi HÄN epäilee koko ajan MINUA, kun hän on itse "pettänyt" minua???
Vastaukseksi en saanut muuta kuin itkua ja söpörrystä siitä kuinka hän on tyhmä yms.
Minä rakastan miestäni, mutta en vain jaksaisi enää odottaa koska taas räjähtää, koska olen taas tehnyt jonkin virheen tms.
Silti en haluaisi lopettaa parisuhdetta, kun olemme puhuneet lapsen teosta ja ostimme juuri omakotitalonkin.
Kannattaisiko minun vaatia mieheni menemään hakemaan ammattiapua? vai olisiko parisuhdeterapia jotain?
Onko muita keinoja..
En väitä että itse olisin puhdas pulmunen. Minulle on jäänyt raiskaus jotenkin oudosti käytökseeni. Etsin chateistä miehiä jotka sanovat että voisivat raiskata. Se riittää minulle. Kun löydän sellaisen, juttelen hänen kanssaan lisää, yritän saada irti onko hän joskus aikaisemmin raiskannut ketään yms.
Saan vain jotenkin mielenrauhan, että tiedän saaneeni "kiinni" yhden raiskaajan. Sitä on vaikea selittää.
Mieheni ei tykkää että metsästän näitä miehiä, mutta se on ainut keino minulle miten voin käsitellä tapahtumaa. Käyn ammattiauttajalla, mutta hän keskittyy vain bulimiaani ja huonoon itsetuntooni..
2008 heinäkuussa mieheni kirjoitteli ex-kaverini kanssa naamakirjassa. Mieheni kehui tämän kuvia ja toisinpäin. He kävivät selkäni takana yhdessä lenkillä YHTEISTEN koiriemme kanssa ja mieheni oli vielä illalla 23.30 pyytänyt tätä naista kahville meille. (olin itse silloin kahden yön matkalla perheeni luona serkkuni kanssa) Ikinä en ole saanut tietää oliko nainen yöllä meillä ja mitä on mahdollisesti tapahtunut. Molemmat väittivät ettei mitään ole tapahtunut.
Tämän kaiken sain tietää lokakuussa kun miehelläni oli jäänyt naamakirja auki koneelleen. Edeltävänä päivänä olin juuri tehnyt abortin. E-pillerini olivat pettäneet ja olin tullut raskaaksi. Itse olisin voinut pitää lapsen mutta mies ei tahtonut missään nimessä. Yksinhuoltajuuden pelossa, tein ratkaisuni.
Sain kaiken vasta käytyä läpi saman vuoden joulukuussa. Mies sanoi kaikkeen syyksi sen, että meidän suhde oli silloin tylsä! Ja kysyin perään että oliko hän ihastunut tähän naiseen ja vastaus oli kyllä. Itkien hän vakuutti minulle että rakastaa minua ja haluaa olla kanssani.
Saman vuoden marraskuussa minut raiskattiin matkalla baarista kotiin. Mies saatiin kiinni (52w), mutta syyttäjä ei nostanut syytettä, vaikka kaikkien (poliisien, asianajajan ja tuttavieni) mielestä asia oli aivan selvä!
Miehelleni on jäänyt kuulemma asiasta trauma tms. Hän epäilee minua kaikesta mistä on vain mahdollista. Yövuorossa jos olen meinannut laittaa uusia kuvia naamakirjaan, niin hän epäilee että olen lähetellyt niitä muille miehille. Hän luulee (kun raiskaajani oli selittänyt poliisille lausunnossaan että minä haaveilin raiskauksesta) että näin on käynyt. Hän sanoo ettei tiedä mitä uskoa. Tämä loukkaa minua kovasti. En tiedä mitä ajatella.
Eilen illalla meillä oli ihana ilta, suunnitelmia viikonlopulle. Istuimme sohvalla kainaloittain, söimme valmistamiani herkkuja, ja katsoimme leffaa. Yhtäkkiä hän kysyi, ettenhän ikinä pettäisi häntä? Vastasin että en todellakaan. Sitten alkoi tenttaaminen ja syyllistäminen. Mitä sinä olet katsonut kuviasi netissä? Kenelle ne olet lähettänyt? Kenen kanssa petät mua?...
Se oli neljäs kerta samasta aiheesta tämän vajaan vuoden sisään.
Itse eilen hermostuin, ja kysyin että miksi HÄN epäilee koko ajan MINUA, kun hän on itse "pettänyt" minua???
Vastaukseksi en saanut muuta kuin itkua ja söpörrystä siitä kuinka hän on tyhmä yms.
Minä rakastan miestäni, mutta en vain jaksaisi enää odottaa koska taas räjähtää, koska olen taas tehnyt jonkin virheen tms.
Silti en haluaisi lopettaa parisuhdetta, kun olemme puhuneet lapsen teosta ja ostimme juuri omakotitalonkin.
Kannattaisiko minun vaatia mieheni menemään hakemaan ammattiapua? vai olisiko parisuhdeterapia jotain?
Onko muita keinoja..
En väitä että itse olisin puhdas pulmunen. Minulle on jäänyt raiskaus jotenkin oudosti käytökseeni. Etsin chateistä miehiä jotka sanovat että voisivat raiskata. Se riittää minulle. Kun löydän sellaisen, juttelen hänen kanssaan lisää, yritän saada irti onko hän joskus aikaisemmin raiskannut ketään yms.
Saan vain jotenkin mielenrauhan, että tiedän saaneeni "kiinni" yhden raiskaajan. Sitä on vaikea selittää.
Mieheni ei tykkää että metsästän näitä miehiä, mutta se on ainut keino minulle miten voin käsitellä tapahtumaa. Käyn ammattiauttajalla, mutta hän keskittyy vain bulimiaani ja huonoon itsetuntooni..
