Kaipaan häntä niin

Olen sinkku. Tapasin miehen ja meillä juttu luisti välittömästi. Hän oli vasta eronnut ja halusin muutenkin tutustua ensin. Puolen vuoden aikana tapasimme vain kolme kertaa ja juttelimme satoja tunteja puhelimessa, johtuen elämäntilanteestani. Kun minulla lopulta olisi ollut aikaa tavata hänet, hän oli ihastunut toiseen naiseen. Suhteemme tuntui kaverilliselta, jännitettä oli ollut, mutta emme olleet edes suudelleet, joten tuntui järkevältä, että hän sitten olisi tuon ihastuksensa kanssa. Kului kuukausi ja aloin ikävöidä häntä, keskusteluitamme, hänen ajatuksiaan ja tapaansa olla. Soitin hänelle ja kerroin, että ajattelen häntä edelleen. He olivat alkaneet tapailla. Mies toivotti minulle hyvää ja sanoi välittävänsä siitä, miten voin. Toivotin heille hyvää jatkoa ja itkin. Mies soitti seuraavana iltana ja kertoi, että hänkin ajatteli edelleen minua eikä uusi suhde ihan toiminut. Hän aikoi kertoa puhelusta naisystävälleen, joten katsoin keskustelumme olevan ok. Nielaisin, muistutin että emmehän me päässeet alkua pidemmälle joten ei voi tietää onnistuisiko se ja kehotin häntä puhumaan naisystävänsä kanssa yhtä avoimesti ja yrittämään siinä suhteessa, jossä hän on. Lopetimme puhelin ystävällisin mielin ja samanaikaisesti pidin itseäni ääliönä, kun olin kannustanut häntä itsestäni poispäin. Siitä on jo kuukausi enkä ole kuullut hänestä mitään. Ehkä he saivat suhteensa toimimaan enkä kuulekaan hänestä enää. Välillä minusta kuitenkin tuntuu siltä, että hänkin ajattelee minua. Kaipaan häntä niin, eikö olekin hassua.

Tänä iltana on mahdottoman vaikeaa olla soittamatta hänelle. On monta asiaa, jotka haluaisin jakaa juuri hänen kanssaan. Minun pitäisi ehkä kuulla häneltä suoraan, että hän on valintansa tehnyt. Nyt ajattelen koko ajan, että ehkä hän pian ilmestyy romanttisesti ovelleni. Onneksi en voi soittaa keskellä yötä -vai voisinko sittenkin? Teenkö väärin, jos otan häneen uudelleen yhteyttä? Enkö teekin väärin, jos kerron hänelle tunteistani?

 

Soita

 

Hän ehkä sai kuvitelman ettet ole kiinnostunut, koska "käskit" hänen juttelevan naisystävänsä kanssa. Hän oli/on selvästi kiinnostunut ja niin sinäkin, joten minun mielestä tässä on nyt se "kolahdus". Ota ihmeessä yhteyttä ja kerro tunteistasi !!

 

Tällä elämänkokemuksella sanoisin, että soita. Eipähän ainakaan jää sitten kaivelemaan.

Vaikka itte oon semmonen, etten miehille soittele. No, eipähän ole onnea rakkaudessa ollutkaan. Joten, ole sinä rohkeampi. Tunteistaan pitää ja saa puhua.

 

Kun minä tapasin nykyisen mieheni, jouduin "kinuamaan" hältä puhelinnnumeronsa ja muutenkin olemaan aktiivinen alussa, joka kannatti kyllä. Kesällä tule kaksi vuotta naimisissa ja nyt yritetään toista lasta. Niin se vaan on että joitakin ihmisiä saa houkutella enemmän, vaikka he ovatkin kiinnostuneita sinusta yhtälaillakuin sinä hänestä! Ahkeruus kannattaa

 

oletko hereillä? Ja hän soitti minulle, ei ollut kuulemma vielä ihan nukkumassa. Puhuimme lyhyesti ja sovimme, että puhumme huomenillalla pidempään. Aina kun aloin puhua järkeviä, niin keskeytin itseni ja kerroin mitä itse tunnen. Pikkutunneilla tunne saa joskus enemmän valtaa. Hänen äänensä oli niin lempeä ja hän ymmärsi heti, mikä mieltäni painoi. Hän oli yhä suhteessa, mutta ei ollut päässyt yli tunteistaan minua kohtaan ja oli puhunut siitä naisystävänsäkin kanssa. Sanoin hänelle, että hänen on pakko valita, sillä minun tarvitsee tietää ja toisaalta on väärin että hän ajattelee minua, kun on suhteessa toisen kanssa. Kiitos kannustuksesta, ainakin olen nyt sanonut omat tunteeni ääneen ja huomenna ehkä kuulen hänen päätöksensä.

 

Siltä minustakin tuntuu, että kyse olisi siitä "kolahduksesta". Ensin taukoa oli yli kuukausi ja nyt uudestaan kuukausi ja tunteet välillämme eivät laannu ollenkaan, melkein päinvastoin. Ja siis olen yrittänyt tapailla muita miehiä, mutta vertaan kaikkia aina häneen. Minusta alkaa tuntua, että olen rakastunut. Sitä en kuitenkaan hänelle sanonut siten. Sanoin vaan, että jos hän tuntee minua kohtaan vähänkään samoin kuin minä häntä kohtaan, hänen ei pitäisi olla suhteessa. Voi kuitenkin olla, että tilaisuuteni meni jo ja huomenillalla itketään. Sekin on kuitenkin parempi kuin haikailla kuvitelmaa. Ja ajatelkaa, olen yli 30v. jo! Toisaalta voihan olla niinkin, että kuvittelen kaiken ja tämä kiltti mies yrittää vain olla ystävällinen.

 

Ennen mieheni tapaamista en uskonut siihen kuuluisaan "kolahtamiseen", mutta kyllä se on myönnettävä että totta se on, ainakin minun kohdallani. Hyvä kun kerroit tunteistasi hänelle, onhan sille toiselle naisellekin parempi että mies lopettaa suhteen häneen mahdollisimma aikaisessa vaiheessa, jos tuntee samoin sinua kohtaan kuin sinä häntä. Nyt sinun ei auta kuin odottaa jos olet tehnyt voitavasi, jaksamisia Sinulle odottamiseen!

 

Kiitos Titiy, kauniita unia sinullekin!

 

Itse olen joko vähän elämän kyynistämä jo tai sitten minusta muutenkin tuntuu aina hirveän epäreilulta, että ihmiset päätyy tuohon tilanteeseen, jossa ne "saa valita". Eli jos yksi suhde ei toimi niin sitten on toinen varalla. Tässä tilanteessa tuntuu melkeinpä siltä, että mies ei vain kerta kaikkiaan uskalla olla eron jälkeen itsekseen. En tiedä mihin tilanne on kehittynyt nyt, mutta itse omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että olen ollut monta kertaa "laastari" ja "ihanin nainen ikinä" ja vaikka mitä ja sitten kuitenkin olen saanut turhaan odottaa mitään vastakaikua. Mutta tarinoita on varmaan monia erilaisia.