Kaikkien sotaveteraanien muistolle , omaa pappaa mula ei enää ole, mutta lauletaan vaikka naapurin papoille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rollolainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ymmärrä miksi aiheesta ei puhuta enemmän.

Kyllähän sodan jälkeen oli ihmisillä tosi paljon mielenterveysongelmia, ja moni oikeasti nukkui sen aseen kanssa. Ja muistan sedän joka joka lentokone syöksyi maahan joka kerta ja ne oli vaan lentokoneita jolla ihmiset lähtivät lomalle. Näki tosi pahoja painajaisia ja saattoi huutaa täysillä yön kun näki painajaisia. En tietty lapsena sitä niin ymmärtänyt mutta nyt ymmärrän.
Eli sodan kauhuja lopun elämän ajan. Arvokasta se tietysti oli että saamme elää näin miten elämme, mutta kyllä monet maksoivat siitä kovan hinnan. Ja noista sodista tulleista ihmisistä jotka oli ihan sekaisin ei puhuta. On tabu. En ymmärrä miksi. Minusta se on inhimillistä.

Ja kyllä oma naapuri (vanha mummu joka tosin on jo poissa) on sanonut minulle, että onko jumala unohtanut hänet tänne. Lapsia hautasi ja mietti että kyllä hän olisi valmis jo lähtemään paremmille maille. Varmasti hän monesti mietti että elämä voisi loppua jo, joutuuko hän elämään loputtomiin ja melkein sata lopulta eli.

Itse harmittaa että omat isovanhemmat ovat nyt jo kuolleet, niin nyt tahtoisin kuulla niitä juttuja mitä se elämä oli. Kun isovanhemmat eli niin olin liian pieni.
 
Kaunis laulu. Mun enoni oli 17-vuotiaana sodassa eikä koskaan henkisesti siitä toipunut, vaikka elikin yli 70-vuotiaaksi. Vasta aikuisena ymmärsin, miksi eno oli sellainen kuin oli.
 

Yhteistyössä