Kaikkien paskojen mutsien äiti ilmottautuu....

[Vieras]

Mä en aina jaksa noita lapsia . Tänään viimeksi 2½v vänkäsi jotain ja 10kk roikku jaloissa ja kirkui kun yritin äkkiä puurot laittaa nälkäisille. Paloi hihat. Koko aamu oli pilalla ja heittäydyin lapselliseksi. Huusin, ivasin, vähättelin, provosoin. Voitte kuvitella ettei juur parantanu tilannetta. Harmittaa ja itkettää itseäkin koko tilanne, mutta en voi mitään sille että näin käy. TIEDÄN että lapset ovat vielä liian pieniä ymmärtämään mitä uhma ja kiukuttelu saa aikaan. Mun pitäs se aikuisena kestää ja rauhottaa. Enkäaina pysty siihen. Tuntuu ettei mun tunteista välitä kukaan, ei kiitollisuutta, ei mitään. Välillä ne tuntuu loisilta jotka imee musta kaikki mehut antamatta takasin yhtään mitään muuta ku jatkuvaa rutinaa ja valitusta. Todella säälittävää ja epäkypsää minulta, mutta tältä tuntuu. Rohkaiskaa mua, että tämä muuttuu!!

 

[HyacinthBucket]

:hug: Ei aina voi tuntua kivalta, mutta varmaan teilläkin kivoja päiviä on ollut. Eikö? Ja ihan varmasti taas niitä tulee!!!

 

[ap]

:hug: Ei aina voi tuntua kivalta, mutta varmaan teilläkin kivoja päiviä on ollut. Eikö? Ja ihan varmasti taas niitä tulee!!!

Välillä on useampikin parempi päivä peräkkäin. Ja kun retkahdus tulee, on useampi huono. Tästä huonosta on vaan aina mun niin vaikea nousta, olen pitkävihaista sorttia, ja se koskee valitettavasti myös vihaa lapsia kohtaan. Lapset on kiukun jälkeen aina heti aurinkoisia, mulla kestää koota itseni paljon kauemmin.

 

[AIHA]

Voi kuule, olen löytänyt itseni usein (liian usein) tuollaisesta tilanteesta. Ei sitä kaikkea jaksa aina. Mutta kamalan morkkiksen siitä itselleen saa, tiedän. Pitäisi oppia pidentämään pinnaa. Muistaa pyytää anteeksi lapsilta kun kiukustuu. Siitä aloittaa. Juu ja tiedän että kuulostaa helpommalta kun se on. Minäkin luotan että jonakin päivänä se helpottuu. Ja hei, ei jokainen päivä ole yhtä paha!

AIHA kolmen alle 4v:n äiti + ens kuussa viiden äiti Välillä nauretaan ja välillä itketään! That´s life my friend! :hug:

 

[HyacinthBucket]

:hug: Ei aina voi tuntua kivalta, mutta varmaan teilläkin kivoja päiviä on ollut. Eikö? Ja ihan varmasti taas niitä tulee!!!

Välillä on useampikin parempi päivä peräkkäin. Ja kun retkahdus tulee, on useampi huono. Tästä huonosta on vaan aina mun niin vaikea nousta, olen pitkävihaista sorttia, ja se koskee valitettavasti myös vihaa lapsia kohtaan. Lapset on kiukun jälkeen aina heti aurinkoisia, mulla kestää koota itseni paljon kauemmin.

Kuulostaa siltä, että tarvitset elämääsi jotain vastapainoa lapsien suhteen... Onko sulla mitään harrastuksia tai mahdollisuus harrastaa jotain kodin ulkopuolella ilman lapsia?

 

[ap]

Voi kuule, olen löytänyt itseni usein (liian usein) tuollaisesta tilanteesta. Ei sitä kaikkea jaksa aina. Mutta kamalan morkkiksen siitä itselleen saa, tiedän. Pitäisi oppia pidentämään pinnaa. Muistaa pyytää anteeksi lapsilta kun kiukustuu. Siitä aloittaa. Juu ja tiedän että kuulostaa helpommalta kun se on. Minäkin luotan että jonakin päivänä se helpottuu. Ja hei, ei jokainen päivä ole yhtä paha!

AIHA kolmen alle 4v:n äiti + ens kuussa viiden äiti Välillä nauretaan ja välillä itketään! That´s life my friend! :hug:

Auts, "rispektii". Mä en ikinä milloinkaan kestäis tässä tilanteessa enempää lapsia. Ja jos lääkärit osas hommansa, ei niitä enää onneksi tulekaan. Kiitos tuistanne.

 

[Pinki]

kuulostipa niin tutulta, noita päiviä tulee välillä... äitikin on vain IHMINEN. ei aina tarvitse jaksaa kaikkea :hug:

 

[ap]

:hug: Ei aina voi tuntua kivalta, mutta varmaan teilläkin kivoja päiviä on ollut. Eikö? Ja ihan varmasti taas niitä tulee!!!

Välillä on useampikin parempi päivä peräkkäin. Ja kun retkahdus tulee, on useampi huono. Tästä huonosta on vaan aina mun niin vaikea nousta, olen pitkävihaista sorttia, ja se koskee valitettavasti myös vihaa lapsia kohtaan. Lapset on kiukun jälkeen aina heti aurinkoisia, mulla kestää koota itseni paljon kauemmin.

Kuulostaa siltä, että tarvitset elämääsi jotain vastapainoa lapsien suhteen... Onko sulla mitään harrastuksia tai mahdollisuus harrastaa jotain kodin ulkopuolella ilman lapsia?

No eipä tota vastapainoa kieltämättä ole. Ei viikottain, hyvä jos edes kuukausittain. Tää on siitä vaikea tilanne, että vaikka olen väsynyt ja kyllästynytkin usein, en osaa irrottaa ja jättää lapsia (varsinkaan pienempää ) muille että itse kävisin edes uimassa tai jotain. Haluan että lapset hoidetaan mun tavalla, ja kukas muu sen tavan paremmin tietää kuin mä ite. *nolona*. Ihan typerää, tiedän.

 

[Endless Sacrifice]

Kuulosti todella tutulta, mutta meillä ainakin on tilanne muuttunut. En enää muista koska se rupes helpottaan, mutta meen lapset on nyt 6v ja 8v enkä edes muista koska mut on viimeks imetty ihan kuiviin. Hermostumisia tulee ja menee mutta aika harvoin loppujen lopuksi.

 

[mökrö]

:hug: Ei aina voi tuntua kivalta, mutta varmaan teilläkin kivoja päiviä on ollut. Eikö? Ja ihan varmasti taas niitä tulee!!!

Välillä on useampikin parempi päivä peräkkäin. Ja kun retkahdus tulee, on useampi huono. Tästä huonosta on vaan aina mun niin vaikea nousta, olen pitkävihaista sorttia, ja se koskee valitettavasti myös vihaa lapsia kohtaan. Lapset on kiukun jälkeen aina heti aurinkoisia, mulla kestää koota itseni paljon kauemmin.

Kuulostaa niin tutulta, varsinkin toi pitkävihaisuus. Mulla on ja sen kanssa ongelmia :ashamed: Mutta koitan muistaa pyytää anteeksi kiukuttelujani. Ja mulla tilanne pahenee, jos en pääse irti arjesta ja perheestä välillä, eli siis liikkumaan ja joskus kavereiden kanssa tuulettumaan tai miehen kanssa viettämään aikaa kahdestaan.

 

[Endless Sacrifice]

No eipä tota vastapainoa kieltämättä ole. Ei viikottain, hyvä jos edes kuukausittain. Tää on siitä vaikea tilanne, että vaikka olen väsynyt ja kyllästynytkin usein, en osaa irrottaa ja jättää lapsia (varsinkaan pienempää ) muille että itse kävisin edes uimassa tai jotain. Haluan että lapset hoidetaan mun tavalla, ja kukas muu sen tavan paremmin tietää kuin mä ite. *nolona*. Ihan typerää, tiedän.

Lähe vaan väkisin, tuntuu pahalta aluksi mutta sit oppii nauttimaan ja huomaa että muut osaa saman tavan tai jos ei osaakaan niin sinä et ole sitä näkemässä ja hyvin ne hoidetaan muutenkin.

 

[HyacinthBucket]

No eipä tota vastapainoa kieltämättä ole. Ei viikottain, hyvä jos edes kuukausittain. Tää on siitä vaikea tilanne, että vaikka olen väsynyt ja kyllästynytkin usein, en osaa irrottaa ja jättää lapsia (varsinkaan pienempää ) muille että itse kävisin edes uimassa tai jotain. Haluan että lapset hoidetaan mun tavalla, ja kukas muu sen tavan paremmin tietää kuin mä ite. *nolona*. Ihan typerää, tiedän.

No, eipä kuule ihme jos alat vähän jo uuvahtaa. Kuka vaan alkaisi sinun tilanteessa, koska vaikka lapset on tosi ihania, niin myös todella rasittavia välillä.
Nyt teet ennenaikasen uudenvuodenpäätöksen ja hommaat itsellesi jotain semmosta puuhaa, kerta viikossa esim, mihin et lapsia ota mukaan. Vaikka se uinti. Ja uskot vaan, että ei ne lapset mene piloille, vaikka joku muu heitä tuon lyhyen hetken vahtiikin :hug: Itse käyn partiossa ja siellä kun näen joka viikko, että aika riiviöitä on nuo muidenkin muksut, niin omat alkaa tuntua taas ihmeen rakkailta ja kilteiltäkin. Eikä ole läheskään niin turhautunut kaikkeen kotona sitten.

 

[ap]

Kiitos teille kaikille rakkaat ihmiset Tuntuu jo paremmalta. Pelotti tänne avautua kun yleensä tälläisestä tekstistä tulee "pois lapset tollasilta jotka ei niitä arvosta"-palautetta. Vertaistuki on korvaamatota Kukkia kaikille.

 

[FANG-ANN-75]

:hug: :hug: :hug: Kyllä varmasti muuttuu! Kaikki vaiheet elämässä, ja lapsilla on väliaikaista. Mulla esikoinen oli tosi vaativa ja olin palaa loppuun mutta nyt tuolla leikkii autoilla nätisti kohta 6v maailman ihanin ja tosi kiltti poika ja 1v4kk tyttö koisii ulkona :heart: .
En ois aikanaan ite uskonu että elämästä lasten kanssa voi tulla näin helppoa ja ihanaa. Toki kaikilla tilanteet ja lapset ovat erilaisia mutta varmasti sinullekkin tulee päiviä kun nostat huokaisten jalat rahille, hymyilet ja katsot:" tuossa noi ihana murut leikkii söpösti keskenään".
Vaikeat päivät, hetket ja ajat on vain käytävä läpi hammasta purren ja uskoen parempaan ja helpompaan tulevaan :flower: .
Muista aina vaikeina hetkinä se, että ET ole yksin vaan on hiiiirrrrvee määrä äitejä jotka tuskailee samojen juttujen kanssa juuri samaan aikaan. Sen tieto helpottaa ja se tieto, että siitä voi selvitä ja elämänlaatu voi todella parantua :hug: koitahan jaksella ja laskee kymmeneen.

 

[kookosta]

Meillä tänään ollu kans vämennän hohdokas päivä. Ipana (juu, niitä on vaan yks) näyttänyt kaikki temppunsa ja ollut kiltisti vaan sen aikaa kun kattottiin nalle puh ja möhköfantti. Tosin videon jölkeen alko heti sit taas kauhee huuto ja mesoaminen. Päivän saldoa tähän mennessä mm. imurin ja meidän sängyn piirtäminen tussilla ja mun aurinkolasien hajottaminen. Kaikki huipentui päikkäreille menoon kun herra on hukannu lapasen joka nyt olisi pitänyt saada aivan pakosta käteen nukkumisen ajaksi. Onneksi kelpasi toisen värinen tilalle.
Ja mä olen pitkävihasta sorttia ja kiukustuessani päästelen vähemmän mairittelevaa suomen kieltä suustani. Mutta on pitäny ton ipanan kaa koittaa oppia antamaan anteeksi nopeeta vihastumiset jottei mee koko päivä ihan pilalle.

 

[ap]

:hug: :hug: :hug: Kyllä varmasti muuttuu! Kaikki vaiheet elämässä, ja lapsilla on väliaikaista. Mulla esikoinen oli tosi vaativa ja olin palaa loppuun mutta nyt tuolla leikkii autoilla nätisti kohta 6v maailman ihanin ja tosi kiltti poika ja 1v4kk tyttö koisii ulkona :heart: .
En ois aikanaan ite uskonu että elämästä lasten kanssa voi tulla näin helppoa ja ihanaa. Toki kaikilla tilanteet ja lapset ovat erilaisia mutta varmasti sinullekkin tulee päiviä kun nostat huokaisten jalat rahille, hymyilet ja katsot:" tuossa noi ihana murut leikkii söpösti keskenään".
Vaikeat päivät, hetket ja ajat on vain käytävä läpi hammasta purren ja uskoen parempaan ja helpompaan tulevaan :flower: .
Muista aina vaikeina hetkinä se, että ET ole yksin vaan on hiiiirrrrvee määrä äitejä jotka tuskailee samojen juttujen kanssa juuri samaan aikaan. Sen tieto helpottaa ja se tieto, että siitä voi selvitä ja elämänlaatu voi todella parantua :hug: koitahan jaksella ja laskee kymmeneen.

Meinasi ihan päästä poru kun luki tämän. Kiitos. Tosissaan odotan innolla tota "rahi"-kohtaa. Nyt siitä voi vaan haaveilla. Nämä uniajat ainoat kun saa väsynyt hengähtää.

 

[FANG-ANN-75]

:hug: :hug: :hug: Kyllä varmasti muuttuu! Kaikki vaiheet elämässä, ja lapsilla on väliaikaista. Mulla esikoinen oli tosi vaativa ja olin palaa loppuun mutta nyt tuolla leikkii autoilla nätisti kohta 6v maailman ihanin ja tosi kiltti poika ja 1v4kk tyttö koisii ulkona :heart: .
En ois aikanaan ite uskonu että elämästä lasten kanssa voi tulla näin helppoa ja ihanaa. Toki kaikilla tilanteet ja lapset ovat erilaisia mutta varmasti sinullekkin tulee päiviä kun nostat huokaisten jalat rahille, hymyilet ja katsot:" tuossa noi ihana murut leikkii söpösti keskenään".
Vaikeat päivät, hetket ja ajat on vain käytävä läpi hammasta purren ja uskoen parempaan ja helpompaan tulevaan :flower: .
Muista aina vaikeina hetkinä se, että ET ole yksin vaan on hiiiirrrrvee määrä äitejä jotka tuskailee samojen juttujen kanssa juuri samaan aikaan. Sen tieto helpottaa ja se tieto, että siitä voi selvitä ja elämänlaatu voi todella parantua :hug: koitahan jaksella ja laskee kymmeneen.

Meinasi ihan päästä poru kun luki tämän. Kiitos. Tosissaan odotan innolla tota "rahi"-kohtaa. Nyt siitä voi vaan haaveilla. Nämä uniajat ainoat kun saa väsynyt hengähtää.

:hug: kyllä mä muistan kun kaikki pojan kohdalla sanoi et nauti nyt kun se on pieni. Just joo, ne kun ei ymmärtäneet yhtään miten rankkaa mulla oli. Sitä ei ymmärrä ennen kuin kokee sen ja MUISTAA sen . Voimia sulle! Onneks aika menee liiankin lujaa ja kohta sunkin pikkuiset on koulussa.