Kaikki villakoirista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harkitseva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Harkitseva

Vieras
Hei! Nyt kehiin kokemuksia villakoirista, ihan kaikki plussineen ja miinuksineen :) Harkinnassa sellainen hankkia.

Luonne, turkin hoito ja ruokinta juuri tämän rodun kohdalla?

Vaikuttaa kivalta pikkukoiralta lapsiperheeseen, vai?
 
Meidän porukoilla on mallia toy ja ei muuta miinusta, mutta se on aivan mahoton räksyttäjä.... Kaikki se haukkuu, mikä liikkuu tai kuuluu pienikin rapsahdus. Se on meilläkin usein yötä ja mulla on kissoja ja kun kissa suurinpiirtein kääntää kylkeä, niin se hölmö on oven takana haukkumassa (laitan siis kissat eri huoneeseen yöksi). Villikset tarvii myös paljon aktiviteetteja ja laadukasta ruokaa turkin takia. Porukoiden koiraa myös trimmaillaan ja kylvetetään sännöllisesti.
 
Meillä oli kääpiövillakoira. Maailman ihanin sellanen, en oo ikinä tavannu ihanempaa koiraa. Todella nirso ruuan suhteen ja haukku ulkona. Mutta kun tajus aina ulos lähtiessä sanoa, että ei hauku ja kehu heti ku oli hiljaa, ni ei haukkunut. Koko pienen elämänsä ajan kärsi jatkuvasti korvatulehduksista ja lopulta sen takia piti lopettaakin. Kaikista paras jalkapallon pelaaja! <3

Verrattuna toisiin meillä olleisiin koiriin, tämä villakoira ei ikinä järsinyt mitään kiellettyä. Toiset koirat onkin olleet collie, labbis ym.
 
Meillä villakoiran keskikokoinen versio ja on kyllä huippukoira!! Oppinut kaiken todella helposti, pysyy omassa pihassa, kulkee nätisti hihnassa, ns. sirkustemppujakin oppii tod. Pienillä toistoilla. Ei hauku. Ei ole nirso(meillä tosin ei saa herkkuja, joa ei nappulat häviä kupista!). Ns. huomaamaton, ei kulje sisällä perässä tai kerjää huomiota, innokkaasti lähtee mukaan kuitenkin aktiviteetteihin, jaksaa lenkkiä niin kauan kun omistajakin, mut ei hypi seinille, jos lenkit jostain syystä minimissä.
Turkki on kyllä vaativa, meidän koira on lyhyessä kotitrimmissä, silti meinaa turkki takuta, vaatii pesua ja selvittelyä viikoittain. Mut toisaalta ei irtokarvaa missään.
Ikää nyt 2v ja terve on ollut.
Myös pikkukoululainen pystyy käyttämään lenkillä.
Ihan paras koira ikinä, mitään muita rotua ei meille enää harkita!
 
Vielä lisäys, että ei ole koskaan tuhonnut/pureskeltu mitään kotoa. Oppi helposti sisäsiistiksi.
Omaa perhettä kyllä rakastaa ja lievästä eroahdistuksesta kärsii =ei esim.osaa syödä kun on yksin....
 
Tuosta nirsoilusta olen kuullutkin. Mitä sitten syötit/syötät koirallesi? Entä ovatko kovin herkkiä kärsimään eroahdistuksesta tms?

Söi raksuja kun muisti laittaa jotain makkaraa siihen sekaan. Ja sit meiän äiti teki jotain villakoira-ruokaa sille, ni siitä tykkäs. Yksin jäädessään jäi haukkumaan, mutta ku jäätiin oventaa kerran kuuntelemaan, ni haukku siihen asti, että lähettiin rapusta, eli lopetti sit ku ei kuulunut enää tuttuja askeleita. Ja välillä haukku rappukäytävästä kuuluville äänille, mut ei aina.

Oli superfiksu ja oppi nopeasti verrattuna toisiin koiriin. Tosin oli eniten kipeänäkin ja sitten vanhemmiten tuli aggressiivisuutta, kohdistuen tuttavien lapsiin, johtu varmaan siitä, että ei ollut tottunut pikkulapsiin.

Tiedän pari ks. koiran sisarusta, joista toisella on silmissä todella paljon ongelmia ja toinen jouduttu lopettamaan aggressiivisuuden vuoksi.
 
Oli kotioloissa hirmu kiva koira ja erittäin oppivainen & miellyttämisenhaluinen. Harrastin sen kanssa aktiivisesti agilityä, lisäksi käytiin metsäjälkeä ajamassa (koira osasi ja nautti!) sekä liikkui mukana ihan joka paikassa kanssamme.

Turkin hoito on aika työlästä, mutta noin minikokoisena meni, mitään isovillakoiran turkkia en jaksais.

Selkein miinus oli epäluuloisuus vieraita kohtaan, eli ei kyllä moikkaamassa käynyt. Vetäytyi omiin oloihinsa.

Kun meille sitten 3v sitten syntyi esikoinen, niin koira otti homman tosi raskaasti, olihan se 8v ajan saanut olla huomion keskipisteenä. Oli aika arvaamaton vauvaa kohtaan, enkä ikinä olis voinu jättää niitä valvomatta. Jouduin kovastikin komentamaan koiraa, ettei tullut näykkimään, kun imetin jne.

Lopulta 1,5v sitten toymme joutui yllättäin lenkillä isomman koiran puremaksi, ja koska vammat olisivat vaatineet pitkää sairaalahoitoa, ja koska odotin viimeisilläni toista lasta (ja tiesin siis, että koira stressaisi entistä enemmän, kun olis kaksi lasta), päätimme päästää koiran autuaimmille maille.

Nyt meillä on juuri vuoden täyttänyt bichin frise ja tämä tuntuu enemmän lapsiperheen koiralta. On hyvin avoin ja sosiaalinen vieraitakin kohtaan, ja turkki ei ainakaan enempää työtä teetä kuin villikselläkään.

Ehkä JOSKUS voisin vielä jonkun kääpiövilliksen ottaa, mutta en niin kauan, kun talossa on pieniä lapsia. Vaikka kaikki villikset ei varmastikaan ole yhtä pidättyväisiä jne niin kyllä jäi kuitenki sellainen tunne, ettei enää lapsiperheeseen..
 
Meillä on pian 2v täyttävä kääpiövillakoira joka tuli meille 1 vuotiaana.alusta asti ollut ihmisrakas,kotiutui todella nopeasti ja on lasten kanssa iavan mainio.Pahin puoli on aivan ehdottomasti tuo jumalaton räksytys jota emme ole saaneet sitkeistä yrityksistä huolimatta kitkettyä pois.räksyttää aivn kaikelle,likkuipa joku sitten sisällä tai ulkona oli yö tai päivä.Nyt pikkuhiljaa on kesän tullen oppinut olemaan pihassa hiljaa vaikka joku ohi menisikin.Tullessaan oli varsinainen arkajalka mutta nykyään rypee metsissä ja pelloilla vapaana ollessaan,ei myöskään ollut ihan sisäsiisti ja yhä on kiinnitettävä huomiota siihen ettei ulkoilutusvälit ole kauheasti yli 5 tunnin.
 

Yhteistyössä