kaikki tämä on nyt sitten ohi..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamuzka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mamuzka

Jäsen
27.07.2004
351
0
16
Mies teki tänään selväksi tänään, että kaikki meidän väliltä on ohi..
Tää kaikki taakka on sille liikaa, eikä se enää jaksa tätä..

Asutaan pienessä kylässä, ja se ei kestä sitä mitä MUUT sanoo, jos yht'äkkiä lapsi saataisiin ja mitä muut sanoisi..???????!!!!!!
Kaikki on hajalla, rikki..

En ymmärrä, mutta eipä mun kai kuulukkaan..

Mä luulin, että ,meidän välillä on jotain "syvää ja pyhää" mutta TAAS olin ihan #&%?$!* väärässä..

Rakastan niin #&%?$!* ja vielä enemmän mua tällä hetkellä sattuu..
Mä oikeati LUULIN, että merkitsen edes miehelleni JOTAIN..
luulin että meidän välillä olisi jotain "korvaamatonta" ja ihan #&%?$!* tärkeää, mut olin ihan väärässä..

Mun SUURiN HAAVE JA UNELMA on ollut vuosia, että me saisimme yhteisen lapsen, mutta tänään tuli selväksi että se on ollut YKSIN ja AINOASTAAN MUN haave

Tuntuu etten jaksa enää, kaikelta on pohja pois..

"Meren rantaan käveltiin
kerroit lähteväsi pois
mä hiljaa, hiljaa itkin,
pelkäsin en irti päästää voinut ois

Niin kuin linnun liitävän
taivaanranta kadottaa
sun lentos, laulus uskoit jatkuvan
vaik emme enää nähdä saa

Lintu nousee siivilleen
se lentää suoraan siniseen
pian en auringolta siipiä sen nää

Kerroit, uskot unelmaan
joka sinisenä soi
se uni, uni meidät saartaa, yhdistää
sen syliin nukahtaakin voi

En pelkää enää pimeää,
kerroit, lujaa halasit
sen unen, valon oudon, sinisen
sä kodiksesi halusit

Lintu nousee siivilleen
se lentää suoraan siniseen
pian en auringolta siipiä sen nää"


Mä menetin samalla miehen ja syntymättömän lapsen, eikä mulla ole tänne enää mitään asiaa..

Mä toivon ja RUKOILEN teille kaikille pelkkää hyvää ja siunausta, toivottavasti te onnistutte elämässänne
!!!!

Tämä on viimeinen kerta kun mä olen täällä..
 
:hug: Nyt haet kiireen vilkkaa ammattiapua, esim. meet omalle terveyskeskukselle, sieltä voivat laittaa lähetteen esim. psykologille, älä jää yksin miettimään! Mikään mies ei ole tuon arvoinen. Elämä joskus potkii päähän, mutta asioilla on silti tapana järjestyä, aikakin parantaa haavat, voimia =)
 
Siis mies ajattelee, että mitä muut ajattelee jos teillä yht'äkkiä onkin lapsi? Siis yleensähän ajatellaan, että mitä muut ajattelee kun sitä lasta ei ilmesty...

Voisiko nyt olla niin, että miehestäsi tuntuu, että hän ei ole sinulle enää mitään ja tämä lapsen hankita on ainoa asia mikä pyörii mielessäsi? Oletko kuunnellut häntä prosessin aikana? Kauanko on yritystä takana? Eli olisiko miehen mielestä ollut syytä luovuttaa jo aikoja sitten? Jos teoriani on oikea niin mieti kumpi sinulle on tärkeämpi? Eli voisiko parisuhteen pelastaa laittamalla vauva-asian jäihin?

Joka tapauksessa kovasti voimia Sinulle! :hug: :hug: :hug:
 
Voi Mammu, tosi ikävää! :'( Menin ihan sanattomaks kun viestisi luin... En osaa sanoa muuta kuin voimia! Toivottavasti asiasi vielä jotenkin järjestyvät parhain päin... :hug:

-Tiiti-
 
Voi ei :'( Ei ole sanoja lohduttamaan :hug: Mietin vain miten hirveää olisi jo oma ukko jättäisi... mie kuolisin :'(

Suostuuko miehesi vielä keskustelemaan asiasta? Jos tosiaan, niinkuin joku jo ehdotti, laittaisitte vauva-asian sivuun ja satsaisitte toisiinne ja suhteeseenne.
 
Kiitoksia teille kaikille haleista ja lohdutuksista.

Saimme viimein miehen kanssa keskusteltua kaikista asioista viikonlopun aikana (mies kun on viikot pitkälti töissä muualla), ja se kyllä oli todellakin tarpeen!!!

Kyseessä oli pitkälti miehen jumalattoman pahasta olosta, mielestä ja pettymyksestä epäonnistumiseen.
En tiedä, ehkä mies sitten näyttää sen pettymyksensä niin erilailla, ja vielä kun odotukset oli niin korkealla.
Nyt on puhuttu, itketty ja sovittu.

 
Mammu...

Kuulostaa NIIN tutulta! Meillä kans läpikäydään nimenomaan miehen pahaaoloa. Omaansa on jo niin tottunut, ettei sitä huomaakaan :) Tai sitten siihen on vuosien aikana tottunut jo. Miehille nämä tuntuu olevan aika paljon isompia asioita.

Meillä on tämä syksy ollut tosi rankka. Sanoit miehesi jumalattomasta pahasta olosta. Minut tuo mieheni jumalattoman pahan olon purkautuminen ja ylipäänsä olemassaoleminen yllätti. Tapeltu ON! Itketty vähintään yhtä paljon. Onneksi myös puhuttu iltoja, iltoja ja iltoja! Meillä on paljon vielä edessä (rankempien hoitojen myötä), mutta jotenkin sitä tuntuu/toivoo, että pahimmat kriisit on jo käyty. Voi olla, että olen täysin väärässä. Mutta jotenkin uskon ja toivon, että tuo mieheni huonommuudentunne, pahaolo, epätoivo, epätietoisuus olisivat kääntyneet kohti valoisampaa tulevaisuutta. Olisi helpompi jatkaa yhdessä tätä taistelua!

Tarinan opetus :) PUHUKAA! JUTELKAA! KERTOKAA! ÄLKÄÄ PELÄTKÖ KERTOA SUURIMMISTAKAAN SALAISUUKSISTANNE TAI HÄPEÄSTÄ TAI PELOISTA TOISILLENNE! Kyllä se yhteinen sävel löytyy ihan varmasti! Ja vaikka takapakkeja tulisi (meille ainakin tuli) niin aina sitä vaan jostain pitää vielä kaivaa vähän voimaa jatkaa eteenpäin. Kyllä se kuitenkin aina kannattaa! Mä olen ainakin ÄÄRETTÖMÄN onnellinen siitä, että ollaan tämä jaksettu käydä läpi. Parempi nyt kuin sitten jos/kun meidän perheessä olisi joskus kolmas pikkuruinen jäsen.
 
Mammu olen niin onnellinen että olet saanu miehesi kanssa puhuttua ja sovittua :hug: täällä taustalla kun mietin ja olin huolissani miten teillä menee.

Olen edellisten kanssa ihan samaa mieltä että on tärkeää puhua ajatuksista ja tunteista mitä hoitojen aikana tulee. Samoin on tärkeää saada ajatukset edes välillä jonnekin ihan muualle ja vaalia parisuhdetta!
 
Ihanaa Mammu että saitte sovittua! :hug:
Kyllä se niin on että kun asioista kunnolla juttelee, niin moni asia selkiää. Itsekin sen kokenut, vaikka meillä asiat ollutkin hieman pienempiä. Mutta nyt vaan tsemppiä tulevaan! :heart:
 
Kunpa minunkin mieheni joskus avautuisi. Meillä on ihan pattitilanne,
mies on kieltäytynyt tutkimuksista, hoidoista ja yrityskin on lopetettu.
Tosin ymmärrän, miksi. On kuitenkin yritetty jo vuosia.
En edes itse jaksa enää välittää. Olisipa minunkin miehessäni sen verran
miestä, että tutkimuksiin lähtisi...
 

Yhteistyössä