Kaikki taas päin persettä

[masis]

Asiakkaat huutaa töissä kun vasta olen siellä aloittanut ja 100 asiaa opittavana vaan kukaan ei niitä kiireessä kunnolla ehdi opettaa. 11pv:n putki töitä ja piti olla kolme päivää hengähdystaukoa mutta kahtena niistä olikin sitten töitä, se ainoa vapaapäivä meni nuhassa ja kurkkukivussa kun stressi laukesi. Yksityiselämässä ruttuja, itkeskelen milloin sattuu kun tulee selittämättömiä pahanmielen puuskia, ketään ei ole joka ottaisi kainaloon ja lohduttaisi, kavereillekaan jaksa jatkuvasti ongelmista marista vaikka kuuntelesivatkin mutta kun kukaan heistä ei aidon oikeasti tiedä miltä tämä tilanne minusta tuntuu. Talo on kuin sikolätti kun voimia ei ole siivota, kesä tuntuu menevän minulta ohitse kokonaan kun murehdin vain tyhmiä asioita enkä osaa nauttia hetkestä. Tänään motarilla meinasin ajaa nokkakolarin kun mutkan takaa vastaantulevan kaistalla joku vitun kusipää ajoin minun kaistaa vastaan ja jouduin tekemään äkkijarrutuksen että auto ehti ohitse. Nyt äsken kun väsyneenä peruutin pihaan auton niin jotenkin onnistuin peruuttaamaan piha puskaan päin auton sivun puskaa kunnolla nuollen ja mitäs sitten huomaankaan ? 1,5 METRIN naarmun auton sivussa, vittu kun en osaa mitään, olen niin paska että tekisi mieli deletoida tämäkin itkuvirsi pois tästä kun ärsytän tällä kuitenkin vain ihmisiä. Kiitos että sain masentaa iltaanne tällä turhan päiväisellä valituksella. On vain niin paha olla.

 

[Hra Majuri]

Asiakkaat huutaa töissä kun vasta olen siellä aloittanut ja 100 asiaa opittavana vaan kukaan ei niitä kiireessä kunnolla ehdi opettaa. 11pv:n putki töitä ja piti olla kolme päivää hengähdystaukoa mutta kahtena niistä olikin sitten töitä, se ainoa vapaapäivä meni nuhassa ja kurkkukivussa kun stressi laukesi. Yksityiselämässä ruttuja, itkeskelen milloin sattuu kun tulee selittämättömiä pahanmielen puuskia, ketään ei ole joka ottaisi kainaloon ja lohduttaisi, kavereillekaan jaksa jatkuvasti ongelmista marista vaikka kuuntelesivatkin mutta kun kukaan heistä ei aidon oikeasti tiedä miltä tämä tilanne minusta tuntuu. Talo on kuin sikolätti kun voimia ei ole siivota, kesä tuntuu menevän minulta ohitse kokonaan kun murehdin vain tyhmiä asioita enkä osaa nauttia hetkestä. Tänään motarilla meinasin ajaa nokkakolarin kun mutkan takaa vastaantulevan kaistalla joku vitun kusipää ajoin minun kaistaa vastaan ja jouduin tekemään äkkijarrutuksen että auto ehti ohitse. Nyt äsken kun väsyneenä peruutin pihaan auton niin jotenkin onnistuin peruuttaamaan piha puskaan päin auton sivun puskaa kunnolla nuollen ja mitäs sitten huomaankaan ? 1,5 METRIN naarmun auton sivussa, vittu kun en osaa mitään, olen niin paska että tekisi mieli deletoida tämäkin itkuvirsi pois tästä kun ärsytän tällä kuitenkin vain ihmisiä. Kiitos että sain masentaa iltaanne tällä turhan päiväisellä valituksella. On vain niin paha olla.

Kappalejako helpoittaisi lukemista ja miten motarilla on vastaantulijoita?
Pihan puskaankin peruuttelit :headwall:

nainen + autoilu = katastrofi

 

["vieras"]

Ainakin sulla on koti, auto ja työpaikka.

 

[masis]

Kappalejako helpoittaisi lukemista ja miten motarilla on vastaantulijoita?
Pihan puskaankin peruuttelit :headwall:

nainen + autoilu = katastrofi

Ajattelin vain itseäni kun kirjoitin tekstin, siksi ei kiinnostanut kappalejako. Motarin kirjoitin ajatuksissani väärin, tavis maantie missä saa satasta lasketella. Omaan autoon oli varaa kahden vuoden kortin omistuksen jälkeen vasta nyt joten ajotaidot ovat ihan jotain persettä. Ja ikävä pilata Hra Majurin edustama sukupuoli, mutta naista en ole nähnytkään.

 

[luv]

Olet stressaantunut eikä ihme, sinulla tuntuu olevan aika ikävä työjuttu, jos vaatimukset eivät kohtaa mahdollisuuksia. Voitko puhua esimiehelle ja pyytää apua oppimisiin? Onko kirjallisia ohjeita, kuka voi neuvoa? Voit ottaa saikkuakin koska voit tarvita lepoa. Älä sure..et ole yksin sittenkään!

 

[Peppari]

[QUOTE="vieras";24095221]Ainakin sulla on koti, auto ja työpaikka.[/QUOTE]

Tässä on muuten jutun ydin.

Aloittajalle: Älä ajattele kaikkea ylitsepääsemättömän hirveänä kokonaisuutena vaan ajattele asiaa kerrallaan. Yksi murhe jonka käy läpi pienentää sitä paskakekoa ja ennekuin huomaatkaan ei enää tunnu ihan niin epätoivoiselta.
Työssä opit koko ajan lisää, myös kasvattamaan nahkaa hiukan paksummaksi ilkeitä huomautuksia kohtaan.
Opettele myös sanomaan ei jos yritetään tupata liikaa vuoroja, tarvitset vapaapäiviä, ihan vaikka valehtele että sulla on jotain tärkeää menoa jonka olet varannut jo kuukausia sitten.

Siivoamisesta älä ota ongelmaa, siivoat sitten kun huvittaa. Mä olen perusnegatiivinen ihminen joka yrittää opetella elämään vähän positiivisemmalla asenteella.

Tsemiä!

 

[masis]

Olet stressaantunut eikä ihme, sinulla tuntuu olevan aika ikävä työjuttu, jos vaatimukset eivät kohtaa mahdollisuuksia. Voitko puhua esimiehelle ja pyytää apua oppimisiin? Onko kirjallisia ohjeita, kuka voi neuvoa? Voit ottaa saikkuakin koska voit tarvita lepoa. Älä sure..et ole yksin sittenkään!

Kiitos sympatiasta, stressaantunut olen todellakin kun työ on mitä on. Saikkua en kehtaa ottaa kun työmoraali on kova ja vasta alotin niin yritän näyttää kynteni pomolle. Joka päivä toki oppii uuttaa, mutta monesti se ei vain tunnu riittävän. Kyllä tämä tästä.

 

["vieras"]

Tsemppiä ja varmasti ne ystävät oikeasti haluavat tietää miten voit! *halaus*

 

[masis]

Tässä on muuten jutun ydin.

Aloittajalle: Älä ajattele kaikkea ylitsepääsemättömän hirveänä kokonaisuutena vaan ajattele asiaa kerrallaan. Yksi murhe jonka käy läpi pienentää sitä paskakekoa ja ennekuin huomaatkaan ei enää tunnu ihan niin epätoivoiselta.
Työssä opit koko ajan lisää, myös kasvattamaan nahkaa hiukan paksummaksi ilkeitä huomautuksia kohtaan.
Opettele myös sanomaan ei jos yritetään tupata liikaa vuoroja, tarvitset vapaapäiviä, ihan vaikka valehtele että sulla on jotain tärkeää menoa jonka olet varannut jo kuukausia sitten.

Siivoamisesta älä ota ongelmaa, siivoat sitten kun huvittaa. Mä olen perusnegatiivinen ihminen joka yrittää opetella elämään vähän positiivisemmalla asenteella.

Tsemiä!

Niin, olen optimistinen ihminen jolla on hymy ja mieli korkealla yleensä kellon ympäri paikasta ja ajasta riippumatta, eikä mikään asia nyt niin huonosti ole, mutta en vain jaksa aina esittää että ai helvetti ku on kivaa. Tänne anonyyminä juuri ja juuri uskallan kertoa mitä sisälläni myllertää. Ihmisenä pidän itseäni huonona kun minulla on hieman huono itsetunto jonka kätken itsevarman kuoreni alleni, sen takia ystäväni eivät oikein ota uskoakseen jos puhun siitä että on paha mieli, kun se ei kuulemma sovi minulle ollenkaan. Olen myös aika herkkä, tästä luonteenpiirteestä olisi kiva päästä eroon, mutta en taida osata. Kiitos kirjoituksesta, piristi jo paljon

 

[Peppari]

Mä en edes vaivaudu teeskentelemään iloista jos ei sellaiselta tunnu. Mulla on silti kavereita vaikka olen vaikea ja hankala ihminen. Näen kaikessa pahaa ja mietin jo etukäteen että kaikki menee vituiksi eikä kannattaisi edes yrittää mitään.
Sitä tässä itse yritän itsessäni parantaa etten vaivu aivan epätoivoon, syitä siihen minulla kyllä riittää.

Seuraavaksi jos joku kysyy kuulumisia niin vastaa että haluatko/kestätkö kuulla totuuden vai haluatko kuulla vain että ihan jees.