Toggle sidebar

*KAIKKI PINOON!* -kokemuksia ja tuntemuksia ku:n/km:n jälkeen!! :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nanna_86
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
jonsku... Toivon oikein kovasti sinullakin menevän kaikki hyvin.
Pelko persiissä mutta kuitenkin innostus ja onni mulla päällimmäiset tunteet.
tänään tuli iltasella viivanpaikka testiin,
oottelen ja kattelen vahvistuuko se vai mitä on tapahtumassa..

pelottaa ajatus saman läpikäymisestä minuakin :(

*halauksia isoja*
 
Huhtikuun ketjusta minäkin eli ei tule tännekään huhtimasua :( RV 9+3 ultrassa todettiin että kaksi viikkoa sitten nähty syke oli sammunut ja kehitys/kasvu pysähtynyt myös. Nyt takana lääkkeellinen tyhjennys ja fiilikset on todella apeat :(

Yritystä takana reilu vuosi ja plussa saatiin aikaan clomit+inssi -yhdistelmällä. Olo on niin surkea. Miten te toiset jaksatte porskuttaa?? Ja vieläpä useiden keskenmenojen jälkeen? Minun maailmani tuntuu jo musertuvan tähän. Toisaalta halu yrittää uudestaan on kova, mutta toisaalta pelottaa ihan hirveästi.

Ennen raskaushaaveita oli ajatukset keskenmenosta "se on luonollista ja niin yleistäkin, luonnonkeino hoitaa asia jne.". Mutta kun tilanne sattui omalle kohdalle on järkiajatukset kaukana ja tuska vain raastaa sisintä. Onneksi on tuo ihana mies, joka jaksaa kannustaa vaikka sattuuhan häneenkin.

Onko totta, että keskenmenon jälkeen raskautuisi helpommin ts. elimistö olisi vastaanottavaisempi/valmiimpi raskauteen? Montaa mieltä ollaan myös tästä odottaako yhdet kuukautiset vai ei. Rohkaisevia kokemuksia odotellessa...
 
huolestunutvaan: paljon voimia sinulle. Itse olen saman kokenut, mutta en osaa silti sanoa mitään lohduttavaa. *iso hali*

Aika parantaa, vaikka se nyt tässä vaiheessa ei paljoa lohduta. Minulla auttoi paljon se, että puhuin asiasta mieheni ja parhaan ystäväni kanssa. Kirjoitin jopa kokemukseni ylös. Myös se helpotti oloani.
 
Oon tosi pahoillani muiden puolesta ja viime viikonlopun kokemuksesta voin sanoa että tiedän miltä tuntuu keskeytynyt km..

Viime pe menimme np-ultraan ja piti olla rv 12+2 mutta kun kätilö ultrasi niin näimme mieheni kanssa heti ettei pieni liiku :( sydän ei enään lyönyt ja kehitys oli pysähtynyt rv 8+6... Olimme ultrassa rv 8+0 ja kaikki oli tosi hyvin, sydänkin löi..

Tuska on nyt aivan kauhea ja en tiedä kuinka tästä jatkaa! Meillä on kyllä pieni 10kk vanha poika minkä takia on pakkokin jatkaa normaalia elämää... Jokatapauksessa tämä toinen oli erittäin toivottu ja odotettu <3 Sitä ehtii jo noiden vkojen aikana elää niin pitkälle ja suunnitella tulevaa. aivan yhtäkkiä se kaikki otetaankin sinulta pois... :(
Onko muilla siis kokemuksia km jälkeen raskaaksi tulosta? uskaltaako sitä enään yrittääkään toista?

Voimia kaikille! <3
 
Huomenia.

Pikaisesti käyn antamassa toivoa muillekin: Kirjoittelin syyskuussa km:stä, joka tapahtui 6+ viikoilla. Gyneni ei nähnyt mitään syytä etteikö yritys voisi heti jatkua, joten 1 viikon vuodon jälkeen (km oli siis spontaani) aloiteltiin taasen ja eilen tein plussatestin! Huiii kun jännittää ja oon aika peloissanikin kun jotenkin se km tuntuu nyt niin konkreettiselta asialta ja voi varmaan tapahtua uudestaankin...

Mutta toivoa on, vaikka joskus ei tunnukaan siltä!

Voimia teille kaikille ja kiitos tuestanne kun täällä ekaa kertaa kyselin/ihmettelin/surin. Toivon teille kaikille plussia ja jaksamista!

t. P
 
Ihanaa kuulla noin positiivisia tällä palstalla!!!
Oikein paljon onnea ja haliruttaukset molemmille,
amalialle tosin hitusen etukäteen.

Mulla meni eka kunnon oma kierto ku:n jälkeen..
Olin ihan varma että olisi tärpänny mut niin ne vaan menkat alko.
ehkä kroppa viel sekasin tapahtuneista.
toivottavasti tässä kierrossa :)
 
Tulin vain kertomaan kuulumisia. Eli lääkkeellisestä tyhjennyksestä aikaa 3 viikkoa. Mieli on jo korkealla, oikeastaan jo viime viikolla alkoi tuntua valoa tunnelin päässä. Toki ei mene päiväkään ettenkö miettisi keskenmenoa, mutta enää se ei tunnu yhtä ahdistavalta eikä itku ole herkässä.

Itkimme ja käsittelimme asiaa puolisoni kanssa perinpohjaisesti ja lopulta kerroin siitä parille luottoystävällekin. Näistä kaikista oli suunnaton apu, kun sai purkaa tuntojaan auki. Luin myös kirjan "Järvi, Ulla: Syntymätön: tietoa ja kokemuksia keskenmenosta", kun olen niitä ihmisiä jotka haluavat kaivaa asiasta kaiken mahdollisen tiedon.

Heti keskenmenon tapahduttua oli kauhea pelko etten enää ikinä edes uskalla yrittää raskautta. Nopeasti se mieli muuttuu, halu ja toive lapsesta ajaa pelkojen edelle. Eli nyt odotellaan menkkoja ja sitten taas uutta yritystä.

Tsemppiä kaikille km:n kokeneille! Näköjään se tuska helpottaa, joskin uskon kyllä että minunkin olotilani saattaa aika-ajoin ottaa myös takapakkia. Mutta suunta on ylöspäin ja nyt nautin ihanasta miehestäni ja mukavista harrastuksista.

Oho olempas positiivisella mielellä :)
 
täällä on
2 extraa leikattu yks torvi jäljellä
1 extra 10/04 rv8+
2 extra 07/07 rv5+ kummassakin hätäleikkaus
km 02/05 rv6+
km 11/05 rv21+
km 01/10 rv4+
km 07/11 rv4
km 09/11 rv4+

yhteensä 7km
 
Ensimmäinen raskaus meni itsestään kesken juuri ennen ekaa ultraa vuonna 2005.

Vuosina 2006 ja 2008 syntyivät ihanat tyttäreni. Raskaaksi tuleminen ei ollut ihan helppoa...kuukautiset vain katosivat ja testit olivat negatiivisia. Menkat käynnistettiin 2-3 kertaan pillereillä ennenkuin tulin raskaaksi, näin molemmilla kerroilla.

Suhde tyttärien isään kariutui...

Nykyisen mieheni kanssa aloimme yrittämään kesällä 2012.
Tulen nyt raskaaksi yleensä ensimmäisestä tai toisesta kierrosta.

Alkusyksystä 2012 vk 11 ultrassa kaikki oli hyvin. Viikolla 13 ultrassa sikiö oli kuollut ja päädyttiin kaavintaan, päivä ennen häämatkaa...ei kovin mukava matkan aloitus...mieli oli maassa, aillä olin jo luottanut kaiken olevan hyvin, kun ekassa ultrassa oli näkynyt terve ja elävä pienokainen...

Eilen, tammikuussa 2013 oli jälleen keskenmeno, joka alkoi itsestään vk 7+6. Sain kotiin lääkkeet, jotka tyhjentäisivät loput ja supistaisivat kohtua.

Lääkäri puhui jo alustavasti, kuinka seuraavan km jälkeen olisi tiedossa tutkimuksia.

Mieli on maassa ja pelko on suuri...vaikka haluaisimme aviomieheni kanssa vielä 3-4 lasta...kun nyt yksikin onnistuisi...tämä on mielelle ollut todella raskasta... :'(
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa