Kaikki ok, lasta ei kuulu ja clomeja ehdotetaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vauvaaeivaankuulu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vauvaaeivaankuulu

Vieras
Lapsesta haaveiltu (=yritetty) 8 kk tuloksetta. Minulla kaikki kunnossa eli kuukautiskierto säännöllinen (28-30), ovikset bongailtu tikuilla säännöllisesti (kp 13-15), kohtu&munasarjat ultrattu ja todettu ok. Miehen siemenneste tutkittu ok. Mutta lasta ei vain kuulu. Ikää meillä on noin 30-vee eli kello käy.

Lääkäri ehdotti clomit&inseminaatio. Miksi? Tai no periaatteessa tiedän, mutta tuntuu niin hassulta, kun tunnun ovuloivan ja kaikkea. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten pian on tärpännyt, vaikka kaikki tuntuisi olevan kunnossa? Onko teille normaalisti ovuloiville naisille ehdotettu myös clomeja ja onko auttanut.

Tiedetään, että 8 kk ei välttämättä ole pitkä aika. Mutta kun kierto on alusta saakka (hormonaalisen ehkäisyn poisjättämisen jälkeen) ollut säännöllinen, ovikset bongattu ja yhdynnät ajoitettu oikein niin turhauttaa ja pikkuhiljaa alkaa hiipiä jo suru :( Lisäksi tietoisuus siitä, että yhtä kuukautiskiertoa (munasolun irtoamista) kohden raskauden onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin ihanteellisissakin olosuhteissa vain 20-25 %. Entäpä onnistumisprosentti clomit&inseminaatio -hoidossa se on vieläkin heikompi. Ei ihme, että sanonta "jokainen raskaus on pieni ihme" on olemassa.
 
Mä jätin aikoinaan pillerit pois ja menkat tuli ihan säännöllisesti. 9 kuukautta sitte meni, ennen kun tulin raskaaks. Missään vaiheessa ei yrittämällä yritetty, mutta pettymys oli joka kerta, ku menkat alko. Missään en käyny kuitenkaan ihmettelemässä ja lopulta ilmeisesti juhannusreissulla tärppäs kun oltiin "tukka takana" eikä mielessä millään tapaa lapsen hankinta :) Eli meillä lopulta "toimi" se, kun ei miettiny koko lasten hankitaa yhtään. Eikös yleensä noita hoitoja suositella, jos on vuosi yritystä takana? Tsemppiä vaan hirmusti! Toisilla se vie aikaa jopa vuosia...
 
Onhan sinulle tehty aukiolotutkimus? Munanjohtimien aukioloa ei sisäultralla näe. Ja jos johtimet ovat tukossa, ei auta vaikka miten ovuloisi. Entä veriarvosi? Onko ne tutkittu?

Edelliselle: Idioottimaisin neuvo ikinä, kiitos vaan minunkin puolestani. Miten ihmiset jaksaa jauhaa tuota että älkää miettikö yhtään ja stresstako niin heti tärppää. Voisi olla kirjoittamatta mitään, ellei ole fiksumpaa sanottavaa ("missään ei käyty ihmettelemässä", siis ihan kuin vertaisit hedelmällisyystutkimuksia suurin piiretin ennustajaan.
 
Ei tartte olla noin herkkänahkanen! Mä kerroin ainoastaan OMAN kokemukseni. Olen tosi tosi pahoillani jos loukkasin jotain kertomalla, että mulla se lärvien vetäminen ja seksi autto, jollon en varmasti ajatellu MITÄÄN. Ja meillä tärppäs yhdeksän kuukautta yrityksen alkamisen jälkeen. En silti ollu vielä huolissani, kun olin kuullut että vasta vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa tutkia mistä johtuu. Että sori, kun ylipäätään kirjotin OMAA kokemusta.
 
Olen ja aion olla juuri niin herkkänahkainen kuin haluan, en sitä aio anteeksi pyydellä.

Itse olen myös yli 30v joten kehotin alkuperäistä vaatimaan kaikki mahdolliset tutkimukset, jotta titää kaiken olevan kunnossa hedelmöittymiselle. On niin paljon asioita, jotka voivat olla ihan vähän pielessä ja raskaus ei ala. Teroilla, Clomeilla jne voi saada tarvitseman avun. Itse en näin yli 30-vuotiaana ottaisi vinkistä vaaria että vedä lärvejä ja sekstaile. Toisaalta ymmärrän kyllä että raskautumisessasi seksi auttoi (vatipää!)! Seksi nyt suhteellisen oleellisesti kuuluu asiaan, mutta muuten neuvosi kuulosti teinitytön höpinöiltä. Sitäpaitsi on turhaa odottaa vuotta ennen kuin tutkituttaa itseään.
 
Osaan mäki haukkua, mutten siihen nyt viitsi alkaa :P Kyllä mä aika nuorena itseäni pidänkin, kun ikää on 28 vuotta, idiootti en suinkaan ole. Mutta mulle se raskautuminen ei muutenkaan ihan henki ja elämä ollu. Ei viinanjuontia tartte lopettaa ennen raskaaksi tuloa. Mutta tietysti jos pitää kaikin mahdollisin keinoin yrittämällä yrittää tulla raskaaksi niin siitä vaan! Eiköhän se stressi siitä raskautumisesta saata nimenomaan aiheuttaa sen, ettei vauvaa kuulukkaan. WannaBePregnant voi ihan rauhassa olla herkkänahkanen ja stressata vaikka ittensä hengiltä, mutta ei tartte alkaa ilkeilemään. Ei se mun vikani ole, jos ei sulla ole vauvaa. Mulla on jo kaks ja erittäin tyytyväinen! Ja koskaan en ole oviksia tikuttanu, tai seksiä pakolla harrastanu just tietyllä hetkellä. Mutta joo, olin varmaan alunperinki väärä henkilö vastaamaan mitään, ku mulle ei ole suositeltu mitään hoitoja. Että alkuperäselle tsemppiä ja ehkä enempi tuolla haaveilijoissa saat vastauksia ja "oikeanlaisia" neuvoja. Mähän en neuvonu, kerroin vaan miten mulla, säännölisen kierron ja normaalisti ovuloivalla naisella asiat meni.
 
Joo, "WannaBePregnant"... Jos en olisi helpolla tullut raskaaksi, niin kyllä sitä miettisin, että millaisia luonteenpiirteitä luonto suosisi äideille... Pitkäjänteisyyttä...

Kyllähän tuo on niin, että monet, jotka ovat "julistettu" tahattomasti lapsettomiksi ilman sen kummempaa syytä, ovat myöhempää ilolla saaneet kertoa,että kun yritys ja toivo loppui, niin plussa napsahti!

Tällä palstalla on mielestäni tullut useita varstaan, jotka ovat kertoneet, että ekaa yritettiin vuosi tai parikin ja sitten tuli plussa. Ei kaikki vielä vuodenkaan jälkeen lähde hoitoihin. Itsekään en tosin pitkittäisi hoitoihin lähtöä.

Tuolla lapsettomuus puolellakin osattaisiin varmasti vastata paremmin ap:n kysymyksiin.

Onnea matkaan! :)
 
minusta vielä odotella vaikka pari kolme kuukautta, ennen kuin lähtee sotkemaan elimistöään "lopullisesti" rankoilla hormonihoidoilla. Olen seurannut vierestä sellaisiakin tapauksia, joissa mitään vikaa ei ole löytynyt, mutta sitten systeemit on menneet kyllä ihan sekaisin erilaisista rankoista hormonihoidoista. Toki sitten jos vuoden yrittämisen jälkeen ei tärppää, niin kannattaa hakeutua kokeneen lapsettomuuslääkärin vastaanotolle. Toivottavasti homma hoituu teillä luomusti! Onnea !
 
Olen samaa mielta munatorvientutkimus ensin ja sen mukaan jatko. Nain asiaa mm. hoidetaan Helsingin naikkarilla. Tuo klomien suora ehdotus kuulostaa terkkarilaakarin toiminnalta tai sitten kunnassasi saastetaan jatkotutkimuksissa?
Kunnallisella puolella lapsettomuutta ryhdytaan toden teolla tutkimaan vuoden yrittamisen jalkeen, jolloin ainakin itse sain lahetteen jatkotutkimuksiin. (Usein muuteen ihmiset raskautuvat juuri lahetteen saatuaaan;)
 
tuttuni tuli raskaaksi kun lopettivat yrittämisen ja siirtyivät adoptiojonoon. toinen tuttuni alkoi odottaa luonnollisesti kun kaikki hoidot oli lopetettu (eivät jaksaneet enää). Kolmas tuttuni on saanut lapsen ilman hoitoja, vaikka kaikki oli yritetty ja he olivat adoptoineet jo lapsiakin. Itselläni plussa tuli 8 kk:n jälkeen kun yrittäminen lopetettiin (itse olen ns. terve tapaus, eli en rinnasta näihin lapsettomuudesta kärsiviin). No, joka tapauksessa kun näitäkin tarinoita on niin ei ole ihme, että ajatus elää. Ei se välttämättä sinun kohdallasi tepsi, mutta ei nyt tarvitse alkaa muita turpaan vetelemään.
 
Kiitos kaikille vastauksista. Kuten alkuperäisessä viestissä kirjoitin niin tiedän ettei kovin saisi vielä hätäillä, mutta kun tuota ikää on yli 30-vee... Eikös jossakin ikävaiheessa sanota, että puoli vuotta yritystä riittää? Ja älkää hyvät ihmiset hermostuko. Ymmärrän oikein hyvin molemmat katsontakannat eli "lopettakaa yritys niin sieltä se tulee" vs "hoitoihin heti jos ei kuulu". Ja mielestäni me suht realistisesti liikkeelle lähdettiin eli faktat oli tiedossa että ei niitä lapsia niin vain tehdä. Mutta ihmisluonto tuppaa olemaan sellainen, että jossain vaiheessa epätoivo iskee ja siihen saumaan kommentit "...tuttuni tuli raskaaksi kun lopettivat yrittämisen..." saavat sapen kiehumaan. Enkä missään nimessä tarkoita tätä pahalla. Päinvastoin se tuntuu itsestäkin erittäin pahalta, kun tuottaa tuskaa nähdä kaupunpungilla kaikilla muilla vauvoja ja vieläpä kuullu tuttujen ihmisten vauvauutisista. Niin vilpittömästi kuin haluaisinkin iloita muiden puolesta olen pikkuhiljaa alkanut kokemaan näitä kateuden tuntoja ja se on surullista :(

Sitten muista kommenteista. Meille molemmille nämä tutkimukset on tehty yksityisellä klinikalla ja myös sieltä tuli tuo clomit+inssi ehdotus seuraavaksi askeleeksi jos ei tärppää. Aukiolotutkimuksesta puhuttiin myös, mutta ei tehty. Lääkärin mielestä tutkimus on hiukan ristiriitainen?! Mitä veriarvoista tutkitaan?

Ja kyllä meillä siitä seksistä nautitaan, vaikkakin sitä yritetään ajoittaa myös siihen otolliseen hetkeen. Sellainen mukava projekti tästä on insinööripariskunnan kesken väsätty, ihan hyvässäkin mielessä :)

Ja kysymykseni on myös lapsettomuuspuolella. Halusin laittaa sen myös tänne odottajien puolelle kuullaakseni toivottavasti kannustavia kokemuksia vastaavista tilanteista ja onnellisista lopuista :)

 
Itsellä monta vuotta yritystä takana ja lapsettomuushoidot päällä. Yritys aloitettu 29 vuotiaana. Olen myös ollut yksityisellä koko ajan ja minullakin kokeiltiin alkuun neljä kiertoa clomeja (ilman mitään aukiolotutkimusta) tosin tuloksetta, harmi kyllä. Aukiolotutkimus täytyisi kai ehdottomasti tehdä jos menee insseihin, silloinhan se on ratkaisevaa. Tsemppiä sinulle, toivon kovasti että teillä tärppää pian ettekä joudu monta vuotta odottamaan!
 
Huolimatta siitä, että WannaBePregnant voi kohta lätkiä virtuaalisesti turpaan, sanon että meillä auttoi sama kuin heinis07:lla. Muutoin tilanne oli ihan sama kuin alkuperäisellä eli 8 kuukautta tikutettuja oviksia, säännöllinen kierto, kummassakaan ei pitäisi olla mitään vikaa. Ja ei odotettua lopputulosta. Lopulta päätimme vuoden alussa mieheni kanssa laittaa projekti "jäähylle" siten, että odotellaan kevättä ja hakeudutaan sitten hoitoon. Ensimmäinen kierto, jossa en ajatellut koko asiaa, jossa ei ovulaatiota bongattu tikuilla, ja jossa en miettinyt ja stressanut ovulaation jälkeen että nyt oli pakko tärpätä. Ja lopputulos oli positiivinen. Olen vakaasti sitä mieltä, että kun lakkasimme pakonomaisen yrittämisen, niin se myös avitti hedelmöittymistä.

Tiedän, että se ei kaikilla auta. Ja se että asiasta ei stressaa on helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän sen kyllä. Mun tilanteeseen vaikutti se, että jotenki totaalisesti tympäännyin siihen, että elämä oli jatkuvaa oman kropan kyttäämistä, kalenterin kanssa elämistä ja seksistäkin tuli pakkopullaa. Ajattelin, että nyt pitää ottaa parin kuukauden loma.

Mutta alkuperäiselle, älkää heittäkö vielä kirvestä kaivoon. Jos mitään vikaa kummastakaan ole vielä löytynyt, niin todennäköisesti teillä tulee vielä tärppäämään. Jos ei luonnollisesti, niin sitten kannattaa avittaa luontoa lääketieteen avulla. Teistä itsestänne on kiinni se haluatteko jo nyt ottaa lääketiede avuksi.
 
kokemusta on: yritimme iät ja ajat, menimme tutkimuksiin, ehdottivat clomeja, ja otin ne avosylin vastaan ja raskauduin :) halusimme toisen, yritimme vaan ei onnea, clomit taas peliin muttei auttanutkaan (vaikka toimivatkin kyllä). sitten piikit+ inssi ja nyt onnellisesti odotetaan pikkusisarusta :) jos et halua "tuhlata aikaa" enempää niin antaa palaa vaan ja onnea matkaan :))
 

Yhteistyössä