kaikki luisuu käsistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itkut

Vieras
Ystäväksi luulin erästä, mutta eipä taida ollakaan. Muutama vuosi on tunnettu, hän on lapseton, mulla on 3 pientä lasta.
Hän ei ymmärrä sitä, että voi lähteä mihinkään rientoihin tuosta vaan, en pääse ikinä. Se ärsyttää itseänikin mutta että nyt ystäväkin veti sitten porot nokkaan kun jouduin perumaan erään menon jota olin odottanut.

Tilipäivää odotellessa laskupino vaan kasvaa ja hetkenä minä hyvänsä rapsahtaa maksuhäiriömerkintä tai ulosotto.
Jos näin käy, miten käy asuntolainan?

Parisuhde on jumissa.
jos tulee ero, saanko vuokra asunnon?

elämä on pilalla, täysin. Ei ystäviä, ei rahaa, ei rakkautta. olen pilannut lasteni elämän, olemalla ihan pska äiti
 
Nuorena otetut velat ja vähän vanhempana ja tyhmempänä sitten lisää. Nyt yritän maksaa sinne tänne, vaan enää ei rahkeet riitä vaikka töitä teen ihan kaikkeni edestä.

Ystävä ei jaksa enää kuunnela parisuhdeongelmiani :( ja suuttui kun en pääse hänenkanssa rientoihin joihin piti, ei lapsenvahtia.

Rakastan lapsiani yli kaiken ja heidät olen hoitanut aina ja hoidan. Tuntuu vaan niin pahalta, että asiat on näin.
 
ei ole ketään jonka kanssa puhua vaikeista asioista. unettomat yöt ja itkuiset päivät. yritä tässä sitten tehdä töitä tämän romahduksen keskellä. ja olla lapsille iloinen.
 
Omituinen ystävä sulla, itse en lapsettomana ikinä voisi kellekään suuttua jos ei olisi lapsenvahtia. No enpä kyllä olisi pyytelemässä menoihinkaan...
Mutta sun kannattaa tilata aika velkaneuvojalle. Heti, voi olla jonoa. Puhelimitsekin voi saada jotain velkaneuvontaa. Voimia! Et ole huono äiti.
 
Mitä positiivista sun ystäväs saa teiän ystävyydestä? Kysyn tän ihan rakentavassa mielessä, koska joskus käy niin että kun itellä on vaikeeta niin käyttää ystävää vaan likasankona, jotta oma mieli paranee. Toki ystävä tätä jonkun aikaa jaksaa muttei hyväkään ystävä loputtomiin, jos itse ei saa mitään ystävyydestä. Kerroit että perut toistuvasti sovittuja menoja, et käy ystävän kanssa missään, vuodatat ystävälle parisuhdeongelmias ja rahahuolias ja muita surujas.... Kuinka pitkään tämä on jatkunut?
 
En mä mitään peru toistuvasti! Koska mä en toistuvasti edes sovi mitään menoja, syystä että kuka hoitaisi lapset??
Kuuntelen eli luen keskellä yötäkin ystävän vuodatuksia avopuolisostaan. Vastaan parhaani mukaan ja lohdutan.
Nyt meillä oli suunnitelmia hyvin hyvin piiiitkästä aikaa, joihin en pääsekään. Tästähän kannatti suuttua.
 
Onko sulla jotain vähän tuntemattomampaa kaveria jolle ois hyvä purkaa huonotkin asiat. Joka ei olisi niin lähellä kaikkea, ei tietäisi aivan kaikkea. Saisit kertoa oman näkemyksen asioista ja saisit niille tukea. Mäkin voin sua kuunnella ja ihan oikeasti yrittää helpottaa sun oloa. Halit sulle.
 
Kyllä vuokra-asunnon saa lapsiperhe kunhan vaan hakee, eikä ole turhan nirso.

Ja jos teillä ei piiiiiitkään aikaan oo ollu mitään suunnitelmia ja sitten perut sen piiiiiiiitkästä aikaa ainoan nii eihän se kiva oo. Jos vaan petty, tuskin suuttu?
 
Noh, vähän semmoinen marttyyri viesti oli ihan julkisesti fb saa :0 jota en lähtenyt kommentoimaan mutta sain sitten ihan priva viestiä joten tiedän sen liittyvän siihen...mun mielestä aika lapsellista käytöstä ystävältä. ymmärrän hänen pettymyksen, tiedän ettei hänellä ole paljoakaan kavereita ja odotti meidän menoa. Hän ei vaan ymmärrä mitä elämä on 3 lapsen kanssa "yksin". On minulla mies, mutta hyvin paljon omia menoja hänellä :/
Usein mies on viikonloput peli reissulla tai muuten vaan jossain.... ja iltaisin harrastuksensa parissa. Itse en pääse, kun ei ole lapsenvahtia enkä sitä välttämättä haluaisikaan sillä olen jo pitkät päivät töissä ja lapset tarhassa.
Lauantaina tuli niin paha mieli lasten takia, kun iskä oli poissa, lupasi tulla ajoissa. Lapset odotti, vaan eipä iskä tullut (vasta myöhään yöllä)
Nyt kysytte varmaan, miksi jaksan moista miestä? Enpäs tiedä :( Kyllä olen monesti miettinyt että olisinko onnellisempi ilman häntä :´(
 
Olen minä kirjoittanut tilanteesta jopa seurakunnan tukinettiin, vai mikä onkaan. Helpottaa se oloa hetkeksi kun voi purkaa kaiken. Olisipa vain joku, jolle itkeä kaikki, fyysisesti lähellä.

Mies ei ota raha-asioita eikä mitään huolia niin raskaasti kuin minä. Siksi tuntuu että hoidan kaiken tuplasti harteillani.

Kyllä minulle kelpaa ihan kaupungin vuokra asunto jos tilanne niin vaatii jos vaan jonkun saan.
En tiedä.

Kunpa saisi semmoisen tunteen, rauhan, että kaikki järjestyy kyllä.

Mietin että olenko pahasti masentunut kun itkettää vain? huolehdin kaikkea niin kamalasti.

Tuo Norjan tapahtumakin sai taas kaikki paniikit päälle :/ pelkään taas ihan hirveästi että lapsilleni tapahtuu jotakin, tai minulle, miehelle....
 
Tuntuu näitä rahavalituksia lukiessa, että tosi moni perhe on ottanut asuntolainaa ja hankkinut monta lasta ja ei ole varaa enää elää.

Kannattaa hankkiutua eroon siitä omistusasunnosta, sillä tilanteet ei parane. Lapset kasvaa ja rahanmeno lisääntyy hurjasti.
 
[QUOTE="vieras";24266275]Tuntuu näitä rahavalituksia lukiessa, että tosi moni perhe on ottanut asuntolainaa ja hankkinut monta lasta ja ei ole varaa enää elää.

Kannattaa hankkiutua eroon siitä omistusasunnosta, sillä tilanteet ei parane. Lapset kasvaa ja rahanmeno lisääntyy hurjasti.[/QUOTE]

mutta mistä saa vuokra asunnon jos on sössinyt asiat niin että on monta maksuhäiriömerkintää/velkaa uossa?
 

Yhteistyössä