Kaikki keinot käytettykö? Sanokaa joku nyt jotain...

Siis mitä pirua mä teen ton ukon kanssa?!
En oikein tiedä mikä sillä on, mutta vikat puoli vuotta on ollut aivan kauheita.
Toisesta oikein näkyy, että on niin hermona ku häkkikissa, mutta vakuuttaa vaan, että ite pääsee olostansa eroon. No, eipä tosiaan ole päässyt.
Ihan ahdistunut on koko aika. Työt stressaa, ja varmaan hällä on siinä päällä viel joku 4-kympin kriisikin.
Se, mikä tässä eniten vi**ttaa, on se, kun täällä kotona aina tyhjin silmin tuijottaa eteensä, eikä edes lapsille vastaa mitään. Tai jos vastaa, niin se voi olla sitten mitä vaan. Jos lapsi vaikka kysyis että voinko mä leikata tällä veitsellä veikan käden, niin hän vastais, että joo, ja tuijottais.
Kerran vahti pienintä, joka kieputti narua kaulaansa, eikä tämä pökiä edes tajunnut, kun oli ihan omissa maailmoissaan. Ei siis tajunnut, vaikka tuijotti lasta.
Mulla palaa sitten nykyisin käämit tosi helposti, kun en kestä, että lapsille on tollanen poissaoleva. Ja sehän ei tietty auta ukon tilannetta lainkaan, kun muutenkin on niin ahdistunut.
Sitten hän aina ahdistuneena lähtee koko päiväksi / illaksi kävelemään, ajelemaan tms, joka mun mielestä taas on tosi raukkamaista.
Hitto vanhemmat silleen vaan voi lähteä, vastuu on, ja se pitää hoitaa.
Mutta siis, saikkua ei suostu hakemaan, lääkärille ei suostu (pelottaa kuulema, että toteavat hänet hulluksi), joten MITÄ HELVATTAA MÄ PYSTYN TEKEMÄÄN?
Oon antanu toiselle aikaa, mutta kun nyt näkee, että se ei selkeesti auta.
Oon sanonut, että tää on tässä jos et tee mitään itelles. Mutta kun en nyt tiedä onko sekään sitten reilua, jos toinen onkin sairas.
käääk!
Ja mitä tollanen poissaolevuus voi lapsille tehdä, pelottaa sekin, että saako ne nyt tosta jotain ongelmia.

 

No olisko mitään ideaa jos muuttasitte asumiseroon :hug: se on yleensä hyvä tapa saada toinen toimimaan, ainakin hakemaan apua ja tekemään asioille jotain. Ei asiat ainakaan ihmettelemällä parane :/ Jos hän sitten heräisi todellisuuteen? Et ole velvollinen katseleen tuollasta, jos toisella on masennus tms. niin se on sairaus ja tarvii hoitoa, jos toinen ei halua edes tehdä mitään niin sitten olet ainakin yrittänyt.

 

Täytyis vaan suostua hoitoon ja pian, ettei mene pahemmaksi. Lapsille ei varmasti hyvää tee :/. Luulevat pian, että se johtuu heistä. Onkohan huomanneet työpaikalla käytöksen muuttuneen? Tunnetko jotain työkaveria tai pomoa, jonka kanssa voisi puhua. Sitä kautta voisi lähteä asiaa purkamaan työterveyshuollossa.

 

Kirjoitit, että mies lähtee kävelemään ja on siksi raukkmainen ja ei tajua mitään vaikka tuijottaa eteensä ja on hermostunut.

Sinun miehesi on sairas. Ei kiusaa sinua siksi että olisi veetumainen vaan alkavalta mielenterveysongelmalta vaikuttaa.

Ehdottomasti työterveyslääkärille ja jos mahdollista niin menet mukaan ja selität oireet ja pyydätte lähetteen psykologille.

Mielenterveysongelma, ahdistus ja murheet tulevat ihmiselle.
Ei niitä kannata hävetä ja sen takia jättää hoitamatta.

Miehesi tulee todella huonoon kuntoon jos ei saa apua.
Varmaankin saa terapiaa ja "onnellisuuspillereitä" niin lähtee elämä taas jatkumaan.

Sinulta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, koska kuulostaa siltä, että miehesi ei nyt ole siinä kunnossa, että hhäneltä voisi vaatia osallistumista kotihommiin.

Yritä keinolla millä hyvänsä saada hänet lääkäriin saamaan apua, ennen kuin menee pahemmaksi.

 

No mä en voi sille mitään, että koen sen raukkamaisena kun häipyy. Itsekullakin on vaikeeta, olin itekin ihan kauheessa kunnossa ekan lapsen syntymän jälkeen,
mutta enhän mä vaan voinut lähteä kävelemään, koska kukaan ei ois lasta hoitanut.
Niinkun tekee, päästää ittensä jotenkin liian helpolla, ei vaadi iteltään mitään enää perheen suhteen, koska töissä vaatii iteltään kaiken.
Mutta ehkä mä oon väärä tosiaan tuota miettimään, itellä on ollut tosi paljon pienestä pitäen vastoinkäymisiä, ja niistä olen ite selvinnyt. Senpä takia voin ehkä mieltää, että kaikkien pitäis selvitä ja olla vahvoja...
Mä ymmärrän, että masennus on sairaus, mutta sitten mun mielestä sitä voi myös itse joko ruokkia, tai olla ruokkimatta. Eli jos vaan pakottaa ittensä toimimaan, niin ei ruoki. Kun taas jos jättäytyy kaikesta syrjään ja pähkäilee vaan omiaan, niin sitä juuri ruokkii.
Ja sitä tarkoitan tuollakin, että kun ei VAADI itseltään sitä osallistumista.
Nytkin lähti kotoa ahdistuneena, ja minnekäs muualle kun , tadaa, töihin.
En usko että töissä voi olla tuollanen tuijottelija, mutenhan ois saanut potkut jo kauan sitten.

 

...

 

varaat lääkäri ajan otat ukon autoon ja sanot et nyt mennään..

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1089911
:hug: :hug:

 

No olisko mitään ideaa jos muuttasitte asumiseroon :hug: se on yleensä hyvä tapa saada toinen toimimaan, ainakin hakemaan apua ja tekemään asioille jotain. Ei asiat ainakaan ihmettelemällä parane :/ Jos hän sitten heräisi todellisuuteen? Et ole velvollinen katseleen tuollasta, jos toisella on masennus tms. niin se on sairaus ja tarvii hoitoa, jos toinen ei halua edes tehdä mitään niin sitten olet ainakin yrittänyt.

Siis anteeksi vaan, pakko sanoa, että kyllä sitä tavallaan on velvollinen katselemaan jos toinen on sairas/masentunut. Ei sitä välttämättä itse osaa/jaksa/pysty hakeutumaan hoitoon. Tuskin se mies ilkeyttään on masentunut. Jos naimisissa ollaan, niin silloin tuetaan toista oli tilanne mikä hyvänsä.

Heti ollaan kehottamassa eroon taas :headwall:

 

Mun miehellä oli saman tyyppistä. Ymmärrän, ettei halunnut mennä työterveyslääkärille, eikä terveyskeskukseen (siitä jää aina merkintä), joten varasimme yksityiseltä (Mehiläinen) psykiatrilta ajan. Sinne mies suostui menemään, ja oli jälkeen päin tyytyväinen. Tietty maksaa paljon, mutta ei tällaisia asioita rahassa voi laskea.

Psykiatri antoi masennuslääkityksen ja ehdotti että mies käy hänellä muutaman kerran parin viikon välein, jotta saadaan tilanne eteen päin. Olen tyytyväinen että patistin tuonne. Varasin itse ajan ja ilmoitin miehelle että nyt menet.

Yleisellä puolella ei edes pääse psykiatrille vaikka haluaisi. Pääsee tavalliselle tk-lääkärille, jotka on mielestäni ihan surkeita tällaisissa asioissa. Samoin ne perustyöterveyslääkärit. Ja vielä tärkein: On vaikeaa lähteä puhumaan tuollaisista asioista. Jos kerrankin yrittää ja suostuu menemään avautumaan lääkäriin, on tosi tylsää jos lääkäri on joklu ihan pöllö ja aikaa se terveyskeksuksen vartti. Mieluummin varaa aika yksityiseltä ja pyydä miestäsi menemään, koska sinä välität ja olet huolissasi. ellei suostu, niin mä pakkaisin kamat ja jättäisin miehen hetkeksi miettimään yksin mikä on tärkeää.

 

Ei ollut tarkoitus laittaa mitään hymiöitä vaan sulku...

 

Kiitos jo vastanneille. Vieläkö joltain löytyis kokemusta?
Eikö stressiä / burnouttiakaan saa pois ilman lääkkeitä?
Lomailtiin meinaan tuossa toissa kuussa, ja sen hetken mies oli ainakin melkein oma itsensä. Joten ehkä ei kyse olekaan masennuksesta. Vai voiko se tosiaan loman ajaksi kaikota, ja sitten taas palata?