Turkilmas
Oltiin pojan kanssa kaupungilla ostamassa miehelle lahjaa. Ostettiin myös poitsulle 2 uutta peliä, eli oli mieluisa reissu myös pojalle.
Aika vähän ollaan oltu "ihmisten ilmoilla" ja siksi jouduin tuhannesti sanomaan pojalle että rauhoittuu, kävelee nätisti, kulkee mun vierellä, ei juoksentele, ei törmäile toisiin yms. yms.
Ensin sanoin nätisti useampaan otteeseen. Sitten jo vähän hermostuin ja sanoin tiukasti. Sitten jo epätoivoisena pyytelin että poika kuuntelisi mua ja käyttäytyisi.
Sen jälkeen istutin pojan penkille ja selitin miksi se ei saa häröillä ja kulkea kaukana musta yms. Kerroin että keskustassa on paljon ihmisiä ja poika saattaa helposti kadota yms.
No...mentiin miljoonanteen liikkeeseen. Lopulta ostin miehelle kellon. Kun hetkeksi käänsin katseeni pojasta, niin hän oli mennyt ulos liikkeestä kadulle. Ja tämä siksi että aiemmin hän oli pyytänyt että ostetaan jäätelöt ja mä olin vastannut että ei. Mielenosoitukseksi siis häipyi ulos. Mä sitten perään ja hermostuneena jo totesin että poika ei missään nimessä saa tehdä noin.
Lähdettiin kävelemään. Tähdensin pojalle vielä uudelleen: "kulje äidin vieressä ja katso eteesi ettet törmäile". Poika paineli milloin mihinkin.... Mä pysähdyin piruuttani. Poika käveli pitkän matkaa ennen kuin huomasi etten ollut vieressä. Näytin vielä hänelle miten muut lapset kävelee vanhempiensa vieressä ja tähdensin VIELÄ kerran etten kiusatakseni häntä komenna.
Mentiin liikennevaloihin. Poika meinasi kävellä autotielle päin punaisia kun ei katsonut eteensä eikä kulkenut mun vierellä. Ja silloin multa paloi pinna. Hyvin kiukkuisena ja korotetulla äänellä annoin pojan kuulla kunniansa. Sanoin että on se kumma jos ei kahta asiaa voi uskoa: "katso eteesi ja kävele äidin vierellä". Kiukkuisena latelin muutakin, esim. että kaupungille ei enää tulla ennen kuin poika on kasvanut yms.
Poika seisoi marttyyrinä ja katseli surkeana maahan. Komensin että katsoo eteensä ja NYT TOTTELEE!!! Olin kieltämättä hyvinkin hermostunut kun viimeisen reilun tunnin olin samasta asiasta eri tavoin toistellut.
Ja nyt se pointti: Joku nainen tuijotti meitä ja katsoi mua paheksuen sekä poikaa säälien. Ja kun lähdettiin pojan kanssa käsikkäin ostamaan torilta herneitä, niin tää nainen vielä katsoi peräänsä meitä ja näytti siltä että on menossa suoraan tekemään ilmoitusta jonnekin lastensuojeluun |O |O
Ja jälleen kerran: kun olin lopulta räjähtänyt ja kiukkuisena esittänyt asiani, niin poika oli sen jälkeen kuin ihmisen mieli ja loppureissu meni vallan mainiosti.
Aika vähän ollaan oltu "ihmisten ilmoilla" ja siksi jouduin tuhannesti sanomaan pojalle että rauhoittuu, kävelee nätisti, kulkee mun vierellä, ei juoksentele, ei törmäile toisiin yms. yms.
Ensin sanoin nätisti useampaan otteeseen. Sitten jo vähän hermostuin ja sanoin tiukasti. Sitten jo epätoivoisena pyytelin että poika kuuntelisi mua ja käyttäytyisi.
Sen jälkeen istutin pojan penkille ja selitin miksi se ei saa häröillä ja kulkea kaukana musta yms. Kerroin että keskustassa on paljon ihmisiä ja poika saattaa helposti kadota yms.
No...mentiin miljoonanteen liikkeeseen. Lopulta ostin miehelle kellon. Kun hetkeksi käänsin katseeni pojasta, niin hän oli mennyt ulos liikkeestä kadulle. Ja tämä siksi että aiemmin hän oli pyytänyt että ostetaan jäätelöt ja mä olin vastannut että ei. Mielenosoitukseksi siis häipyi ulos. Mä sitten perään ja hermostuneena jo totesin että poika ei missään nimessä saa tehdä noin.
Lähdettiin kävelemään. Tähdensin pojalle vielä uudelleen: "kulje äidin vieressä ja katso eteesi ettet törmäile". Poika paineli milloin mihinkin.... Mä pysähdyin piruuttani. Poika käveli pitkän matkaa ennen kuin huomasi etten ollut vieressä. Näytin vielä hänelle miten muut lapset kävelee vanhempiensa vieressä ja tähdensin VIELÄ kerran etten kiusatakseni häntä komenna.
Mentiin liikennevaloihin. Poika meinasi kävellä autotielle päin punaisia kun ei katsonut eteensä eikä kulkenut mun vierellä. Ja silloin multa paloi pinna. Hyvin kiukkuisena ja korotetulla äänellä annoin pojan kuulla kunniansa. Sanoin että on se kumma jos ei kahta asiaa voi uskoa: "katso eteesi ja kävele äidin vierellä". Kiukkuisena latelin muutakin, esim. että kaupungille ei enää tulla ennen kuin poika on kasvanut yms.
Poika seisoi marttyyrinä ja katseli surkeana maahan. Komensin että katsoo eteensä ja NYT TOTTELEE!!! Olin kieltämättä hyvinkin hermostunut kun viimeisen reilun tunnin olin samasta asiasta eri tavoin toistellut.
Ja nyt se pointti: Joku nainen tuijotti meitä ja katsoi mua paheksuen sekä poikaa säälien. Ja kun lähdettiin pojan kanssa käsikkäin ostamaan torilta herneitä, niin tää nainen vielä katsoi peräänsä meitä ja näytti siltä että on menossa suoraan tekemään ilmoitusta jonnekin lastensuojeluun |O |O
Ja jälleen kerran: kun olin lopulta räjähtänyt ja kiukkuisena esittänyt asiani, niin poika oli sen jälkeen kuin ihmisen mieli ja loppureissu meni vallan mainiosti.
