Kaikille yli-ihmisille!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Armahdettu syntinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Armahdettu syntinen

Vieras
Oletko koskaan miettinyt jotta jos elämäsi päättyy tänään?
Jos puolen tunnin päästä kuolet liikenne onnettomuudessa? Ai et, aijot siis pysyä kotosalla ;) Entäs jos saat sydänkohtauksen muutaman minuutin kuluttua? Onko sinulla välit kunnossa yläkertaan?
Tarkoitukseni ei ole pelotella ketään, ainoastaan muistuttaa siitä kuinka rajallista aikamme täällä on, sitä kun emme koskaan voi tietää milloin on se viimeinen mahdollisuus tehdä oma valintansa. Kumman sinä valitset? Kelpaako pelastus? Kiitos ajastasi ja siunausta sinulle joka luit viestin loppuun asti! :)
 
Moraalikoodistoni on sisäsyntyinen, tekeekö se minusta yli-ihmisen? Ja kyl mie uskon, että minulla ei olisi kaduttavaa, jos nyt kuukahtaisin. Tai no yksi asia jäisi kokematta, mutta välit ovat kunnossa.
 
Juu ei pure pelottelu, maalailu tai mikään mukaan, ja minulle on sentään tapahtunut useampi ihmekin.
Mikä pakko teidän on muita käännyttää? Voi kai sitä jumalan sanaa levittää ilman että väheksyy, pelottelee jne? Uskoa voi mihin vain, mutta totuutta et TIEDÄ sinäkään, uskot vain.
Minä en tunnusta yhtäkään jumalaa, joka vaatii ihmisen alistumista hänen valtaansa. Jos katsastelelemme maailman uskontoja ja lakeja, jokainen on menossa helvettiin, jotta ei siitä oikeen mihinkään pääse.

Ja mitä siihen tulee, uskon omiin ajatuksiini niin vahvasti, että kyllä, olen hyvinkin valmis kohtaamaan minkä tahansa jumalan jos sellainen on jossain kohtaa tät kiertoa tavattava.
 
[video=youtube;lDFCeRzl0FM]http://www.youtube.com/watch?v=lDFCeRzl0FM[/video]

Tämä kannattaa katsoa, saa varmasti pahimmankin ateistin miettimään. Ja tuo sai minut ainakin vakuuttumaan kuoleman jälkeisestä elämästä, kun olen parilta ihmiseltä kuullut, mitä heille on tapahtunut kun ovat olleet hetken "kuolleena"/sydän pysähtynyt. Minun serkkullani oli pysähtynyt sairaalassa sydän hetkeksi, hän sanoi että oli nähnyt "todentuntuista unta", unessa hän oli ollut järven rannalla ja hänen isänsä(kuollut) oli houkutellut serkkuni samaan veneeseen istumaan... Tietenkin serkku oli isänsä mukaan lähtenyt, isä oli veneessä sanonut että pitää soutaa kauaksi toiselle rannalle ja puhunut niitänäitä... Kunnes serkulle oli tullut pakottava tarve, ettei hän halua lähteä isänsä mukaan, minne lie oli menossakaan. Oli käskenyt isäänsä kääntämään veneen ja jostain kumman syystä oli isä suostunut suostuttelun jälkeen kääntymään takaisin. Rannalle päästyä, isä oli sanonut serkulle, ettei sinun aika ole vielä, mene takaisin. Serkku selvisikin sitten tuosta ja oli tullut tajuihinsa...
 
Oletko koskaan miettinyt jotta jos elämäsi päättyy tänään?
Jos puolen tunnin päästä kuolet liikenne onnettomuudessa? Ai et, aijot siis pysyä kotosalla ;) Entäs jos saat sydänkohtauksen muutaman minuutin kuluttua? Onko sinulla välit kunnossa yläkertaan?
Tarkoitukseni ei ole pelotella ketään, ainoastaan muistuttaa siitä kuinka rajallista aikamme täällä on, sitä kun emme koskaan voi tietää milloin on se viimeinen mahdollisuus tehdä oma valintansa. Kumman sinä valitset? Kelpaako pelastus? Kiitos ajastasi ja siunausta sinulle joka luit viestin loppuun asti! :)

Miten mä ehdin elää, jos käytän aikani sen murehtimiseen, koska lysti loppuu?

Mieluummin yritän ottaa elämästä ilon irti aina kun se mitenkään on mahdollista, ettei kukaan pääse sanomaan, ettenkö olisi ehtinyt elää.

Mä en ole sen kummemmissa väleissä mihinkään muuhun kuin oman torppani yläkertaan, ja se kerros on nyt just remontissa.

Toivon, että häviän kirjaimellisesti tomuna ilmaan tai tuhkana tuuleen, kun sen aika on.
(Ei muuten ilmeisesti ollut tänään se aika, jäi puolesta metristä kiinni episodissa minä ja citikka & Rouva Riistaeläin & täysperävaunurekka.)
 
En välttämättä pidä ns. helvetillä pelottelua kovin hyvänä tapana jos haluaa ihmisten löytävän uskon Jeesukseen. Rakkaudessa ei niittäin ole pelkoa.
Mutta voihan se joitakin pysäyttää miettimään asioita.
Eikä aloittajan viesti ollutkaan mitään pelottelua, tuli vain mieleen.
Omakohtaisesti voin sanoa, että jeesuksen rakkaus on suurinta mitä ihminen koskaan voi kokea ja saada. Suosittelen lämpimästi!
 
Elämä voi päättyä milloin vain. Mutta ennen päättymistä olen ehtinyt kokea monia hienoja hetkiä. Jos en nyt kuitenkaan heti kuole niin niitä hienoja hetkiä tulee vielä lisää.
 
Mä olen ateisti ja lapset kastamattomia. Luotan siihen että jos taivas on olemassa, olen niin nuhteeton ja hyvä ihminen, pääsen sinne tunnustan mitä uskontoa tai uskonnottomuutta tahansa. Jos jumala ei sinne huolisi, niin hän ei ole minun arvoiseni jumala.
 
Tämä kannattaa katsoa, saa varmasti pahimmankin ateistin miettimään. Ja tuo sai minut ainakin vakuuttumaan kuoleman jälkeisestä elämästä, kun olen parilta ihmiseltä kuullut, mitä heille on tapahtunut kun ovat olleet hetken "kuolleena"/sydän pysähtynyt.
Olen lueskellut vastaavia juttuja, ja pidän hyvinkin mahdollisena, että kuoleman jälkeen jotain olisi. Kuitenkaan en ajattele kuten ap ilmeisesti ajattelee, että henkilön tulisi olla jotenkin Jeesus-uskossa pelastuakseen.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
En kylläkään ole yli-ihminen, mutta vastaan silti :). Olen tehnyt jo kauan sitten oman tavoitteeni ja se on olla olematta riidoissa kenenkään kanssa ja yrittää muutenkin elää toisia kunnioittavasti elämäänsä. Miehen kanssa tietysti taistellaan milloin mistäkin, mutta tällä hetkellä ollaan mekin sovussa.

Siispä jos nyt kuolisin, niin uskoisin pääseväni seuraavassa elämässä ihan hyvään elämään kiinni. Tai jos en, niin sitten en. Kuolisin kuitenkin onnellisena ja tietäisin, että jokainen läheiseni tietäisi minun välittävän heistä. Ei olisi luurankoja kaapissa, eikä kenenkään tarvitsisi kantaa kaunaa ja katkeruutta. Ei ole itsellänikään enää yhtään kissaa pöydälle nostettavaksi, eikä yhtään luuta kaluttavaksi.

Vallan hyvillä mielin lähtisin, vaikkakin toki toivon saavani vielä elää hetken jos toisenkin :)
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Nuorena olin pitämässä perjantaisin teetupaa ja siellä kävin varmaan satoja keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. Oli ateisteja, narkomaaneja, tavallisia nuoria, satanisteja, filosofeja jne jne.
Aina keskusteltiin toisiamme kunnioittaen ja mielenkiinnolla. Ikävä niitä aikoja...
 
Sitten kuolisin. En mä pelkää kuolemaa, mutta tietyllä mielenkiinnolla kyllä "odotan" mitä sitten tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Näin, vaikka en ole kristinuskoinen enkä usko mihinkään ulkoistettuun jumalolentoon.
Kuolemanpelkoa olen havainnut esiintyvän lähinnä kiihkouskovaisten keskuudessa, itsekin pelkäsin ajoittain silloin kun kiihkouskovaisten keskuudessa elin.
 
ja minua joskus häiritsee, kun ihmiset tuudittautuvat siihen, että vakuuttavat ettei kuoleman jälkeen tapahdu mitään.. Joistakin paistaa läpi se, että yrittävät viedä sitä pelkoa itsestään pois, että mitä jos onkin jotain sen kuoleman jälkeen ja meneekö se just niin kuin on itse haaveillut omassa päässään...
 
[video=youtube;lDFCeRzl0FM]http://www.youtube.com/watch?v=lDFCeRzl0FM[/video]

Tämä kannattaa katsoa, saa varmasti pahimmankin ateistin miettimään. Ja tuo sai minut ainakin vakuuttumaan kuoleman jälkeisestä elämästä, kun olen parilta ihmiseltä kuullut, mitä heille on tapahtunut kun ovat olleet hetken "kuolleena"/sydän pysähtynyt.


Minä olen hyvä ateisti.
 

Yhteistyössä