Kaikille, jotka ovat olleet päiväkodissa lapsena.
- Viestiketjun aloittaja Mona Lisa
- Ensimmäinen viesti
Itse olen ollut päiväkodissa 11kk ikäisestä alkaen, mutta 80luvun päiväkotia ei voi millään tasolla verrata päiväkotiin tänäpäivänä. Mun ryhmässä oli 6 lasta ja 4 hoitajaa, kun 2v vaihdoin ryhmää niin sielä oli 10 lasta ja 4 hoitajaa...
Elämä on mennyt ihan "normaalisti", lapsuudesta on hyviä ja huonoja muistoja niinkuin varmaan kaikilla...
Elämä on mennyt ihan "normaalisti", lapsuudesta on hyviä ja huonoja muistoja niinkuin varmaan kaikilla...
Päikkäriläinen
Olen ollut päiväkodissa 80-luvulla Menin sinne vähän alle 2-vuotiaana ja olin kouluikään asti. Lapsiryhmässä oli päiväkotikuvien perusteella noin 15 lasta. Viihdyin hoidossa oikein hyvin. Minulla oli paljon hyviä ystäviä (yhden kanssa olen edelleen läheinen) ja siellä oli aivan ihania leluja. Perheessämme ei ollut lapsuudessa liikaa rahaa, joten lelut olivat tarkkaan harkittuja sekä varjeltuja. Päiväkodin leluvalikoimat olivat kuin aarreaitta.
Minulla ei ole yhtään huonoa muistikuvaa päiväkodista. Myös vanhempani ovat jälkeenpäinkin olleet tyytyväisiä hoitopaikkaani. Ehkä minulla/meillä kävi tuuri, kun pääsin niin viihtyisään ja mukavaan paikkaan.
Lapsuudesta on muutenkin jäänyt hyvät muistot. Vanhempani kävivät töissä ja minä sekä veljeni hoidossa, koulussa ja harrastuksissa. Kavereiden kanssa peuhattiin ulkona muu aika. Söimme perheen kanssa yhdessä ruokapöydän ääressä ja olimme muutenkin riittävästi yhdessä. Emme olleet paljon yhdessä, mutta riittävästi ja siitä pidettiin meillä kiinni. Myös kodin yhteiset säännöt olivat olemassa ja niitä noudatettiin. Kuria oli sopivasti. Sen verran, että oppi kunnioittamaan muita ihmisiä ja oppi hyvät käytöstavat. Niistä pidän kiinni edelleen.
Olen aina pitänyt kotikasvatustani ja lapsuuttani normaalina, mitä ikinä se normaali sitten onkaan.
Tällä hetkellä olen korkeasti koulutettu ja työskentelen koulutustani vastaavalla alalla. Tai syksyn olen ollut opintovapaalla viimeistelemässä toista korkeakoulututkintoani (molemmat tutkinnot liittyvät alaani eli en ole vaihtamassa alaa). Palaan vajaan kuukauden kuluttua takaisin työelämään. Myös veljeni on korkeasti koulutettu. Vanhempamme eivät olleet.
Päiväkodista on sen verran hyvät muistot, että voisin aivan hyvin laittaa omat lapsenikin tulevaisuudessa päiväkotiin. Tietysti aika on muuttunut, joten varmaan mikään ei ole enää niin kuin ennen. Vielä olen kuitenkin lapseton, mutta ensimmäinen on "teon alla".
Minulla ei ole yhtään huonoa muistikuvaa päiväkodista. Myös vanhempani ovat jälkeenpäinkin olleet tyytyväisiä hoitopaikkaani. Ehkä minulla/meillä kävi tuuri, kun pääsin niin viihtyisään ja mukavaan paikkaan.
Lapsuudesta on muutenkin jäänyt hyvät muistot. Vanhempani kävivät töissä ja minä sekä veljeni hoidossa, koulussa ja harrastuksissa. Kavereiden kanssa peuhattiin ulkona muu aika. Söimme perheen kanssa yhdessä ruokapöydän ääressä ja olimme muutenkin riittävästi yhdessä. Emme olleet paljon yhdessä, mutta riittävästi ja siitä pidettiin meillä kiinni. Myös kodin yhteiset säännöt olivat olemassa ja niitä noudatettiin. Kuria oli sopivasti. Sen verran, että oppi kunnioittamaan muita ihmisiä ja oppi hyvät käytöstavat. Niistä pidän kiinni edelleen.
Olen aina pitänyt kotikasvatustani ja lapsuuttani normaalina, mitä ikinä se normaali sitten onkaan.
Tällä hetkellä olen korkeasti koulutettu ja työskentelen koulutustani vastaavalla alalla. Tai syksyn olen ollut opintovapaalla viimeistelemässä toista korkeakoulututkintoani (molemmat tutkinnot liittyvät alaani eli en ole vaihtamassa alaa). Palaan vajaan kuukauden kuluttua takaisin työelämään. Myös veljeni on korkeasti koulutettu. Vanhempamme eivät olleet.
Päiväkodista on sen verran hyvät muistot, että voisin aivan hyvin laittaa omat lapsenikin tulevaisuudessa päiväkotiin. Tietysti aika on muuttunut, joten varmaan mikään ei ole enää niin kuin ennen. Vielä olen kuitenkin lapseton, mutta ensimmäinen on "teon alla".
jaahasta
Mitä tällä haetaan?
Menin aika pienenä ja kouluikään asti olin. Minulla oli siellä paras ystävä, joka oli minulle tosi läheinen. Muistan yhden kiusaamistapauksen, isommat tytöt houkuttelivat tuon parhaan ystäväni omiin leikkeihinsä ja jättivät minut yksin. Tosin ystäväni muistaa päinvastoin, eli meitä molempia on vuoronperään härnitty.
Opin esiintymään, sain ainakin kerran näytelmässä pääroolin kevätjuhlaan. Eskari-ikäisenä saatiin ystävän kanssa erikoiskohtelua kun ei enää nukuttu päikkäreitäkään - päästiin tätien kanssa erikoispuuhiin, jopa vesitornin kahvioon asti.
Ruoka tuli keskussairaalalta eli kahvikiisseliä ja muuta jännää aikuisten ruokaa välillä.
Varastin päiväkotikaverin pikkulelun enkä koskaan jäänyt kiinni. Uin kuralätäkössä ja join kuravettä. Minua kiusattiin rengaskeinussa yhdessä seisaaltaan kiikkuessa sukunimestäni. Täti kielsi syömästä ruusunmarjoja vaikka muut sai maistaa kun olin niin moniallerginen lapsi. Aamuisin olin eka ja lattiavaha haisi. Oli nälkä. Aamupalaleivän kananmunasiivuista syötiin valkuaiset ja sutattiin keltuainen margariinin sekaan.
Nykyään opiskelen yliopistossa ja ihania muistoja on myös kotoa.
Miksi kyselet?
Menin aika pienenä ja kouluikään asti olin. Minulla oli siellä paras ystävä, joka oli minulle tosi läheinen. Muistan yhden kiusaamistapauksen, isommat tytöt houkuttelivat tuon parhaan ystäväni omiin leikkeihinsä ja jättivät minut yksin. Tosin ystäväni muistaa päinvastoin, eli meitä molempia on vuoronperään härnitty.
Opin esiintymään, sain ainakin kerran näytelmässä pääroolin kevätjuhlaan. Eskari-ikäisenä saatiin ystävän kanssa erikoiskohtelua kun ei enää nukuttu päikkäreitäkään - päästiin tätien kanssa erikoispuuhiin, jopa vesitornin kahvioon asti.
Ruoka tuli keskussairaalalta eli kahvikiisseliä ja muuta jännää aikuisten ruokaa välillä.
Varastin päiväkotikaverin pikkulelun enkä koskaan jäänyt kiinni. Uin kuralätäkössä ja join kuravettä. Minua kiusattiin rengaskeinussa yhdessä seisaaltaan kiikkuessa sukunimestäni. Täti kielsi syömästä ruusunmarjoja vaikka muut sai maistaa kun olin niin moniallerginen lapsi. Aamuisin olin eka ja lattiavaha haisi. Oli nälkä. Aamupalaleivän kananmunasiivuista syötiin valkuaiset ja sutattiin keltuainen margariinin sekaan.
Nykyään opiskelen yliopistossa ja ihania muistoja on myös kotoa.
Miksi kyselet?
Halusin kuulla, minkälaista on ollut päiväkodissa tai kotihoidossa. Toinen aloittamani keskustelu on niille, jotka eivät ole olleet. Ovatko jääneet paitsi jostain yms. Näyttää ainakin siltä, että kumpikaan ei ole välttämättä huono valinta.
Kumma kyllä palstalla sanotaan, että päiväkodissa kasvaneista tulee väistämättä psyykkisesti sairaita. Vähintään jollain tavalla kieroon kasvaneita. Ei kyllä näiden perusteella vaikuta mitenkään onko ollut vai ei ole. Tosin vastanneita on aika vähän.
Kysyn myös ihan mielenkiinnosta, koska en tiedä minkälaista on olla päiväkodissa. Lapselleni päiväkoti tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa ja haluaisin kuulla minkälaista se on sielläolleiden silmin. Tietysti päiväkotiryhmät on kasvaneet ja muuta, mutta luulisi menon olevan aika sama. Yksityiseltä puolelta löytyy ainakin pienempiä päiväkotiryhmiä. Täällä hintakin tulee olemaan täysin sama, kun hakee kelan tuen siihen.
Khimaira
Aloittajalle sanoisin että päiväkodin yksistyisyys ei ole mikään tae hoidon hyvästä tasosta.
Meidän lapsia on ollut molemmissa päiväkodeissa ja kunnallinen on ollut parempi.
Toki meillä on kokemusta vain yhdestä yksistyisestä päiväkodista, mutta silti..Hoitajia oli vähän, ulkoilusta luistettiin todella monesti, pienemmät lapset jäivät eskarilaisten "varjoon", jne..
Kunnalisessa päiväkodissa homma on toiminut nakutettuna, ulos mennään aina ( toki poikkeuksena todella huonot kelit), kaikille on ikätasonsa mukaista tekemistä, jne.
Meillä on ollut älyttömän hyvä tuuri kunnallisten päiväkotien suhteen: hoitajat motivoituneita, lapset viihtyneet ja kaikesta vain positiivista sanottavaa.
Esim. nykyisessä päiväkodissa lapsilla oli "lasten kokous" jossa he saivat päättää itselleen tärkeistä asioista: minä pivänä lelupäivä on ja millaisen lelun saa tuoda, onko pelipäiviä ( että saa tuoda oman lautapelin), kirjapäiviä ( saa tuoda oman kirjan), jne. Lisäksi lapset saavat erittäin monipuolista tekemistä ( metsäretkeä eväineen, pallon pelaamista viereisellä isolla jalkkiskentällä, askartelut todellakin niin että lapsi tekee kaiken itse, jne.
Meidän lapsia on ollut molemmissa päiväkodeissa ja kunnallinen on ollut parempi.
Toki meillä on kokemusta vain yhdestä yksistyisestä päiväkodista, mutta silti..Hoitajia oli vähän, ulkoilusta luistettiin todella monesti, pienemmät lapset jäivät eskarilaisten "varjoon", jne..
Kunnalisessa päiväkodissa homma on toiminut nakutettuna, ulos mennään aina ( toki poikkeuksena todella huonot kelit), kaikille on ikätasonsa mukaista tekemistä, jne.
Meillä on ollut älyttömän hyvä tuuri kunnallisten päiväkotien suhteen: hoitajat motivoituneita, lapset viihtyneet ja kaikesta vain positiivista sanottavaa.
Esim. nykyisessä päiväkodissa lapsilla oli "lasten kokous" jossa he saivat päättää itselleen tärkeistä asioista: minä pivänä lelupäivä on ja millaisen lelun saa tuoda, onko pelipäiviä ( että saa tuoda oman lautapelin), kirjapäiviä ( saa tuoda oman kirjan), jne. Lisäksi lapset saavat erittäin monipuolista tekemistä ( metsäretkeä eväineen, pallon pelaamista viereisellä isolla jalkkiskentällä, askartelut todellakin niin että lapsi tekee kaiken itse, jne.
khimaira: Täälläpäin kun katselin noita päiväkoteja niin pienten ryhmissä oli esimerkiksi jotain 10 lasta ja 4 hoitajaa. Musta ihan riittävästi. Nimenomaan yksityisissä. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kun sanotaan että kaikki päiväkodit pahasta nimenomaan siksi, että liikaa lapsia. Yksityisiin kun ei taideta liikaa ottaa. Tietysti päiväkoteja on huonoja ja hyviä ihan koosta riippumatta.
Mut on viety 2v päiväkotiin. En tosin yhtäjaksosesti oo olliu sellasessa sinne kouluikään. Ihan normaali musta on tullu. Sitä 70-80luvun hoitoa ei voi verrata nykypäivän päiväkoteihin. Sillon se oli hyvin autoritääristä ja aikuisvetoista, nykyään pyritään ottamaan lapset eritavalla mukaan ja huomioimaan. Kauhean ruususet muistot ei mulla ole noista ajoista.
tämmöstä
Ite olen ollut päiväkodissa 80-luvulla. Inhosin sitä. Siellä ei esimerkiksi saanut olla tekemättä mitään. Muistan kerrankin kun en keksinyt mitä tekisin, niin istutettiin penkille ja sanottiin että olet siinä nyt niin kauan kun keksit itsellesi jotakin tekemitä. Pelkkä seisoskelu/haahuilu ei ollut siis ok. Veljelleni on jäänyt ikuiset traumat ruokailun suhteen. Vannnoin lapsena että omia lapsiani en ikinä tule laittamaan päiväkotiin.
Myöhemmin oltiin useammalla eri perhepäivähoitajalla ja kaikki paikat oli ok. Vähän erilaisia, mutta ihan mukavia. Siinä vaiheessa kun päivähoito tulee ajankohtaiseksi omien lasten kohdalla, yritän kyllä löytää mukavan perhepäivähoitajan.
Elämässä olen mielestäni pärjännyt ihan normaalisti päiväkodista huolimatta. Uskon kuitenkin että esim. kotitausta vaikuttaa enemmän tulevaisuuteen kun joku päivähoito. Siltikään en lapsilleni mitään epämieluisaa, hälyisää ympäristöä haluaisi. Sitä ehtii kokea kouluelämässäkin sitten.
Myöhemmin oltiin useammalla eri perhepäivähoitajalla ja kaikki paikat oli ok. Vähän erilaisia, mutta ihan mukavia. Siinä vaiheessa kun päivähoito tulee ajankohtaiseksi omien lasten kohdalla, yritän kyllä löytää mukavan perhepäivähoitajan.
Elämässä olen mielestäni pärjännyt ihan normaalisti päiväkodista huolimatta. Uskon kuitenkin että esim. kotitausta vaikuttaa enemmän tulevaisuuteen kun joku päivähoito. Siltikään en lapsilleni mitään epämieluisaa, hälyisää ympäristöä haluaisi. Sitä ehtii kokea kouluelämässäkin sitten.
Niitä ruokatraumoja mahtaa olla monellakin. Kuten mullakin. niin päiväkodista, pph:lta ja koulusta. Onneksi nykyään ei silleen kohdella. Muistan vieläkin mitkä haukut sain joskus 4v kun en ehtiny pytylle asti vaa yrjösin vessan lattialle. Ei tulis mieleen ripittää sairasta lasta silleen.Alkuperäinen kirjoittaja tämmöstä;27475258:
pkss
olin päiväkodissa -90luvun alussa. muistan että päiväunille ihan melkein pakotettiin ja ikinä ei olisi tehnyt mieli nukkua. sai kivoja kavereita ja täditkin oli kivoja.lelut oli tosi jees. hyvät muistot on jäänyt
hkj
Olen ollut vuoden ennen koulua. Ei yhtään hyvää muistoa tuolta vuodelta. Ihan kanmottavaa. Kiusaamista, pakkosyöttöä, pakkomakuutusta. Vieläkin on ruokia, joita en syö edes 30 vuotta myöhemmin. Sain lopulta ihottuman, jonka ihotautilääkäri totesi johtuvan stressistä. Kamalaa 6-vuotiaalle.
Jostain kumman syystä olen täysin neuroottinen lasten hoitopaikkojen suhteen.
Jostain kumman syystä olen täysin neuroottinen lasten hoitopaikkojen suhteen.
muistoja
70-luvun lopulla menin hoitoon päiväkotiin 4-vuotiaana. Kuten joku jo totesikin, oli siihen aikaan meno aika aikuisjohtoista, mutta mukavat muistot jäi silti. Tehtiin kaikenlaista ja aina oli aikuisia riittävästi.
Yksi asia on jälkeenpäin jäänyt mietityttämään. Olin päiväkodin ainoa ei-kirkkoon kuuluva, ja hartaushetkinä istuin ypöyksin toisessa huoneessa odottamassa. Siitä EI jäänyt hyvät muistot, aika tuntui ikuisuudelta.
Ennen päiväkotia olin ollut vaihtelevasti erilaisilla "perhepäivähoitajila". Meno oli silloin aika villiä, Hesarissa oli palsta ihmisille, jotka etsivät lapsilleen hoitajaa. Ja hoitaja otettiin mistä saatiin. Päiväkotiin ei kai otettukaan alle 3-vuotiaita? Yksi "hoitopaikka" päättyi siihen, kun äiti tuli hakemaan alle vuoden ikäistään ja kotoa mukana tuodut eväät olivat avaamatta repussa....
Että siihen verrattuna päiväkoti oli taivas!
Yksi asia on jälkeenpäin jäänyt mietityttämään. Olin päiväkodin ainoa ei-kirkkoon kuuluva, ja hartaushetkinä istuin ypöyksin toisessa huoneessa odottamassa. Siitä EI jäänyt hyvät muistot, aika tuntui ikuisuudelta.
Ennen päiväkotia olin ollut vaihtelevasti erilaisilla "perhepäivähoitajila". Meno oli silloin aika villiä, Hesarissa oli palsta ihmisille, jotka etsivät lapsilleen hoitajaa. Ja hoitaja otettiin mistä saatiin. Päiväkotiin ei kai otettukaan alle 3-vuotiaita? Yksi "hoitopaikka" päättyi siihen, kun äiti tuli hakemaan alle vuoden ikäistään ja kotoa mukana tuodut eväät olivat avaamatta repussa....
Että siihen verrattuna päiväkoti oli taivas!
Elämä on mennyt ihan hyvin, mutta mä vihasin päiväkotia ja siellä oloa. Yritin viimeiseen asti joka aamu monen vuoden ajan suostutella vanhempiani etteivät veisi mua sinne. Koitin mennä piiloon ja toivoin, ettei ne löytäis mua. 
Mä en tykännyt siitä, että oli niin iso ryhmä ja aina kamala häly. Aina oli pakko osallistua ties mihin älyttömään liirumlaarumhelvetinhauskaan lauleluun ja leikkimiseen. Mulla oli kaksi kaveria, jotka eskarivuonna keksivät, etteivät enää olekaan mun kavereita. Joo ei ihan toiminut mun kohdalla toi sosiaalistaminen, mutta ihan hyvä elämä mulla on ollut. Ja uskalsin laittaa omatkin lapset päiväkotiin.
Mä en tykännyt siitä, että oli niin iso ryhmä ja aina kamala häly. Aina oli pakko osallistua ties mihin älyttömään liirumlaarumhelvetinhauskaan lauleluun ja leikkimiseen. Mulla oli kaksi kaveria, jotka eskarivuonna keksivät, etteivät enää olekaan mun kavereita. Joo ei ihan toiminut mun kohdalla toi sosiaalistaminen, mutta ihan hyvä elämä mulla on ollut. Ja uskalsin laittaa omatkin lapset päiväkotiin.
"vieras"
Itse olen mennyt 10kk päiväkotiin.
Elämässä olen oppinut pitämään puoleni, olemaan sosiaalinen ja toimimaan ryhmässä erilaisten ihmisten kanssa. Arvostan myös työntekoa ja koulutusta. Tiedän ettei mikään tässä maailmassa tule itsestään. Olen kunnianhimoinen ja minulla on korkea työmoraali. Sairastan harvoin eli omaan hyvän vastustuskyvyn.
Elämässä olen saannut kaiken minkä olen tahtonut.Sisarukseni ovat myös pärjänneet hyvin elämässään (5kpl) vaikka ovatkin olleet päiväkodissa.
En tiedä mitä haet tällä avauksella mutta päiväkoti ei ole este pärjätä elämässään, päinvastoin!
Elämässä olen oppinut pitämään puoleni, olemaan sosiaalinen ja toimimaan ryhmässä erilaisten ihmisten kanssa. Arvostan myös työntekoa ja koulutusta. Tiedän ettei mikään tässä maailmassa tule itsestään. Olen kunnianhimoinen ja minulla on korkea työmoraali. Sairastan harvoin eli omaan hyvän vastustuskyvyn.
Elämässä olen saannut kaiken minkä olen tahtonut.Sisarukseni ovat myös pärjänneet hyvin elämässään (5kpl) vaikka ovatkin olleet päiväkodissa.
En tiedä mitä haet tällä avauksella mutta päiväkoti ei ole este pärjätä elämässään, päinvastoin!
"Lis"
olin hoidossa 6kk lahtien, paivakodissakin monta vuotta. Menestynyt elamassa erittain hyvin.
.