J
jätesäkki
Vieras
Odotimme samaan aikaan kaverini kanssa lapsiamme.
Minä ylipainoinen (bmi 35)
ja kaverini normaalipainoinen.
Molemmilla meillä ikää juuri ja juuri yli 30v
Sokerirasitus kokeisiin molemmat jouduimme.
Kaveri tsemppasi minua kovasti kokeeseen menossa vaikka en tajua miksi kun en edes panikoinut.
Kävin kokeissa ja sain puhtaat tulokset
Vaikka kaverini sanoikin minulle jälkikäteen kysyneensä omalta neuvolatädiltään ja olleen molempien varma minun sairastavan raskausdiabetesta,
pelkän painoindeksin vuoksi?!?
Kun kerroin tuloksistani oli myös kaverini kommentti joka yleensä hyvin ihana ihminen ja hienovarainenkin,
olipas sinulla hyvää tuuria että nyt tuossa kokeessa olikin sokerit kunnossa.
Ihmettelin kommenttia ja omituista käytöstä mutta laitoin kaiken kaverin hormoonien piikkiin, olinhan itsekin raskaana
Kaverin vuoro tuli mennä kokeisiin,
olihan hänelläkin kuitenkin ikää sen juuri yli 30v.
Naureskeli kuinka turhiin tutkimuksiin joutuu mutta mennään nyt sitten yhteiskunnan rahoja haaskaamaan.
Vaan hänelläpä ei ollutkaan kaikki hyvin
Oli aijemmin oireitaan valitellut minulle ja todennut vaan väsymyksen ja kaiken muun olon johtuvan raskaudestaan,
johon en myöskään kommentoinut enempiä, toisethan on terveitä mutta silti todella väsyneitä koko raskausajan.
Nyt hänellä todettiin raskausdiabetes ja ensin ravitsemusterapeutille kuulemaan oppeja ja heti sai sokerin seurantalaitteet kotiin kuin piikitkin.
Kaiken ajan jolloin koetin olla kaverille tuki kun sai kuulla diabeteksestaan oli vastaus,
epäreilua että tämä on minulla joka olen normaalipainoinen eikä sinulla jolla on tuota lihaa liikaakin luidesi ympärillä.
Koetin olla välittämätä kaikesta huolimatta noista kommenteista.
Lopulta tuli synnytyksen aika ja minun synnytys sujui hyvin,
tosin päätinkin sen jo salaa mielessäni että en kerro synnytyksestäni juuri mitään kaverille muuta kuin lapsen sukupuolen ja mitat etten taas pahoita hänen mieltä,
ja hyvä niin.
Kaveri synnytti ja lapsella painoa melkein viisikiloa :/
Oli revennyt aika pahastikin
Ja taas sain katkeraa tilitystä kuinka minulla olisi kuulunut olla sokerivauva kun olen ylipainoinen ja kuinka oli väärin että hän saa läskien äitien vaivan.
Nyt ollaan oltu hyvin vähän tekemisissä,
ja olin kuullut kuinka hän oli toiselle yhteiselle kaverillemme ihmetellyt mihin minä olen kadonnut.
Koetin sitten eilen ottaa kaveriini yhteyttä,
ja aloittaa ystävyyttämme uudelleen mutta samaa paskaa kaato niskaan
Koetin tukea olla apuna kaverille mutta kun aina saat kuulla siitä että itse itsesi olet päästänyt lihavaksi ja kuinka se lihavien äitien tauti olisi kuulunut minulla olla niin ei vaan jaksa,
mitta se minullakin on.
Minä ylipainoinen (bmi 35)
ja kaverini normaalipainoinen.
Molemmilla meillä ikää juuri ja juuri yli 30v
Sokerirasitus kokeisiin molemmat jouduimme.
Kaveri tsemppasi minua kovasti kokeeseen menossa vaikka en tajua miksi kun en edes panikoinut.
Kävin kokeissa ja sain puhtaat tulokset
Vaikka kaverini sanoikin minulle jälkikäteen kysyneensä omalta neuvolatädiltään ja olleen molempien varma minun sairastavan raskausdiabetesta,
pelkän painoindeksin vuoksi?!?
Kun kerroin tuloksistani oli myös kaverini kommentti joka yleensä hyvin ihana ihminen ja hienovarainenkin,
olipas sinulla hyvää tuuria että nyt tuossa kokeessa olikin sokerit kunnossa.
Ihmettelin kommenttia ja omituista käytöstä mutta laitoin kaiken kaverin hormoonien piikkiin, olinhan itsekin raskaana
Kaverin vuoro tuli mennä kokeisiin,
olihan hänelläkin kuitenkin ikää sen juuri yli 30v.
Naureskeli kuinka turhiin tutkimuksiin joutuu mutta mennään nyt sitten yhteiskunnan rahoja haaskaamaan.
Vaan hänelläpä ei ollutkaan kaikki hyvin
Oli aijemmin oireitaan valitellut minulle ja todennut vaan väsymyksen ja kaiken muun olon johtuvan raskaudestaan,
johon en myöskään kommentoinut enempiä, toisethan on terveitä mutta silti todella väsyneitä koko raskausajan.
Nyt hänellä todettiin raskausdiabetes ja ensin ravitsemusterapeutille kuulemaan oppeja ja heti sai sokerin seurantalaitteet kotiin kuin piikitkin.
Kaiken ajan jolloin koetin olla kaverille tuki kun sai kuulla diabeteksestaan oli vastaus,
epäreilua että tämä on minulla joka olen normaalipainoinen eikä sinulla jolla on tuota lihaa liikaakin luidesi ympärillä.
Koetin olla välittämätä kaikesta huolimatta noista kommenteista.
Lopulta tuli synnytyksen aika ja minun synnytys sujui hyvin,
tosin päätinkin sen jo salaa mielessäni että en kerro synnytyksestäni juuri mitään kaverille muuta kuin lapsen sukupuolen ja mitat etten taas pahoita hänen mieltä,
ja hyvä niin.
Kaveri synnytti ja lapsella painoa melkein viisikiloa :/
Oli revennyt aika pahastikin
Ja taas sain katkeraa tilitystä kuinka minulla olisi kuulunut olla sokerivauva kun olen ylipainoinen ja kuinka oli väärin että hän saa läskien äitien vaivan.
Nyt ollaan oltu hyvin vähän tekemisissä,
ja olin kuullut kuinka hän oli toiselle yhteiselle kaverillemme ihmetellyt mihin minä olen kadonnut.
Koetin sitten eilen ottaa kaveriini yhteyttä,
ja aloittaa ystävyyttämme uudelleen mutta samaa paskaa kaato niskaan
Koetin tukea olla apuna kaverille mutta kun aina saat kuulla siitä että itse itsesi olet päästänyt lihavaksi ja kuinka se lihavien äitien tauti olisi kuulunut minulla olla niin ei vaan jaksa,
mitta se minullakin on.
