Ongelmani koskee ystäväpariskuntaani jonka elämää (riitoja) olen saanut seurata nyt kuukauden intensiivisesti.
He ovat olleet noin kolme vuotta yhdessä, kihloissa pari vuotta ja heillä on yksi tällä hetkellä alle vuoden ikäinen tyttö.Heidän suhteen alku ei olut se tavallinen tarina vaan eka muuttivat "ystävinä" yhteen ja siten alkoivat seurustelemaan, vuoden päästä kihloihin ja siitä vuoden päästä lapsi.
Nyt ovat alkaneet riitelemään rajusti ja nyt olen joutunut tahtomattani väliin. Toisen olen tuntenut lapsesta asti. Hänen miehensä on alkanut lähettelemään facebookissa minulle viestejä joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti heidän elämästään ja ongelmistaan.
Itse olen oman mieheni kanssa ollut 8 vuotta yhdessä ja käsitelty samankaltaisia ongelmia (eri lähtökohdat), mutta en ole ollut se jonka päässä nämä asiat ovat olleet. Miehet ovat siis hyviä ystäviä keskenään, mutta silti se olen minä jonka odotetaan kadottavan taikasauvalla kaiken ilmaan.
Olemme ystäväni kanssa yrittäneet puhua ja kannustaa miehiä puhumaan keskenään kun vertaistukea on saatavilla. Mieheni puhuisi mielellään mutta vaikeaa se on kun toinen ei suostu.
Tilanne nyt on kääntynyt niin päin, että tämä ystäväni mies odottaa minun puhuvan järkeä ystävälleni.
Miten tässä tilanteessa tulisi toimia/sanoa/tehdä? Miten saada kiskastua itseni pienemmälle osalle tässä riitelyssä ja tasapainotettua niin, että miehet puhuisivat keskenään?
Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen, kun omilta ystäviltäni tullut ristiriitasia viestejä
He ovat olleet noin kolme vuotta yhdessä, kihloissa pari vuotta ja heillä on yksi tällä hetkellä alle vuoden ikäinen tyttö.Heidän suhteen alku ei olut se tavallinen tarina vaan eka muuttivat "ystävinä" yhteen ja siten alkoivat seurustelemaan, vuoden päästä kihloihin ja siitä vuoden päästä lapsi.
Nyt ovat alkaneet riitelemään rajusti ja nyt olen joutunut tahtomattani väliin. Toisen olen tuntenut lapsesta asti. Hänen miehensä on alkanut lähettelemään facebookissa minulle viestejä joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti heidän elämästään ja ongelmistaan.
Itse olen oman mieheni kanssa ollut 8 vuotta yhdessä ja käsitelty samankaltaisia ongelmia (eri lähtökohdat), mutta en ole ollut se jonka päässä nämä asiat ovat olleet. Miehet ovat siis hyviä ystäviä keskenään, mutta silti se olen minä jonka odotetaan kadottavan taikasauvalla kaiken ilmaan.
Olemme ystäväni kanssa yrittäneet puhua ja kannustaa miehiä puhumaan keskenään kun vertaistukea on saatavilla. Mieheni puhuisi mielellään mutta vaikeaa se on kun toinen ei suostu.
Tilanne nyt on kääntynyt niin päin, että tämä ystäväni mies odottaa minun puhuvan järkeä ystävälleni.
Miten tässä tilanteessa tulisi toimia/sanoa/tehdä? Miten saada kiskastua itseni pienemmälle osalle tässä riitelyssä ja tasapainotettua niin, että miehet puhuisivat keskenään?
Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen, kun omilta ystäviltäni tullut ristiriitasia viestejä
