Kahden lapsen kotiäiti ja voimat loppu :/

[alkuperäinen aloittaja]

[QUOTE="vieras";23193184]Minun neuvoni on : POSITIIVISET AJATUKSET sen kaiken kurjan "paskankin" keskellä. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta toimii!!

Itse olen vielä kotona ainakin loppu vuoteen/ensi vuoden alkuun. Seurana mulla on lapset 4v ja 1v6kk. Esikoisella tosi voimakas omatahto ja sitä kautta hyvin vaikea uhmaikä. Toisina päivinä kaikki on yhtä vääntöä vain ja tekis mieli painoa vaikka hiiteen
Mutta olen huomannut että mitä enempi kurjistelen niissä ajatuksissa et mä en jaksa ja taas tätä vääntöä sen kurjempi fiilis mulla taatuusti tulee ja sen enempi musta tuntuu et kohta levii pää.

Kun taas suhtaudun positiivisesti vaikka ei olisi syytä niin kaikki suju paljon helpommin ja omakin olo on siedettävä tai hyvä.

tsemppiä sinne kuitenkin ja koita muistaa et kaikkea aikansa.Ei mene kauaa niin mietit noita juttuja kun katselet isoja koululaisia ruokapöydässä.

Kun kuopus oli vauva ja valvoi paljon öisin niin mä itkin ja mietin et eiks tää ikinä lopu niin tänä päivänä mä muistelen noita aikoja et näinkö nopeesti se menikin ohi..[/QUOTE]

Tällä asenteella mä olen pärjännyt tähän asti ja ajatukset pysyykin aika hyvin kurissa mutta kun mun pinna ei meinaa enää millään kestää tuon pojan kanssa ja en halua huutaa ja olla ilkea vain siksi etten itse voi hyvin.
muistan itse myös yöitkut pienemmän vauva-ajalta ja ne on onneksi jo historiaa... kyllä mä tiedän että tästä selvitään mutta en halua että lapsilleni jää jotain traumoja hullusta äidistä joka on aina vihainen ja väsynyt

 

[sama vieras]

[QUOTE="vieras";23193184]Minun neuvoni on : POSITIIVISET AJATUKSET sen kaiken kurjan "paskankin" keskellä. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta toimii!!

Itse olen vielä kotona ainakin loppu vuoteen/ensi vuoden alkuun. Seurana mulla on lapset 4v ja 1v6kk. Esikoisella tosi voimakas omatahto ja sitä kautta hyvin vaikea uhmaikä. Toisina päivinä kaikki on yhtä vääntöä vain ja tekis mieli painoa vaikka hiiteen
Mutta olen huomannut että mitä enempi kurjistelen niissä ajatuksissa et mä en jaksa ja taas tätä vääntöä sen kurjempi fiilis mulla taatuusti tulee ja sen enempi musta tuntuu et kohta levii pää.

Kun taas suhtaudun positiivisesti vaikka ei olisi syytä niin kaikki suju paljon helpommin ja omakin olo on siedettävä tai hyvä.

tsemppiä sinne kuitenkin ja koita muistaa et kaikkea aikansa.Ei mene kauaa niin mietit noita juttuja kun katselet isoja koululaisia ruokapöydässä.

Kun kuopus oli vauva ja valvoi paljon öisin niin mä itkin ja mietin et eiks tää ikinä lopu niin tänä päivänä mä muistelen noita aikoja et näinkö nopeesti se menikin ohi..[/QUOTE]

Lisään vielä et kuopus on taas TODELLA vilkas tapaus, vailla minkäänlaista (tai on ehkä joku hyvin pikkiriikkinen) itsesuojeluvaistoa ja saa ihan älyttömät raivarit kun joku tai jokin kielletään.. tätä tää nyt vaan on uhmaa-riehumista-raivokohtauksia
Kohta huomaan muistelevani näitä aikoja kaiholla.

 

["minä vain"]

Toisaalta voisin ehdottaa aloittajalle jotakin kuntosalia jossa lapsiparkki,
äiti saisi ajatukset lapsista pois, voi käydä saunassa ja suihkussa ja hetken hengähtää ja sitten hakea lapset pois lapsiparkista
Itselläni näin ja se on autuus kun saan hetken omaa aikaa

 

[ulpis harmaana]

Tuli kans mieleen että sinulla on varmasti ihana ja ikäisekseen normaali 3-v. Olet itse vain väsynyt. Kokopäivä hoito mielestäni kuulostaa ok:lta parina päivänä viikossa. Voisit kokeilla pienemmänkin hoitoon viemistä edes hetkeksi, niin että saisit nukkua ja pahin uhma taas hellittäisi teillä kaikilla.
Ymmärrän sinua täysin, minulla 2v3kk kaksoset + 11kk tyttö ja välillä on aika kamalaa. Nyt on ollut 3kk uhmatonta aikaa mutta kauhulla odotan 3v. synttäriä ku kuulemma niihin aikoihin on näitä itsenäistymisyrityksiä.... Paa privaa jos haluat vertaistukea, voin sieltä antaa oikean sähköpostiosoitteen... =)

Älä huoli, se menee ohi, se uhma, vaikkei se tähän hetkeen autakaan...

 

[Ulpulummukka]

Eli siis minä ulpisharmaana... hyvä käskeä laittaa privaa eikä oo edes kirjautunu=)

 

[misStar]

Mustakin tuntuu että sä olet aikuisten kavereitten tarpeessa.Mun korvaan ainakin kuulostaa tosi vähältä toi että noin kerran kk näät kavereita.
Ja jos et mitään muuta tee kuin oo kotona lasten kanssa ja jos mitään perhekerhojakaan ei ole,niin kai sitä ihminen alkaa vähemmästäkin hajoilemaan.
Mä huomaan itsessäni selkeän eron aina kun tuun salilta tms. vaikka yleensä siinä vaiheessa iltaa vastassa on kiukutteleva 2-vuotias niin tuntuu vaan siltä että ei haittaa yhtään.

 

[kmkm]

Laita isompi tarhaan. Parempi hänelle tietysti, että on hoidossa, jos et kerran jaksa itse häntä hoitaa.

Vinkkinä; ÄLKÄÄ hankkiko lisää lapsia.

Toisena vinkkinä; ei se työssäkäyvän äidin elämä ole sen helpompaa. Paljon on sairasteluita ainakin kahden kanssa, eli olet joka tapauksessa lasten kanssa kotona. Lasten hoitoonviennit, haut ja kaupassakäynnit + ruoanlaitto + pyykinpesu + siivoaminen työnteon ohella ei tod. ole mitään herkkua. MInullakin on yrittäjämies, ja hoidan rankan päiväduunini ohella kodin ja lastenhoidon yksin. Todellakin olisi kotiäitinä puolet vähemmän työtä, kaiholla muistelen niitä aikoja!

Mä voin kans allekirjoittaa tuon, että se työssäkäyvän äidin roolikaan ei oo rapoinen, jos miehes vielä sittenkin tekee pitkää päivää eli sä joudut työn lisäksi hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän...

 

["Vieras"]

Mitäs jos isompi olisi vaikka kolme päivää viikossa kokopäivähoidossa ja kahtena päivänä olisi kotona? Mukana voi tosiaan olla sitä mustasukkaisuutta, joten jos saisi välillä olla kotona ja välillä hoidossa, niin kaikilla olisi helpompaa. Itsekin kokisin hankalammaksi juosta joka päivä päiväkodin ja kodin väliä. Sitäpaitsi ei ihme jos lapsi kiukkuaa, jos kerran haet aina väsyneenä ennen päikkäreitä kotiin.

 

[hup]

Laita ihmeessä poika hoitoon. Jos et viideksi päiväksi viikossa, niin vaikka kolmeksi kokonaiseksi päiväksi viikossa. Nyt teet arjestasi turhan raskasta, kun joka päivä joudut viemään ja hakemaan lasta, mutta lopuksi sinulle jää aika lyhyt pätkä olla pienemmän kanssa.

 

[erratic]

Voisko olla mahdollista että 3v on kuitenkin jollain tapaa mustasukkainen siitä, että pikkuveli saa kanssasi niin paljon enemmän kahdenkeskistä aikaa? Tai että hän on jo niin väsynyt kun haet päiväkodista, että menee yliväsymyksen ja kiukun puolelle siksi? Saisiko tunteja muutettua vaikkapa niin että lapsi olisikin parina päivänä viikossa kokopäivähoidossa ja muuten kotona?