Kahden lapsen kotiäiti ja voimat loppu :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epäonnistuja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epäonnistuja äiti

Vieras
Mitä mun pitäisi tehdä?
Minulla on kaksi maailman ihaninta poikaa, toinen 1v2kk ja isompi ensi kuussa 3v mutta arki on sairaan rankkaa. Isompi on tällä hetkellä päiväkodissa 5pv 3,5h/pv eli haen kotiin päiväunille josta alkaakin aina tappelu ensin pukemisesta ja sitten nukkumisesta ja koko päivä on pilalla.

Olen miettinyt että palaisin syksyllä töihin ja pojat menisivät kokopäivä hoitoon mutta en tiedä jaksanko sinne asti. Hermoni ovat alkaneet kiristyä isomman kanssa ja olen pariin otteeseen joutunut menemään parvekkeelle päästämään höyryjäni etten olisi todella raivostunut lapselleni.

Minullakin on muutakin huolta paljon elämässäni ja lähipiiristäni ei ole yhtään avuksi lastenhoidossa, sen sijaan minä joudun huolehtimaan heistäkin. Mieheni tekee pitkää päivää yksityisyrittäjänä että saa leivän pöytäämme.

En haluaisi laittaa pienempää vielä hoitoon ainakaan ennen kesää, poika kun ei vielä oikeastaan kävele eikä ole kovin omatoiminen minkään suhteen mikä nyt ei liene kovin yllättävää pienelle taaperolle.

Olenko ihan hirviöäiti jos laitan isomman kokopäivä hoitoon ja olen pienemmän kanssa kotona kesään asti?

Ja ei kiitos mitään kyselyitä että miksi ne lapset pitää hankkiä jos ei niitä jaksa hoitaa, tilanne on nyt tämä ja yritetään tästä selvitä parhaiten kaikkien ja ennenkaikkea lasten kannalta. En halua herätä päivään kun todella suutun ja tartun isompaan vaikka kiinni :(
 
Kyllä voit ihan hyvin mielin laittaa isomman hoitoon :) Saa siellä päiväkodissa harjoitella sosiaalisia taitojaan.

Jos kyse on äidin jaksamisesta, niin kyllä sitä pitää olla vähän itsekäskin. Kohta jos romahdat, niin mites sitten...

Mutta muista myös se, että isompi on varmasti mustasukkainen pienemmästä. On tulossa ja onkin varmasti uhmaa jne. ja se jos mikä kokeilee vanhemman hermoja. Olet kuitenkin heidän äiti, koita löytää perheellenne sopiva ratkaisu asiaan. Ja jaksamista koko perheelle.
 
Ja vielä tuohon, että jos olet romahtamisen partaalla, niin se on jo hälyttävää. Kun kerroit, ettet halua herätä päivään, jolloin käyt käsiksi. Sitä älä tee. Mene vaikka parvekkeelle ja huuda täysiä, mutta koita hillitä siinä tapauksessa kuitenkin malttisi. Tiedäthän, että nuo ajatukset on jo vakavia.

Ethän ole masentunut?
 
Laita isompi tarhaan. Parempi hänelle tietysti, että on hoidossa, jos et kerran jaksa itse häntä hoitaa.

Vinkkinä; ÄLKÄÄ hankkiko lisää lapsia.

Toisena vinkkinä; ei se työssäkäyvän äidin elämä ole sen helpompaa. Paljon on sairasteluita ainakin kahden kanssa, eli olet joka tapauksessa lasten kanssa kotona. Lasten hoitoonviennit, haut ja kaupassakäynnit + ruoanlaitto + pyykinpesu + siivoaminen työnteon ohella ei tod. ole mitään herkkua. MInullakin on yrittäjämies, ja hoidan rankan päiväduunini ohella kodin ja lastenhoidon yksin. Todellakin olisi kotiäitinä puolet vähemmän työtä, kaiholla muistelen niitä aikoja!
 
Mun mielestä voit ehdottomasti laittaa isomman kokopäivähoitoon! Mulla on vaan yksi poika (2v) ja välillä tuntuu että pää hajoaa tämän yhdenkin kanssa. Meillä sama tilanne, mies yksityisyrittäjä ja mä hoidan pojan, kodin ja kaiken siihen liittyvän. Isovanhemmat niin iäkkäitä ettei voi vaivata lapsenhoidolla. Voin hyvin ymmärtää että sulla hermo kiristyy kun kaveruksia on kaksi! Mun mielestä kukaan ulkopuolinen ei voi arvostella mitä äidin tulisi jaksaa ja mitä ei, kun ei tiedä kaikkea mikä äitiä kuormittaa. Ulkopuolinen vois helposti ajatella meidänkin perheestä että mikä tässä nyt on yhden lapsen kanssa mutta kun kaiken hoitaa melkein yksinhuoltajana niin tilanne ei olekaan enää niin helppo. Tsemppiä sulle! Meitä on muitakin! :)
 
Auttaisiko kokopäivähoito? Isompi olisi paikalla kuitenkin aamuisin, iltaisin, viikonloppuisin, ja hoitopäivästä stressaantuneena voisi olla jopa tuplasti rasittavampi...

Minä lähtisin hakemaan apua itselleni. Keskusteluapua, lääkitystä. Miettisin, miksi olen tyytymätön, miksi voimani ovat lopussa. Oletko liikaa kotona, onko sulla aikuista seuraa päivittäin tai lähes päivittäin (siis kaveriseuraa)? Itselleni kotiäitivuosien henkireikä oli aikuisseura, muuten alkoi seinät kaatua niskaan. Oli pakko päästä ylös, ulos ja kavereita tapaamaan :)
 
kiitos teille asiallisista vastauksista!
Tarkoitus ei todellakaan ole hankkia lisää lapsia vaan yrittää selvitä näistä mahdollisimman järjissään... Mies on jonossa vasektomiaan, en halua mitään vahinkoja tähän lisäksi!

Tiedän hyvin että nämä ajatukset on jo hälyyttäviä ja voi hyvin olla että tässä on masennusta pohjallakin. Ollut varmaan jo puolisen elämääni mutta olen jotenkin vain sinnitellyt.

Isompi ei ole toistaiseksi osannut olla yhtään mustasukkainen pikkuveljestään, nauttii vaan kovasti päiväkodissa olemisesta, mutta onkin eri asia varmasti kun käy siellä vaan leikkimässä ja pääsee sitten kotiin.

Minulla on todella huono omatunto tästä tilanteesta, mutta tuntuu etten voi jatkaa näin koska se olisi lapsiakin kohtaan AIVAN väärin.
 
Minä koin tuon päiväkotiin kuljettamisen ja hakemisen sellaiseksi rumbaksi etten jaksanut sitä.
Kun sitten oli kaikki lapset kotona, saatiin elellä ihan omaan tahtiin ja muotoutui ihan oma rytmi. Se oli ihanaa aikaa .. sitten alkoi eskariaika ja pakko oli mennä kellon mukaan yhden lapsen kanssa.

Tässä oma kokemukseni :)
 
Tuo on niin totta, että ulkopuolinen ei voi tulla arvostelemaan toista perhettä. Itselläni myös yksi lapsi ja nyt on rankkaa. Ei ainoastaan lapsen takia, vaan monen monen muun seikan vuoksi. Näitä kun ei moni tiedä, niin tietty helppo arvostella. Se sanonta "kulje ensin toisen housuissa/kengissä 3 päivää" vai miten se nyt menee, on niin loistava.
 
Auttaisiko kokopäivähoito? Isompi olisi paikalla kuitenkin aamuisin, iltaisin, viikonloppuisin, ja hoitopäivästä stressaantuneena voisi olla jopa tuplasti rasittavampi...

Minä lähtisin hakemaan apua itselleni. Keskusteluapua, lääkitystä. Miettisin, miksi olen tyytymätön, miksi voimani ovat lopussa. Oletko liikaa kotona, onko sulla aikuista seuraa päivittäin tai lähes päivittäin (siis kaveriseuraa)? Itselleni kotiäitivuosien henkireikä oli aikuisseura, muuten alkoi seinät kaatua niskaan. Oli pakko päästä ylös, ulos ja kavereita tapaamaan :)

Näen ystäviäni ehkä kerran kuukaudessa mutta minkäs teet kun kaikki on töissä ja pääsevät niin myöhään etten saa poikien iltarutiineja sitten hoidettua ajoissa ja seuraava aamu on aivan painajainen kun herävät kuitenkin tikkana kuuden pintaan.

Mua pelottaa myös päiväkodin reaktiot :(
 
[QUOTE="vieras";23192823]Miksi pelkäät päiväkodin reaktioita?[/QUOTE]

Niin että saanko sieltä sitten kettuilua kun vien lapsen kokopäivä hoitoon vaikka olen kotona pienemmän kanssa ja näin vien joltain tarvitsijalta paikan :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen aloittaja;23192801:
Näen ystäviäni ehkä kerran kuukaudessa mutta minkäs teet kun kaikki on töissä ja pääsevät niin myöhään etten saa poikien iltarutiineja sitten hoidettua ajoissa ja seuraava aamu on aivan painajainen kun herävät kuitenkin tikkana kuuden pintaan.

Mua pelottaa myös päiväkodin reaktiot :(

Perhekerhot, -kahvilat, muu äiti-lapsitoiminta? Käyttekö sellaisissa, vai onko sun aikuiskontaktit vaan oma mies & kerran kuussa ystävät?

Kuten jo totesin, mulle aikuiskontaktit oli henkireikä. Paskan jauhaminen perhekerhossakin auttoi tosi paljon, ja sieltä sai nopeasti uusia kavereitakin, sellaisia joiden kanssa pystyi sopimaan treffejä leikkipuistoon & jutella niitä näitä kun törmättiin esimerkiksi lähikaupassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen aloittaja;23192850:
Niin että saanko sieltä sitten kettuilua kun vien lapsen kokopäivä hoitoon vaikka olen kotona pienemmän kanssa ja näin vien joltain tarvitsijalta paikan :/

Naurettavia ovat jos asiasta jotain kettuilevat, päiväkotipalveluiden käyttäjät työllistävät heidät.
 
Eikö olisi parempi, jos molemmat olisivat koko päivän hoidossa 2 päivää viikossa? Ei olisi joka päivä sitä stressiä hakemisesta ja viemisestä muutaman tunnin takia. Saisit itekin levähtää, ettei tuo väsymys mene pahemmaksi ja masennuksen puolelle.
 
Toisaalta poikasi saattaa haluata huomiotasi kun tulee päiväkodista ja rissata siksi... millaista olisi jos hän olisi koko päivän kotona? Monet lapset ovat mustiksia kun toinen lapsi on kotona äidin/isän kanssa. Ja tämä ei ole mitenkään syyllistävä kommentti!kokopäivähoito voi helpottaa omaa oloasi, mutta lapsi saattaa reagoida vielä enemmän.
 
en halua pienempää vielä hoitoon missään nimessä...
asutaan niin peräkylillä ettei täällä ole mitään perhekerho juttuja minun ulottuvillani :(
Minulla ei ole päivisin autoa käytössä niin en edes pääse liikkumaan lasten kanssa joten kotona ollaan aikalailla :/ Yritetään ulkoilla paljon mutta nyt pakkasilla ei olla voitu kun pienemmän keuhkot ei kestä mutta se taas on ihan toinen juttu..

Kiitos kaikille jotka yritätte auttaa ja piristää!

Olen hakenut apua ja hakenut terapiaa mutta hakuajat on todella pitkiä :/
 
[QUOTE="vieras";23193041]Toisaalta poikasi saattaa haluata huomiotasi kun tulee päiväkodista ja rissata siksi... millaista olisi jos hän olisi koko päivän kotona? Monet lapset ovat mustiksia kun toinen lapsi on kotona äidin/isän kanssa. Ja tämä ei ole mitenkään syyllistävä kommentti!kokopäivähoito voi helpottaa omaa oloasi, mutta lapsi saattaa reagoida vielä enemmän.[/QUOTE]

Mä en edes usko että poika käyttäytyy mitenkään huonommin kuin kukaan muukaan ikäisensä mutta uskon että mulla on vaan voimavarat niin loppu että arjen pyörittäminen on pelkkää hampaan yhteen puremista ja selviämistä kiukusta toiseen :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen aloittaja;23193062:
en halua pienempää vielä hoitoon missään nimessä...
asutaan niin peräkylillä ettei täällä ole mitään perhekerho juttuja minun ulottuvillani :(
Minulla ei ole päivisin autoa käytössä niin en edes pääse liikkumaan lasten kanssa joten kotona ollaan aikalailla :/ Yritetään ulkoilla paljon mutta nyt pakkasilla ei olla voitu kun pienemmän keuhkot ei kestä mutta se taas on ihan toinen juttu..

Kiitos kaikille jotka yritätte auttaa ja piristää!

Olen hakenut apua ja hakenut terapiaa mutta hakuajat on todella pitkiä :/

Kuka lastasi kuljettaa sitten päiväkotiin ja takaisin jos asutte "peräkylällä" eikä ole omaa autoa?
 
Minun neuvoni on : POSITIIVISET AJATUKSET sen kaiken kurjan "paskankin" keskellä. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta toimii!!

Itse olen vielä kotona ainakin loppu vuoteen/ensi vuoden alkuun. Seurana mulla on lapset 4v ja 1v6kk. Esikoisella tosi voimakas omatahto ja sitä kautta hyvin vaikea uhmaikä. Toisina päivinä kaikki on yhtä vääntöä vain ja tekis mieli painoa vaikka hiiteen :D
Mutta olen huomannut että mitä enempi kurjistelen niissä ajatuksissa et mä en jaksa ja taas tätä vääntöä sen kurjempi fiilis mulla taatuusti tulee ja sen enempi musta tuntuu et kohta levii pää.

Kun taas suhtaudun positiivisesti vaikka ei olisi syytä niin kaikki suju paljon helpommin ja omakin olo on siedettävä tai hyvä.

tsemppiä sinne kuitenkin ja koita muistaa et kaikkea aikansa.Ei mene kauaa niin mietit noita juttuja kun katselet isoja koululaisia ruokapöydässä.

Kun kuopus oli vauva ja valvoi paljon öisin niin mä itkin ja mietin et eiks tää ikinä lopu niin tänä päivänä mä muistelen noita aikoja et näinkö nopeesti se menikin ohi..
 

Yhteistyössä