Kahden alle 2-vuotiaan yh?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaikea päätös :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vaikea päätös :(

Vieras
Mitä mieltä olette?
Kahden alle 2-vuotiaan yh. Kaikenlisäksi eri isät.
Lapsilla tulisi ikäeroksi n. 1v 9kk. Haluaisin kovasti pitää lapsen mutta oma äitini ja lapsen isä on kovasti abortin kannalla. Eli sosiaalinen tukiverkosto olematon... Mitä ihmettä mä teen?

Ensimmäisen kanssa jo tottunut olemaan kaksin ja hänen isänsä ei ole ollenkaan elämässämme (omasta tahdostaan).
Tämä nykyinen kenelle olen raskaana haluaa joko perustaa kanssani perheen tai sitten ei halua lasta ollenkaan.
Mä en vaan itse tämän miehen kanssa perhettä halua rakentaa vaikka muuten mukava onkin. Nyt meillä tosin on tulehtuneet välit.

Viime perjantaina kävin lääkärillä ja sanoin etten pysty aborttiin, hän onnitteli raskaudesta ja juteltiin n. tunnin ajan. Nyt alkoi taas pelottamaan ja soitin tk:hon.
Huomenna taas aika lääkäriin jossa saan lähetteen aborttiin. Mutta kun en tiedä mitä haluan :( huomenna myös terveydenhoitajan kanssa vielä keskusteluaika.

Raskaus on vasta ihan aluillaan mutta haluaisin jo saada tähän jonkun päätöksen :(
Muita yh:jia?
 
Siitä selviää kyllä ja oppii nauttimaankin, jos asenne on kohdallaan ja aina vain parempi jos on myös tukiverkosto! Onko sulla ystäviä ja/tai sukulaisia, jotka voivat tarvittaessa auttaa? Kumpaa uskot katuvasi enemmän, lapsen saamista vai aborttia?

Olen itsekin yh ja tiedän ettei se todellakaan ole mikään läpihuutojuttu, MUTTA nautin joka päivästä. Vaikeina hetkinä saan aina voimaa lapsista. Kannattaa miettiä tarkkaan mihin omat voimavarat riittävät, kuitenkaan tulevaisuutta ei voi ennustaa ja täytyy mennä päivä kerrallaan.
 
Onko susta elämään itsesi kanssa jos teet abortin?
Kummasti sukulaiset ja muut läheiset alkavat innostua ajatuksesta, kun maha kasvaa, ja jos ei innostu, niin sitten hommaat sellaisia ihmisiä ympärillesi, joille asia on ok.

Aborttia ei voi perua ja sulla on noin eriäviä ajatuksia siitä, eli miten sulla pää kestäisi abortin? Veikkaan, ettei kestäisi, koska sulla on nyt jo noin vaikeaa asian kanssa. Jos et halua lasta pitää, anna adoptoitavaksi, tyhjiä sylejä on vaikka kuinka paljon. Sitten sun ei tarvitsisi ainakaan miettiä läpi elämän, miltä siitä lapsesta olisi mahdollisesti tullut, puhumattakaan abortin vertaamisesta lapsen tappamiseen :(
 
Ja mä olen ollut neljän alle kouluikäisen yksinhuoltaja, ennemmin saa mies ja äiti mennä kuin syntymätön vauva, joka on ihan syytön kaikkeen. Kyllä sitä pärjää, jos haluaa pärjätä. Montaa asiaa mä olen elämässäni katunut, lapsiani en milloinkaan!
 
Kiitos kaikille asiallisista ja ihanista vastauksista <3

Pahimmalta tässä tuntuu se että mun oma äitini on niin abortin kannalla. Mä voin jo kuvitella meidät kolme (minut, esikoiseni ja vauvan) yhdessä pötköttelemässä sängyllä. Näen kuinka lapset menisivät vuoden ikäeroilla kouluun.

Silti en osaa oikein tuntea mitään tätä vatsassa asuvaa tyyppiä kohtaan :(
Jotenkin olisi helpompaa kun tulisi vaikka keskenmeno, ei tarvitsisi päättää :( anteeksi toi kuulostaa varmaan kauhealta....
 
Mä olen lapsen pitämisen kannalla, selvästi et halua hänestä luopua. Muista että ulkopuolisen on helppo sanoa "tee abortti" kun ei tarvitse ajatella asiaa pidemmälle. Anna painoarvoa siis vain omille ajatuksillesi.
 
No.. aika paha jos olet raskaana miehelle jonka kanssa et kuitenkaan halua lapsia? Öh.., no kyllä sinä varmasti selviät ja vanhempasikin tulevat sinuiksi asian kanssa kun vauva on ulkona. Tietysti varmasti myös on äitisi huolissaan jaksamisestasi kun meinaat yksin tähän lähteä ja en tiedä kuinka reilua on myös tuota miestä kohtaan. Mieti tarkkaan, ei täältä suoraa vastausta saa.
 
Olen ollut kaksi kertaa raskaana ja molemmilla kerroilla äitini oli abortin kannalla. Ensimmäinen raskaus keskeytettiin ja vaikka olinkin surullinen niin ei ole kaduttanut jälkeenpäin (olin 18 v.). Toisella kerralla päätin pitää lapsen enkä ole kyllä katunut sitäkään, tyttö on aivan valloittava. =) olin odotuksen alusta asti yksin.
 

Yhteistyössä