Käyvätkö kaikki perhekahvilassa, mitä jos siellä käyminen on äidille epämukavaa?

Olen käynyt joitakin kuukausia perhekahvilassa lapseni kanssa, mutta oloni siellä on kovin epämukava. Lapsi viihtyy ihan hyvin ja hänelle tekee hyvää päästä näkemään muita lapsia, koska hän on ainoa lapsemme. Olemme muutenkin ihan aktiivisia ja näemme isovanhempia, kavereita joilla on myös lapsia, käymme muskarissa ja vauvauinnissa jne, mutta eivät päivämme liian täysiä ole todellakaan. On paljon päiviä, ettei ole mitään ohjelmaa.

Mutta mitä mieltä olette, miten olla potematta huonoa omaatuntoa, jos ei käytä tuollaista perhekahvilatilaisuutta hyväkseen ja jättää siellä käymisen kokonaan, koska äidillä on siellä väkinäistä olla? Löytyykö ketään, joka huomannut saman? Ei vaan pääse porukkaan mukaan, koska ei ole yhdistäviä juttuja muiden äitien kanssa? Vauvat äiteineen on omassa ympyrässään ja vanhempien lasten äidit samoin. Olen alkanut jännittää jo niin paljon, että se näkyy kilometrin päähän, enkä varmasti ole enää kiinnostavaa seuraa kenellekään. Yleensä minulla ei ole tällaisia ongelmia mutta tuolla ryhmäkemia näköjään vaan toimii noin. Kun saa tietyn roolin, siitä on vaikea päästä irti. Vai käydäkö vaan hammasta purren? Leikkipuistot on meille hankalia, koska lapsi nukkuu aamupäivällä yhdet unet ja Hgissä leikkipuistot ovat aamupäivisin tarkoitettu pienille. Missä siis käydä, ettei aina tarvitsisi hätyytellä kavereita?

 

Kävin, hammasta purren. Aikuinen sietää sen pari tuntia epämukavuutta viikossa.

 

Mulla on usein perhekahvilassa ulkopuolinen olo. Mä oon muuttau tänne 10 vuotta sitten, mutta kyllä mä edelleen oon se ulkopuolinen. Täällä on porukka niin mikäsesananyt on, ettei täällä taida päästä muualta muuttaneet ikinä "porukkaan sisälle". Mut eipä se mua niin haittaa, lapsi nauttii kumminkin siellä olostaan .
Mutta en mä kyllä jatkais siellä käyntiä, jos siitä mulle tulis kovin epämiellyttävä olo.

 

Siedin epämukavuuteni lapseni takia.

 

No mä käyn vaan yhdessä "mammakerhossa" jossa suht vakiporukka ja niistä osan tunsin etukäteen. Perhekahvilassa oon käyny 2 kertaa,enkä todellakaan halua mennä. Ei kivaa. Jos te käytte jo muskarissa ja uimassa niin siinä on mun mielestä ihan riittävästi,vielä kun tapaatte kavereitakin joilla lapsia niin saahan teidän muksu lapsikontakteja.. Kyllä mä ainakin mieluummin "nyhjään kotona" kun meen johonkin väkisin..

Minkä ikäinen sun lapsi on? Pieni lapsi ei oikeasti tarvii kovin tiiviisti ohjelmoitua päivää,ainakaan joka päivä. Kunhan saa nukkua kun väsyttää ja syödä kun nälkä,sillä pääsee jo pitkälle.

 

Kertaakaan en ole käynyt. Meinasin kyllä lähteä, kun tyttö oli vauva, mutta jäi menemättä. tytön ollessa reilun vuoden ikänen aloin käydä läheisessä leikkipuistossa. Puistossa kävi minun lisäksi kolme muutakin äitiä/isää ja meillä oli vähän kuin oma "perhekerho". Lasten rytmit oli suunnilleen samat, joten tavattiin melkein joka päivä.

Kun teillä kuitenkin on muitakin harrastuksia ja lapsi tapaa toisia lapsia perhekerhon ulkopuolellakin, minun mielestä on turhaa väkisin käydä kerhossa. Niitä lapsikontakteja voi hakea muualtakin.

 

Onko muita perhekahviloita lähellä? Mä asun Helsingissä ja tässä on kolme eri paikkaa kävelyetäisyydellä. Me käydään leikkipuistossa päivittäin ja kyllä sitä enemmän tulee juteltua niiden kanssa, jotka käyvät myös joka päivä. Jos jossain toisessa puistossa pääsisi paremmin porukkaan mukaan? Tai sitten vaan rohkeasti menet juttelemaan muiden kanssa lasten leikkiessä?

 

Minä en myöskään aikoinani löytänyt hengenheimolaisia noista kahviloista, meilläkin tuppasi olemaan noita valmiita kuppikuntia. Lapsi oli kuitenkin aina ihan riemuissaan, joten nielin oman turhautuneisuuteni ja kävin siellä. Ajattelin, että tätä ei kestä kauaa (ei sillä kerralla eikä pidemmällä aikaskaalalla).

Mun selviytymis"strategia" oli se, että otin mukaan esim. lehden tai kutimet, joita sitten enemmän tai vähemmän rauhassa työstin eteenpäin. Toisaalta otin asiakseni keskustella muidenkin äitien kanssa, menemällä reippaana kysymään päivän kuulumisia tma. Näin mulla oli siellä "tuttuja", joiden kanssa juttelin jos juttelin, monesti heidän juttunsa kyllä olivat niitä "sisäpiirin" tarinoita.

Mutta ei todellakaan tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos et noissa käy. Sulla ja lapsella on kuitenkin muutakin elämää, jätä perhekahvilat väliin jos tuntuu pahalta.

 

En käyny kahvilassa todettuani sen tylsäksi. Kerhoissa kyllä*käytiin ja viihdyttiin. Eikä sitä jokapäivä tarvikaan olla mitään menoa ja tekemistä.

 

En ole käynyt, enkä tule käymään.

 

Miksi ihmeessä siellä pitäisi käydä, jos ei viihdy? Jos kuitenkin lapsen tarpeet tulee muuten täytettyä (saa ikänsä edellyttämällä tavalla seuraa, harjoitusta sosiaalisista tilanteista ja muista taidoista, liikuntaa ja vaihtelua leikkiin). Ei todellakaan ole pakko käydä missään järjestetyssä toiminnassa väkisin.

Minäkään en kokenut oloani kotoisaksi paikalliseksi perhekahvilassa, mutta nautin itse kuitenkin yleensä "vertaisryhmistä" joten ollaan kyllä käyty mm. avoimessa päiväkodissa, seurakunnan perhekerhossa, kantoliinakahvilassa, imetystukiryhmässä ja vauva- ja taaperojumpassa. (Ei kaikissa yhtä aikaa eikä kaikki ole viikottaisia.) Mutta rohkenisin epäillä että lapsestani kasvaisi ihminen myös ilman noita Mutta siis monilla paikkakunnilla on myös vaihtoehtoja, vaikka perhekahvila ei kiinnostaisi mutta haluaisi kuitenkin itse jotain.

 

Mä pidin tuossa hetki sitten vielä perhekahvilaa. Mitä te olisitte toivoneet sinne jotta viihtyisitte? Ainakinitse ohjaajana juttelin kaikkien kanssa ja kyselin lapsesta ja elämästä. Mut toisaalta jos vaustaus on aina yksi sana niin siitä on hirvittävän vaikea jatkaa keskustelua... Tai annoin numeroni et hei olis kiva nähdä muulloinin niin koskaan ei oetttu yhteyttä.

 

En käy. Keitän ne kahvit mieluiten silloin, kun tyttö nukkuu päiväuniaan.

 

En ole käynyt, enkä koe, että lapseni on jäänyt mistään paitsi sen takia. Mua ei ylipäätään kiinnosta jutustella vieraiden ihmisten kanssa, jos ainoa yhdistävä tekijä on äitiys. Mulla oli/on ystäväpiirissä paljon kavereita joilla on lapsia, ja heidän kanssaan on aikaa vietetty.

 

En kävisi, jos olisi aina kurja ja ulkopuolinen olo. Olen käynyt kirkon perhekerhossa, jossa on työntekijä "johtamassa" keskustelua, eli kaikki ovat ison pöydän ääressä, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Sinne on ollut helppo mennä. Kommentoida saa oman halunsa mukaan.

 

Jos lapsella on kontakteja ja seuraa muutenkin, en lähtisi kitumaan mihinkään perhekahvilaan. Jos taas em. paikka olisi ainut, missä lapsella on seuraa ja "harrasteita" sietäisin epämukavuuden.

 

Niin se taitaa tosiaan olla, että on parempi kokeilla seudun muuta tarjontaa. Perhekahvilan pitäjiä tai muita äitejä en käy syyttelemään, vaan useimmiten on paras katsoa peiliin jos ei pääse porukkaan. Olen kyllä ihan keskustelevainen ja jopa puhelias mutta usein olen ollut se, joka on saanut sen yhden sanan vastaukseksi jutteluyrityksiin. Mutta se ehkä johtuu siitä, että kun jännittää muuttuu varautuneeksi jne ja kierre on valmis. Ja ollaan lapsen kanssa molemmat aika herkkiä, itse lapsuudessani kokemani koulukiusaamisen takia ja lapsi muuten vaan kovasti alkuun vierastaa niin onhan siinä vaikea muiden ottaa kontaktia. Mutta kyllä tämä tästä, mukava saada näin paljon muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiaan. Taidetaan mennä ulkoleikkipaikkoihin niin kauan kuin säät sallii ja kokeilla muita perhekahviloita jne. Tosiaan hakusessa oli paikka johon vaan mennä helposti ilman että tarvitsee aina kalenterin kanssa sumplia tapaamisia, kun tapaamisetkin nyt flunssa-aikaan niin kovin usein peruuntuu.

 

Mä pidin tuossa hetki sitten vielä perhekahvilaa. Mitä te olisitte toivoneet sinne jotta viihtyisitte? Ainakinitse ohjaajana juttelin kaikkien kanssa ja kyselin lapsesta ja elämästä. Mut toisaalta jos vaustaus on aina yksi sana niin siitä on hirvittävän vaikea jatkaa keskustelua... Tai annoin numeroni et hei olis kiva nähdä muulloinin niin koskaan ei oetttu yhteyttä.

No täälä ei uutta noteerattu mitenkään kenenkään taholta. Aivan eri ilmapiiri kun vaikka kerhossa minne menin myös uutena.

 

Käyn.

 

En käynyt, ajatuskin ahdisti. Enpä koskaan ole asiasta potenut huonoa omaatuntoa enkä pode.

 

Ärsyttää joidenkin äitien tyyli ottaa kontaktia vaan siihen omaan lapseen ja olla kuin ei muita tilanteessa olisikaan. Konttaavat siellä lapsensa kanssa vaikka lapsi kyllä leikkii toisten kanssa ilman aikuistakin. Miksi eivät aikuisten kanssa juttele kun kerrankin juttuseuraa olisi..?! Ei vissiin seura kelpaa.. Petyin minäkin.

 

Jo se että siellä on ilmeisesti vain äitejä, on häiritsevä ajatus. Missä isät?

 

Mä käyn avoimessa päiväkodissa vauvaklubilla. Ei siellä ole saman henkisiä äitejä, mutta kunhan vauvalla on kivaa niin kyllä siellä muutaman tunnin viikossa viihtyy.

 

[QUOTE="Vieras";28945700]Jo se että siellä on ilmeisesti vain äitejä, on häiritsevä ajatus. Missä isät?[/QUOTE]

Töissä kaiketi. Yksi isä oli kerhoporukassa ja sen perheen kanssa ollaan edelleen tekemisissä.