Käynnistys henkisen jaksamisen takia??

Vielä kaks viikkoa laskettuun aikaan, ja viimeinen kuukausi ollut taistelua henkisen jaksamisen kanssa. En tarkoita että se olisi väsymystä, vaan todella pahaa ahdistuneisuutta, epätodellista oloa,pelkoja, pakko ajatuksia.. Aamusta iltaan, on paha olla. välillä tulee jopa itsetuhoisia mietteitä, kun on niin outo olo. Olen puhunut tästä neuvolasta ja käynyt psykiatrilla...psykiatri sanoo vaan että yritä nyt jaksaa ja pelataan aikaa rauhoittavien avulla tuonne synnytykseen. No, en mä niitä rauhoittavia ole ottanut..kun niistä on pää ihan pöhelö, ja sit vaan nukkuu koko päivän. Kokeilin muutaman.
Lääkäri ei tässä vaiheessa haluaisi alkaa ajaa sisään varsinaista psyykelääkitystä, ettei vauvalle tule vieroitusoireita, ja siks toisekseen..se alku on monesti niin vaikeaa, että siihen tarvii rauhoittavia rinnalle, ja liian monen lääkkeen yhdistelmä ei tietenkään ole hyväksi vauvalle.
Kaikki pyytää jaksamaan, mutta mun on pakko sanoa että en jaksa enää. tulen hulluksi, ennenkuin tämä vauva täältä syntyy omineeen.
syitä tähän oloon on vaikea sanoa...Vauva on toivottu ja odotettu.
Psykiatri sanoi että joillakin loppuraskauden korkeat estrogeeni tasot, saa korvien välin "huonoon kuntoon".... kuulun siis ilmeisesti tähän ryhmään.Käyn myös juttelemassa psykologille, mutta ei siitä tunnu olevan apua. ilmeisesti tämä on masennusta...Vaikka en masennusta itse itsessäni tunnista. Vain tuskan ja ahdistuksen.

Voisiko tällaisessa tilanteessa pyytää lähetettä käynnistykseen, jotta äidin hoito voitaisiin aloittaa??
Olisiko se hyvä vaihtoehto sekä äidin että vauvan kannalta, vai itsekästä ajattelua vain?

En enää tiedä mitä ajatella....

 

Ymmärrän tunteesi, minullakin viimeinen kuukausi tuntui loputtomalta suolta. Koeta satsata loppuaika hyviin kirjoihin, e,lokuviin ja muhu sellaiseen, mikä vie ajatukset hekteksi pois. Aika kuluu lopulta nopeasti.

En usko, että sinun silti kannattaa käynnistää synnytystä mielialan vuoksi. Minulla käynnistettiin viimeisin synnytys (tosin lapsen suuren koon takia), ja fiilikset synntyksestä jäivät tosi ikäviski. Synnytys oli pidempi, kivuliaampi, mutta myös luulen että hormonit eivät olleet ihan niin kuin pitäisi. Useinhan tulee synnýtyksen jälkeen euforinen olo. Minulla jäi tämä kokematta, osittan superkivuliaan synnytyksen takia, mutta myös varmaan hormonien takia.

 

No voi, hohhoijjaa...miten jaksaa valittaa.. Eiköhän ne kaikilla ole loppumetrit raskaudesta enemmän tai vähemmän "ahdistavia" joillaki selkä kipee, toiset ei pääse käveleen enää, kolmannet kärsii pahoista liitoskivuista jne. Sais kaikilta alkaa käynnistään jos tollasen takia siihen alettas. Kun on leikkiin ryhtynyt, leikin kestäköön!

 

... NImittäin Anette, nyt et taida tietää, mistä kirjoitit. Alkuperäinen tarkoitti ahdistuneisuudella aivan jotain muuta, mitä sinä taisit käsittää. Olen myös harmissani että tuolla lailla arvostelet alkuperäistä kirjoittajaa. Siis jos tarvitsisi tukea ja apua, niin sä arvostelet, ei osoita mitenkään hyvää käytöstä ja osoittaa vaan totaalista ymmärtämättömyyttä. Alkuperäiselle en osaa sanoa muuta kuin jaksamista!

 

No, mitenkäs sinä sitten jaksat kun sulla on itsesi lisäksi huollettavana vauva joka tarvitsee sinua 24h/vrk??? Sitten tiedät mille tuntuu olla myös fyysisesti väsy. Ymmärrän tilanteesi, mutta sitä en ymmärrä, että kieltäydyt ottamasta sulle määrättyä lääkettä. Et siis halua saada helpotusta asiaan?
Eipä se täällä auta näitä asioita miettiä..ehkä käynnistystä pitäis kysyä ihan jossain muualla.
Voimia sinulle! :hug:

 

Kyllä nuo ahdistukset on tosi yleisiä loppuodotuksessa. Jokaista ahdistaa enemmän ja vähemmän. Synnytyksen käynnistämisessä ei kyllä oo mitään järkeä tässä tapauksessa. Tärkeämpää olis mennä hakemaan apua, että saat loppuajan nukkua kunnolla ja hoitaisit tuon mielen kuntoon, nimittäin kohta se riemu vasta alkaa, kun tenava syntyy!!!! Itselläni vajaa ½-vuotias ja synnytyksen jälkeinen masennus, aika hieno yhdistelmä... TOSIN...itse hain apua, koska haluan parantua ja olla rakastava äiti vauvalleni! Nyt syön mielialalääkettä ja saan keskusteluapua. Ihan vaan vinkiksi, että ei se äitiys ole yhtä iloa ja riemua, jos itse on väsynyt ja masentunut! Hoida siis itsesi kuntoon nyt, kun vielä olet yhdessä koossa :hug:

 

minulla aloitettiin käynnistys viikolla 36+0 juurikin psyyken huonon kunnon takia, mutta osassynä oli myös raskausmyrkyty. jos olisi ollut pelkkä myrkytys, eivät olisi vielä käynnistäneet, mutta tuo psyyken tila vaikutti siihen siis myös. käynnistys kesti viikon, ja olihan sekin henkisesti rassaavaa, mutta voithan toki ehodttaa hoitohenkilökunnalle?

 

Ota niitä rauhottavia, vaikka niistä tulis pöhkö olo. Nuku sitten vaikka aina koko päivä. Se on parempi kuitenkin, kuin että teet jotain pahaa itsellesi.

Yritä myös puuhata jotain muuta, käydä vaikka kävelyllä jossain kivassa paikassa, tai tapaa ystäviäsi.

Tsemppiä.

 

"minulla aloitettiin käynnistys viikolla 36+0 juurikin psyyken huonon kunnon takia, mutta osassynä oli myös raskausmyrkyty. jos olisi ollut pelkkä myrkytys, eivät olisi vielä käynnistäneet, mutta tuo psyyken tila vaikutti siihen siis myös. käynnistys kesti viikon, ja olihan sekin henkisesti rassaavaa, mutta voithan toki ehodttaa hoitohenkilökunnalle?"

Jaksaisitko kertoa miten synnytyksen jälkeen...paraniko olo yhtään hormoonien myötä? Vai aloitiko kenties lääkityksen?!
Olen juu kuullut, että käynnistys ennen laskettua aikaa, siis siinä vaiheessa kun kohtu ei ole vielä kypsä, niin saattaa tosiaan viedä aikaa.
Miten sinulla sitten loppuen lopuksi käynnistyi?? Saitko niitä "pillereitä"..Vaiko tipalla ym.??

 

\

minulla aloitettiin käynnistys viikolla 36+0 juurikin psyyken huonon kunnon takia, mutta osassynä oli myös raskausmyrkyty. jos olisi ollut pelkkä myrkytys, eivät olisi vielä käynnistäneet, mutta tuo psyyken tila vaikutti siihen siis myös. käynnistys kesti viikon, ja olihan sekin henkisesti rassaavaa, mutta voithan toki ehodttaa hoitohenkilökunnalle?

Minä kyllä veikkaan että käynnistettiin juuri tuon raskausmyrkytyksen takia. On se paljon pahempi juttu kuin että päässä viiraa!