Mulla aloitettiin käynnistys viikoin 42+1. Torstaiaamuna menin sisälle ja Cytotecit aloitettiin. Sain useamman murusen päivän aikana, ei vaikutusta. Perjantaina jatkettiin samalla kaavalla; rampattiin ylös alas Kättärin portaita ja lisättiin Cytoteceja. Ei vaikutusta. Lauantaiaamuna lääkäri sanoi että nyt loppuu odottelu. Pääsin saliin yhdeltätoista, tasan kaksitoista merkattiin ensimmäinen supistus - oksitosiinitipalla vasta lähti liikkeelle.
En ollut laisinkaan auki, paikat ei edes pehmeät. Täysin epäkypsä siis. Neljä tuntia kärvistelin supistuksia ja oksitosiinia tippui tiheämmin tunti tunnilta. Neljältä puhkaistiin kalvot ja sitten alkoikin sattua kunnolla. Oksitosiinia lisättiin ja neljästä iltaseitsemään makasin sängyssä puolitajuttomana, sillä supparit kesti puolitoista minuuttia ja tulivat niin, että jäi minuutti aikaa hengittää välissä. Seitsemältä sain epiduraalin, silloin auki juuri ja juuri kolme senttiä.
Kivut lähti ja avautuminen alkoi. Sain toisen annoksen puudutetta yhdeksän aikoihin ja ennen kymmentä sanoin että alkaa ponnistuttamaan. Olin auki kymmenen senttiä ja pääsin ponnistamaan epiduraalin alla. Episiotomia tehtiin omasta pyynnöstä, ja hyvä niin, sillä lapsen päänympärys 38 cm, ja se kyllä tuntui mukavasti. Itse ponnistuspoltot ei sattuneet juuri yhtään.
Synnytyksen kestoksi merkattiin 10 h 49 min. Lopulta kun käynnistyi oksitosiinilla, oli suht nopea, helppo ja mukava synnytys. Mulla oli todella hauskaa synnärissä kolmesti vaihtuvan henkilökunnan ja miehen kanssa.
