Kävipä anoppi kylässä.

Tuli sisään, kätteli lapsen, minut ja miehen. Sanoi koiralle, että oli ikävöinyt sitä ja alkoi peuhata koiran kanssa, hetken koiraa hoideltuaan lähti sen kanssa lenkille, tultuaan joi kahvit ja sittenpä se lähtikin.

Toi koiralle pari lahjaakin (miehellä oli juuri eilen synttärit). Tavattiin viimeksi muistaakseni viime kesänä.

 

Se tykkää siis teidän koirasta. Kiva.

 

Se tykkää siis teidän koirasta. Kiva.

No kyllä tykkää! Ja se on ilahduttavaa, kun muuten on kovin pidättäytyvä,

 

Mä jostain syystä repesin tälle ihan totaalisesti, vaikkei varmaan mitenkään hauskaa ollut oikeasti.

Siis oikeesti, voi morjens mikä mamma. Joko teillä on ihan todella valloittava koira tai sitten anoppi ei todellakaan suuremmin välitä ihmisistä.

ja että lahjakin vielä koiralle

 

Aika villi anoppi

 

Heh, onhan se hauska, että koiralllakin käy vieraita

 

onko koira mustavalkoinen?

kiva juttu, taidan ihan nähdä heidät silmieni edessä

 

oiskohan miehen mahdollista joskus istuttaa anoppi pidemmäksi aikaa sen kaffeensa ääreen ja kysyä, että olisko meidän suhteessa asioita joita voitais käsitellä, kun ei ole oikeen kivaa tämä.

Täytyy myöntää, kyllä tyrskityttää, on niin kammottavan koominen tunnelmakuva. Sopisi johonkin laatuelokuvaan...

Sinänsä täytyy todeta, että ehkä mä jopa hiukan ymmärrän tuota Sorkka-Liisa Anttilaa, joka pelkää että jos homot saavat naimisiin mennä niin seuraavaksi joku tahtoo sian puolisokseen. Miettikääs kuinka moni reaalisesti ottaen on henkisesti paremminkin naimisissa lemmikkinsä kanssa? Mitäs jos ne kaikki saisivat oikeasti rynnätä rekisteröimään parisuhdettaan, ja miten herkullinen näpäytys se olisikaan kaikille ikäville lähimmäisille. Tulisi anoppi teille, ja antaisi koirallenne sormuksen ja taluttaisi auringonlaskuun...

Mitä muuten tapahtuu niille miljoonille joita maailmalla ihmiset testamenttaa lemmikeilleen? Testamenttaako nämä kissat ja papukaijat sitten ne rahat eteenpäin omille sukulaisilleen?

 

Meitä miehen kanssa kyllä nauratti. Anoppi nyt on ihmisten seurassa pidättyvä. On hauska nähdä, että eläimistä kuitenkin saa iloa, ja koiran antaa nuolla naamaa ja sitä itsekin pussailee, vaikka poikaansakin vaan kättelee, ja lapsenlapsia. Jotainhan hänellä on siinä taustalla, varmaan jotain traumoja.

Mielellämme käytettäisiin sitä koiranhoitajana usein, mutta kun asuu niin kaukana Viime kesänä kyllä asui meillä pari viikkoa kun oltiin ulkomailla.

 

Anteeksi, mutta mä voin olla sitten joskus vähän tuommoinen. En ikinä halua tunkeutua ja tuppaantua, mutta se ei mitenkään tarkoita, että en välittäisi. En vain osaa enkä ikinä ilmeisesti opi. Voin kysyä, mitä kuuluu ja jotain jutella, mutta introvertti olen silti. Koirat on mulle aina olleet helpompia kuin ihmiset. Mulle ihmiseen kontaktin ottaminen on työlästä, vaikka kaikki sydämeni on läheisteni.

 

[QUOTE="Elaisa";23031873]Anteeksi, mutta mä voin olla sitten joskus vähän tuommoinen. En ikinä halua tunkeutua ja tuppaantua, mutta se ei mitenkään tarkoita, että en välittäisi. En vain osaa enkä ikinä ilmeisesti opi. Voin kysyä, mitä kuuluu ja jotain jutella, mutta introvertti olen silti. Koirat on mulle aina olleet helpompia kuin ihmiset. Mulle ihmiseen kontaktin ottaminen on työlästä, vaikka kaikki sydämeni on läheisteni.[/QUOTE]

Anoppi kysyy harvoin soittaessaan, että mitä koiralle kuuluu

 

Täräytäppä seuraavalla kerralla anopille luurissa terveisiä rekulta...

 

Anoppi kysyy harvoin soittaessaan, että mitä koiralle kuuluu

Tästä varmaankin saisi aikaiseksi Kummeli anoppisketsin =)