Kävin tuttavani tykö psykiatrisessa sairaalassa

Tämän kirjoittaja ei ymärrä mitään mielen sairauksista. Syyllistätkö läheisiä siitäkin, jos jollakulla on syöpä tai jalka poikki?

Ymmärrän paljonkin. Varsinkin sen että monilta mielensairauksilta vältyttäisiin jos ihmisiä tuettaisi eikä jätettäisi yksin. Kummasti vasta alkaa kiinostamaan siinävaiheessa kun läheinen joutuu hoitoon.

Sitten tulee näitä juuri "jos olisin tiennyt"

Masentunut ei osaa itse hakea apua aina, läheskään. Läheiset ovat sitä varten että toista tuetaan kun ei itse pysy juuri pystyssä. Ihmisiä ei vaan kiinosta. Pitävät ystäviäänkin "taakkanaan" kun pahamieli tulee.

 

Ymmärrän paljonkin. Varsinkin sen että monilta mielensairauksilta vältyttäisiin jos ihmisiä tuettaisi eikä jätettäisi yksin. Kummasti vasta alkaa kiinostamaan siinävaiheessa kun läheinen joutuu hoitoon.

Sitten tulee näitä juuri "jos olisin tiennyt"

Masentunut ei osaa itse hakea apua aina, läheskään. Läheiset ovat sitä varten että toista tuetaan kun ei itse pysy juuri pystyssä. Ihmisiä ei vaan kiinosta. Pitävät ystäviäänkin "taakkanaan" kun pahamieli tulee.

Useimmilla ihmisillä on täysi työ selvitä omasta elämästään. Ei heillä ole voimia kannatella masentunutta ihmistä. Heidänkin voimansa ovat rajalliset. Ystävyyssuhteet eivät voi olla hoito- ja terpiasuhteita, tai ne eivät enää ole ystävyyssuhteita, ja auttaja alkaa niissä uupua. On totta, että jokaisesta pitää välittää, mutta toisen ihmisen onnesta ja terveydestä ei voi ottaa vastuuta. Se vastuu on jokaisella, terveellä ja sairaalla, ihan itsellään.

Se sitten on eri asia, jos jotakuta kiusataan, hyljeksitään tai hänelle muuten aiheutetaan vahinkoa. Se on kuitenkin eri asia kuin se, että ihmiset lakkaavat pitämästä yhteyttä ihmiseen joka itse on vetäytynyt sosiaalisista kontakteista. Heillä on elämässään omat murheensa ja omat asiansa. Se ei ole ilkeyttä eikä kylmyyttä, vaan ihan tavallista elämää. Samaa elämää, mitä myös sairastunut on elänyt ennen sairastumistaan, ja mitä hän tulee elämään taas parantumisen jälkeen.

 

Useimmilla ihmisillä on täysi työ selvitä omasta elämästään. Ei heillä ole voimia kannatella masentunutta ihmistä. Heidänkin voimansa ovat rajalliset. Ystävyyssuhteet eivät voi olla hoito- ja terpiasuhteita, tai ne eivät enää ole ystävyyssuhteita, ja auttaja alkaa niissä uupua. On totta, että jokaisesta pitää välittää, mutta toisen ihmisen onnesta ja terveydestä ei voi ottaa vastuuta. Se vastuu on jokaisella, terveellä ja sairaalla, ihan itsellään.

Se sitten on eri asia, jos jotakuta kiusataan, hyljeksitään tai hänelle muuten aiheutetaan vahinkoa. Se on kuitenkin eri asia kuin se, että ihmiset lakkaavat pitämästä yhteyttä ihmiseen joka itse on vetäytynyt sosiaalisista kontakteista. Heillä on elämässään omat murheensa ja omat asiansa. Se ei ole ilkeyttä eikä kylmyyttä, vaan ihan tavallista elämää. Samaa elämää, mitä myös sairastunut on elänyt ennen sairastumistaan, ja mitä hän tulee elämään taas parantumisen jälkeen.

Turha sitten ihmetellä tuolla asenteella että niitä sairauksia läheisille tulee.

Tämä itsekeskeisyys on juurikin syy sairauteen tänäpäivänä.

Minulla on ainakin aina aikaa auttaa ja tukea läheisiäni. Itseni kerkeän sitten taas myöhemminkin, kun tilanteeni tuskin on niin akuutti kuin sairas ystävä.

 

Echolle terveisiä: fosfat i maten täytyy katsoa vaikkei tykkäisikään.

 

tavis?

 

Echolle terveisiä: fosfat i maten täytyy katsoa vaikkei tykkäisikään.

Ja masennuksen lisäksi ne aiheuttavat osteoporoosia. Siitä paljastuksesta kai lääkäriliitto sysäsi Teppo Järvisen ulkopuolelle?

 

Olen ollut siellä monen monta kertaa. Psykiatrinen osasto on kuin varasto. Siellä vain ollaan, ettei vaihingoita itseään tai muita.

 

 

Miten mahtaa jaksella nyt? Oletko käynyt visiitillä?

 

Todellakin, ne huoneet on karuja turvallisuuden vuoksi. Käytännöt vaihtelee, mutta itsellä kokemusta esim. kännykästä. Puhelin saa olla, mutta ei laturia, koska johtoon voi joku itsetuhoinen hirttää itsensä.
Ja jos ihminen on juuri mennyt hoitoon, olisi keskusteluapu todella tarpeen. Mutta nuo vaatejutut ja suihkuun ohjaamiset voi olla pelkkää voinnin tarkkailua. Että onko ihminen siinä kunnossa, että tarvitsee suihkuun ohjausta vai meneekö ilman kehotusta. Ensimmäiset päivät osastolla on aika ratkaisevia jatkohoidon kannalta.
Ja kyllä on välinpitämätöntäkin touhua, mutta joihinkin asioihin on ihan selvät syyt.

 

Olen ollut potilaana kerran, tuskin siellä kukaan parantuu, siellä syötetään vain lääkkeitä ja hoitsut surffailevat netissä pornokanavilla öisin (yllätin yhden itse teosta),päivisin istuvat kahvihuoneessa.
Kun lääkäri tuli osastolle, puhutteli minua dkitsofreeninä, vaikka minulla ei ollut skitsofreniaa, olisi alkanut syöttää mulle skitsofrenialääkkeitä. Onneksi olin senverran tolkuissani, että puolustin itseäni ja sain kerrottua että sellaista diagnoosia ei mulla edes ole, olin hoidossa masennuksen vuoksi.
Tuon jälkeen olen ymmärtänyt, että näissä paikoissa ihmisiä ei kohdella ollenkaan oikein, vaan miten sattuu. Jos et itse osaa pitää puoliasi, olet jo viikossa zombie vailla ihmisoikeuksia.

 

Olen ollut potilaana kerran, tuskin siellä kukaan parantuu, siellä syötetään vain lääkkeitä ja hoitsut surffailevat netissä pornokanavilla öisin (yllätin yhden itse teosta),päivisin istuvat kahvihuoneessa.
Kun lääkäri tuli osastolle, puhutteli minua dkitsofreeninä, vaikka minulla ei ollut skitsofreniaa, olisi alkanut syöttää mulle skitsofrenialääkkeitä. Onneksi olin senverran tolkuissani, että puolustin itseäni ja sain kerrottua että sellaista diagnoosia ei mulla edes ole, olin hoidossa masennuksen vuoksi.
Tuon jälkeen olen ymmärtänyt, että näissä paikoissa ihmisiä ei kohdella ollenkaan oikein, vaan miten sattuu. Jos et itse osaa pitää puoliasi, olet jo viikossa zombie vailla ihmisoikeuksia.

Totuutta puhut vahva ihminen

 

Olen seurannut tuttavan elämää Kellokosken sairaalassa hänen hoitojaksonsa aikana. Siellä ei kertomansa mukaan ole valittamista. MUTTA, se hyvä, miellyttävässä ympäristössä oleva sairaala ilmeisesti suljetaan

 

Olen ollut potilaana kerran, tuskin siellä kukaan parantuu, siellä syötetään vain lääkkeitä ja hoitsut surffailevat netissä pornokanavilla öisin (yllätin yhden itse teosta),päivisin istuvat kahvihuoneessa.
Kun lääkäri tuli osastolle, puhutteli minua dkitsofreeninä, vaikka minulla ei ollut skitsofreniaa, olisi alkanut syöttää mulle skitsofrenialääkkeitä. Onneksi olin senverran tolkuissani, että puolustin itseäni ja sain kerrottua että sellaista diagnoosia ei mulla edes ole, olin hoidossa masennuksen vuoksi.
Tuon jälkeen olen ymmärtänyt, että näissä paikoissa ihmisiä ei kohdella ollenkaan oikein, vaan miten sattuu. Jos et itse osaa pitää puoliasi, olet jo viikossa zombie vailla ihmisoikeuksia.

Nyt kun muutamia kertoja käynyt, niin hoitajia on paljon, kukaan ei tee juurikaan mitään, siellä ne istuu kännykourassa toimistossa tai kahvihuoneessa. Ystäväni sano, että jos jotain pyytää, niin siitäkin kinaavat, kuka sen perseen siitä tuolista nostaa ja lähtee auttamaan

 

Nyt kun muutamia kertoja käynyt, niin hoitajia on paljon, kukaan ei tee juurikaan mitään, siellä ne istuu kännykourassa toimistossa tai kahvihuoneessa. Ystäväni sano, että jos jotain pyytää, niin siitäkin kinaavat, kuka sen perseen siitä tuolista nostaa ja lähtee auttamaan

Kamalaa.

Kuka niiden esimies on?

 

Minkälaista ruoka saavat siellä?

 

Minkälaista ruoka saavat siellä?

Ruoka on kuulema hyvää

 

Kai siellä pärjää ilman lääkkeitä nyt?

 

 

Ainakaan Metrofem lääkettä ei voi suositella!

 

Kai siellä pärjää ilman lääkkeitä nyt?

huhuuu...

 

http://www.cristal.com/ProdDocs/TiONA_288_EU_FI.pdf

 

Tän keskustelun ku lukee, ois useemmalla aihetta psykkalle...

 

http://www.cristal.com/ProdDocs/TiONA_288_EU_FI.pdf

"...ei ole tarkoitettu... lääkkeisiin..." !

 

Hakeutukaa hoitoon... Ihan oikeesti.