Kun muutimme uudelle paikkakunnalle viime talvena, aloin käydä perhekerhoissa ja kahviloissa, jotta tutustuisin porukkaan ja lapset saisivat kavereita. Ensimmäiset viisi kertaa olivat piinallisia, sillä vaikka tervehdin ja yritin jutella, vanhat kaveripiirit kutsuivat ja jäin yksin lasteni kanssa. Mutta sitten pikkuhiljaa minut oli ikäänkuin "hyväksytty" joukkoon ja sain rupattelukavereita. Ja mieltäni ihan lämmitti kun nyt syksyllä eräs äiti tuli kyselemään kuulumisiamme, (koska emme olleet käyneet kerhossa kolmeen kertaan) joten vaatii aikansa että pääsee ryhmään mukaan.