Kätilöopiston sairaala

Kertokaa millaisia kokemuksia on ollut..

Itse esikoista odottava valitsin kätilöopisto sairaalaan.

 

Kaksi lasta sielä käynyt synnyttämässä ja mikäli kolmas joskus tulee niin valinta ois edelleen Kättäri. Ei mitään pahaa sanottavaa paikasta... itelle sattunu kummallakin kerralla ihanat kätilöt itse synnytykseen ja osastollakin on ollut ihanat ihmiset.

Itse tykkään kun saa olla rauhassa eikä olla koko ajan kyselemässä et onko kaikki kunnossa... tietty vähän itsestäkin kiinni et haluuko minkä verran apua.

 

Yhden käynyt synnyttämässä haikaranpesässä. Kaikki muu oli okei, mutta eivät antaneet lisämaitoa ja vauva pääsi kuivumaan. Samoin se imetyksessä "auttaminen" oli kauheaa kun repivät mun tissejä suuntaan jos toiseen...

Ens kerralla osaan varautua, otan omat korvikkeet mukaan ja sanon etten halua opastusta imettämiseen =) Olen siis uudestaan joka tapauksessa menossa sinne..

 

Aika rauhassa siellä sai olla.. satui aika kiireiseen aikaan synnytys käynnistymään ja meidät "unohdettiin" välillä useiksi tunneiksi. Ensin tarkkailuhuoneeseen (olin siellä piuhoissa kiinni kaksi tuntia) eikä ennen ponnistusvaihetta kätilöä kauheasti näkynyt. Meinasivat laittaa kotiin viisi tuntia ennen kuin tyttö tuli maailmaan. Homma hoitui kuitenkin hyvin. Missään vaiheessa en pelännyt oman tai lapsen hyvinvoinnin puolesta.

Osastollakaan ei kauheasti hoitajia näkynyt. Kerran päivässä kävivät kurkkaamassa, että onko kaikki hyvin ja antoivat luettavaksi kansioita siitä, miten lapsi kylvetetään jne. Minkäänlaista imetysneuvontaa en saanut, paitsi silloin synnytyssalissa kätilö auttoi tytön rinnalle ensi-imetykseen. Sain kylläkin luettavakseni kansion imetyksestä.

Saattaahan tuo olla ihan normaaliakin toimintaa, mutta itselläni oli ennen sairaalaan lähtöä käsitys, että kätilöillä ja hoitajilla olisi hieman enemmän aikaa..

Vähän tylyltähän tuo kirjoittamani teksti kuulostaa, mutta eihän meillä mitään hätää siellä ollut =)

 

Rauhassa sai olla, apua tuli tarvittaessa kelloa soittamalla. Mulle osui vielä synnytykseen se mieskätilökin mikä siellä on töissä! Ihan ammattitaitoinen ja en kerinnyt ujostella. Lisäksi siellä osui olemaan pari belgialaista harjoittelijaa ja heidän kanssaan asioiden toimittaminen englanniksi synnytyksestä huteralla päällä oli hieman kömpelöä (mutta onnistui). Mitäs muuta...ruoka oli ihan hyvää, ei ollut isompaa ruuhkaa (tavallisen synnärin puoli), haikaranpesään olis ollut tunkua jos sinne olis yrittäny. Lisämaitoa annettiin ilman kursailuja. Menisin uudestaan jossen nyt asuis liian kaukana sieltä.

 

Omasta synnytyksestä on nyt hiukan yli 4kk ja suosittelen kyllä Kättäriä. Itse olimme menossa Haikaranpesään mutta yliaikaisuus ja käynnistys estivät suunnitelman. Synnytin siis tavallisella synnytysosastolla. Todella kiire synnytysosastolla kyllä oli enkä nähnyt kätilöä kun muutaman kerran ennen ponnistusvaihetta. Toisaalta aina kun soitin kelloa niin kätilö tuli paikalle. Sekä synnytyksen hoitanut kätilö, harjoittelija ja synnytyksen jälkeen imetyksessä nauvonut kätilö olivat todella mukavia.

Pääsimme lapsivuodeajaksi Haikaranpesään ja saimme viimeisen perhehuoneen. Kätilöt eivät tunkeneet itseään huoneeseen, mutta aina kun pyysi niin sai heti apua. Itseäni neuvottiin esim. imetysasioissa useaan otteeseen ja erittäin ammattitaitoisesti. Itse olin todella tyytyväinen myös siihen kuinka mies huomioitiin toisena, aktiivisena vanhempana. Suosittelen.

 

Synnytysosastolta ei muuta kuin positiivista sanottavaa. Tosin emme siellä ehtineet ollakaan kuin nelisen tuntia ennenkuin lääkäri teki sektiopäätöksen, mutta mulle jäi mielikuva mukavista ja asiantuntevista ihmisistä.

Osastosta sitten (osasto 3) on sekä hyvää että huonoa; yleisesti ottaen henkilökunta kyllä ihan asiantuntevaa ja mukavaa, mutta aika yksin ja heitteillä tunsin kyllä olevani aina välillä. Vauvan ruokailuista huolehtiminen jätettiin kyllä tylysti äidin niskoille ja vaikka maito ei noussut ja vauva pienikokoinen, niin lisämaitoa piti oikein rukoilla. Eli sama juttu kuin yllä joku mainitsi; jos sinne vielä joku päivä päädyn niin omat korvikkeet on kassissa. Itse kyllä olen nyt huhtikuussa menossa Jorviin synnyttämään.

 

Synnytin marraskuussa 2008 kättärillä ensimmäisen lapseni. Saimme hienoa palvelua, ja vaikka synnytykseni alkoi hitaasti, supistukset loppuivat aina välillä, saimme jäädä isän kanssa synnytyshuoneeseen nukkumaan. Kätilö oli mukava, ja kuunteli toivomuksia synnyttämisen suhteen. Osastolla meille tehtiin perhehuone, kun sellaista ei ollut vapaana. Saimme paljon hyvää opastusta, mutta myös olla rauhassa. Uskon, että hoitajat auttavat eniten ensimmäisen lapsen synnyttäneitä. Imetys on kyllä tosi pinnalla siellä, tuntui, että se oli ykkösjuttu. Mulle se sopi, sain paljon kannustusta ja tietoa. Nyt olen täysimettänyt lastani 4kk ja uskon, että hoitajien kannustus auttoi pääsemään hyvään alkuun. Toinen juttu, jota ne painottaa siellä, on perhepeti, joka meille jäi tavaksi ja on edelleen... :heart:

 

Olen menossa synnyttämään toista lastani tulevana kesänä Kättärille. Ensimmäinenkin siellä syntyi ja kokemukset paikasta ovat niin hyvät, etten edes harkitse muita vaihtoehtoja.
Mennessäni saliin käynnistykseen, ei synnytysosastolla ollut yhtäkään toista synnyttäjää. Niinpä sain aluksi melkolailla paljon huomiota, etenkin kun mukana oli harjoittelija. Juurikin tuo harjoittelija osoittautui synnytykseni pelastukseksi, hän kun ehti pitää seuraa miehen huiteloidessa ties missä ja osasto pikku hiljaa täyttyessä muistakin synnyttäjistä. Harjoittelija oli myös aktiivinen ehdottamaan erilaisia kivunlievitysmenetelmiä mm. jumppapalloa, kuumavesipulloa... Hyvin häneltä onnistui myös aqua-rakkuloiden laitto, vaikka ensi kertaa sitä tekikin.
Itse kätilö näytti ammattitaitonsa siinä vaiheessa, kun kipuni olivat sitä luokkaa, etten enää pystynyt kuin tärisemään: kätilö teki päätöksen epiduraalin antamisesta, vaikkei minulta tuossa vaiheessa lupaa saanut, kun en pystynyt edes päätäni nyökyttämään. Epiduraalin jälkeen synnytys eteni vauhdilla ja täysin kivuttomasti. Lopussa ilmeni jotakin häikkää lapsen voinnissa ja sali täyttyi ihmisistä. En kuitenkaan tajunnut tilanteessa olevan mitään outoa, niin luontevasti ja ammattitaitoisesti kaikki toimivat. En siis ehtinyt pelästyä ja panikoida, mikä mielestäni oli tärkeää.
Synnytyksen jälkeen jouduimme odottamaan salissa pari tuntia synnyttäneiden osastolle siirtämistä, sillä synnytyssalit olivat tuossa vaiheessa jo täynnä, eikä henkilökuntaa riittänyt kuskaamaan minua edes sinne seuraavaan kerrokseen.
Osastolla olikin sitten vastassa yöhoitajana kokeneenoloinen kätilö, joka rempseästi heti asetti vauvan viereeni nukkumaan (tuohon ainakin tämä täti kovasti kannusti) ja tarkisti, että vauvan imuote on hyvä sekä antoi vinkkejä imetykseen.
Vauvani oli ensimmäisen yön kovin itkuinen ja minä ensimmäistä päivää äitinä aivan kauhuissani, mitä pahaa lapselleni olen tehnyt (eikö maito riitä, onko sillä nälkä). Yöhoitaja tuli heti, kun kutsuin ja tarjoutui pitämään vauvaa pari tuntia, jotta saisin nukuttua. Vauva ei kuitenkaan rauhoittunut kokeneessakaan hoidossa, enkä minä osannut nukkua.
Seuraavana päivänä meidät otti hoiviinsa loistavaakin loistavampi lastenhoitaja, jolta saimme vinkit varmaankin kaikkiin vauvanhoitoon liittyviin pulmiin. Myös tämä täti oli innokas tarkistamaan, miten vauva maitoa juo ja neuvoi jopa isälle, miten vauvan suun tulee olla nännin ympärillä. Hän myös katsoi, erittyykö maitoa jo tuossa vaiheessa. Ehkä näistä kokeneista ja kannustavista tädeistä johtuen imetys lähti sujumaan jo synnärillä ja vauveli oli maitohorkassa koko osastolla viettämämme ajan. Minun ei siis tarvinnut olla huolissani siitä, riittääkö maito ja saako vauva lisämaitoa. Kummankin naapurin vauvat kyllä saivat lisämaitoa, mielestäni ihan ilman anelua ja jopa kätilöiden aloitteesta.
Mutta niinhän se on, ettei henkilökunnalla aika riitä kaikille tasapuolisesti. Sitä aikaa on joskus osattava vaatia itselle ja soitettava kutsukelloa, kun hätä tuntuu liian suurelta. Ainakin minun hätääni heti vastattiin, eikä kysymysten kanssa tarvinnut yksin painia.

 

synnytin marraskuussa 2008 esikoiseni haikaranpesässä. Olimme hyvin tyytyväisiä kätilöön ja osastolla yhtä hoitajaa lukuunottamatta kaikki olivat ihania. Tämä yksi olikin sitten pilata koko reissun.
Vauvamme joutui tiputukseen, sillä sokeriarvot olivat alhaiset. Ko. hoitaja haukkui minut ja neuvolan, kun minulle ei oltu tehty sokerirasituskoetta. Tosin tähän ei ollut ollut edes mitään viitteitä. Siitä jäi hyvin hyvin paha mieli. Jos menisin vielä synnyttämään, menisin kyllä kättärille, nyt osaisin varautua myös besserwisser-hoitajaankin.
Apua sai kun sitä pyysi, niin hoitamiseen, imetykseen, kuin kaikkeen muuhunkin.

Ainoa ärsyttävä asia oli ruoka, joka oli kaikkea muuta kuin mitä imettävän äidin tulisi syödä... eli oli paprikaa, herneitä, papuja, vahvoja mausteita jne.

 

Hyvät kokemukset minulla Kättäristä.

Synnytin haikaranpesässä.
Synnytys käynnistettiin yliaikasuuden takia kalvojenpuhkaisulla.
Normaalisti tuonne Haikaranpesään ei pääse jos on mitään poikkeavaa. Mutta itse pääsin tilanpuutteen vuoksi.

Todella rauhallinen paikka synnyttää, kuten varmasti ihan normaali synnäriosastokin on.
Itselle sattui mitä mainioimmat kätilöt...kaksi eri kerkesi olla, kun ehti tulla vuoronvaihdos.

Epiduraalia ehdotettiin ilman että itse ehdin sitä pyytää, tosin oli kyllä ilmoittanut heti tullessamme halavani sen jos tarvetta tulee.

Onnekseni sain sen jo 10min kuluessa.

Vuodeosastosta minullakin on ainoana moitteena haluttomuus tarjota korviketta. Poika oli kuivunut ja paino oli pudonnut yli 10% syntymäpainosta ja se onneksi saatiin korjattua kotiinlähtöpäivänä, jolloin tarjosivat lisämaitoa.
Esikon saaneena en olisi itse edes tajunnut, että poika on väsynyt liian vähästä rintamaidosta.

Tämän seuraavan kanssa ostan varulle mukaan pari kolme tetraa nannia ja tarjoan omatoimisesti, jos samoja yltiömäisiä väsymisen merkkejä kakkosessa ilmenee.

Muuten todella hyvä paikka synnyttää ja olla, mutta ovat todella vahvasti tuon imetyksen kannalla.
Itse sain myös todella lempeää imetysohjausta...he eivät minulla tyrkänneet tissiä vauvvan suuhun vaan ohjeistivat vieressä, miten MINUN pitää asettaa rinta pojan suuhun.

paapelo+poju 1v+Tiuhti 10+2

 

minä olin kättärillä toissynnnyttäjänä ja vaikka sektoitiin niin olin alusta asti aika omillani eli eipä kukaan kovin usein vointia kysellyt kun kampesin itseni liikkeelle 9 h sektiosta.
kaikki asiat sai kysyä mitä halusi ja asiallisesti ohjattiin kysyttäessä mutta tosiaan eipä hirveesti huoneessa käyty.

mitään pahaa sanottavaa ei sinällään ole ja ehkä se on niin et kätilöiden aika menee huonosti voivien tai ensisynnyttäjien kanssa =)

 

Ehkä homma toimii, jos äidillä tai lapsella ei ole mitään ongelmia. Hyvin he osaavat kiertää ja selittää kaikki ongelmat normaaliksi synnytyksen jälkeiseksi oireeksi.

Omat kokemukset ovat kovia. Vammauduin synnytyksessä loppuelämäksi, eikä Kättäri ota asiasta mitään vastuuta. Kuulemma äidin, siis minun ensisynnyttäjänä, tulee tietää sen verran asioita, että pystyy vaatimaan pontevasti hätäsektiota. Minun pari normaaliäänellä tehtyä pyyntöäni olivat liian vähäisiä. Minun olisi pitänyt kieltäytyä ponnistamasta.

Lisäksi lapsellani oli todettu jo raskausaikana munuaisaltaiden laajentuma, jonka tutkimisesta oli lastenlääkäri ja urologi antanut ohjeet, miten toimitaan synnytyksen jälkeen. Näitä ohjeita ei huomioitu, koska osaston 3 joku kätilö oli katsonut, ettei ne ole päteviä. Jälkeen päin tämä selitettiin, että olisi se jossain vaiheessa sitten huomioitu lääkärin toimesta.... OK joo varmaan uskoin.

Lisämaitoa ei todellakaan saanut. Onneksi sain toka yölle ihanan yökön, joka toi heti tuttipullon =)

 

Tosi hyvä kokemus
Esikoisen synnyitn Jorvissa ja tämän toisen kättärillä. Kummastakaan paikasta ei pahaa sanottavaa.
Kätilöt olivat aivan ihania ja kaikki meni hyvin <3

 

Samaa sanon minäkin niinkuin mmoni muukin tuossa edellä...ihania kätilöitä. Synnytys oli vaikea ja henkilökuntaa siellä auttamassa olikin melkolailla. Ainoa miinus juuri tuosta lisämaidon kanssa nihkeilystä. Sitä sai itkien välillä melkein anella. (ja ne niitä lisämaidon pihtailijoitakin oli onneksi vain muutama inhottava täti) Pojalla paino laski ja vaipassa sitä oranssia juttua(en muista nyt sen oikeaa nimeä,mutta ei saanut tarpeeksi nestettä) kukaan ei tuntunut uskovan että rinnoista ei vaan maitoa tullut.
Mutta hyvät fiilikset paikasta jäi.

 

Samaa sanon minäkin niinkuin mmoni muukin tuossa edellä...ihania kätilöitä. Synnytys oli vaikea ja henkilökuntaa siellä auttamassa olikin melkolailla. Ainoa miinus juuri tuosta lisämaidon kanssa nihkeilystä. Sitä sai itkien välillä melkein anella. (ja ne niitä lisämaidon pihtailijoitakin oli onneksi vain muutama inhottava täti) Pojalla paino laski ja vaipassa sitä oranssia juttua(en muista nyt sen oikeaa nimeä,mutta ei saanut tarpeeksi nestettä) kukaan ei tuntunut uskovan että rinnoista ei vaan maitoa tullut.
Mutta hyvät fiilikset paikasta jäi.

Ei mullakaan maitoa rinnoista synnärillä tullut toisesta, eikä esikoisesta. Maito nousi vasta kotona mutta se on varsin normaalia Vauvat pärjäävät hienosti ekat päivät ilmankin. Elävät jollain "vararavinnolla" kuulemma!
Sen takiahan jokaisen vauvan paino laskeekin sairaalassa.
Eli ymmärrän tässä kyllä myös sairaalan kannan koska jokainen lisämaitotilkka on omasta maidosta pois.

 

Tokituo on totta, tuo yllä oleva, mutta mielestäni sitä pitäisi tarjota heti, jos alkaa näkyä merkkejä kuivumisesta.
Omalla kohdalla siis sitä piti erikseen vielä pyydellä, vaikka oltiinkin todett, että poikaon kuivunut ja paino pudonnut liiaksi. Olisivat mieluummin odottaneet vielä vuorokauden, josko maito nousisi.
Lopulta maito nousi rintoihin vasta 2vrk:ta kotiutumisesta.
Tämän vuoksi siis itse aion ottaa lisämaitoa mukaan seuraavalla kerralla ihan varulta. =)

 

Minulla kaksi kättäri- reissua kahdenvuoden sisällä ja molemmilta kerroilta (2007 kiirellinen sektio, 2008 suunn. sektio) jäi hyvät fiilikset. Kätilöt ja lastenhoitajat ovat olleet todella ihania! Itse pidin siitä, että sai rauhassa tutustua tulokkaaseen ja tarvittaessa sai nopeasti apua. Imetys ei sujunu heti ja lisämaitoa annettiin nopsasti. Jos vielä joskus vauva-asiat ajankohtaisia, niin Kättärille menen. B)

 

Minulla valitettavasti huonoja kokemuksia kyseisestä paikasta Minua ei kuunneltu, eikä toiveisiini kiinnitetty juuri minkäänlaista huomioita ja kätilö tyly kommenteillaan. Sain anella epiduraalia useaan kertaan jne. Muutenkin tuntui, että ensisynnyttäjänä olisin kaivannut enemmän informaatiota miksi mitäkin tapahtuu tai miksi ei voi jotain tehdä. Synnytyksen jälkeen olimme vielä synnytyssalissa 6h oman onnemme nojassa ennenkuin pääsimme osastolle. Osastolla oli kyllä mukava henkilökunta, tuntui vain ettei siellä ollut kovinkaan yhtenäistä linjaa juurikin tuosta lisämaidosta ja joka kätilöltä sai vähän toistensa kumoavia ohjeita vauvan hoitoon. Meille sanottiin kun osastolle mentiin, että teillä näyttääkin sujuvan kaikki niin luontevasti, että ette te apua tarvi! En ala tarkemmin erittelemään kamalia kokemuksiani synnytyksestä, mutta sen verran pelkoja aiheutti, että toisen menen naistenklinikalle pelkopolin kautta synnyttämään.

 

Samaa sanon minäkin niinkuin mmoni muukin tuossa edellä...ihania kätilöitä. Synnytys oli vaikea ja henkilökuntaa siellä auttamassa olikin melkolailla. Ainoa miinus juuri tuosta lisämaidon kanssa nihkeilystä. Sitä sai itkien välillä melkein anella. (ja ne niitä lisämaidon pihtailijoitakin oli onneksi vain muutama inhottava täti) Pojalla paino laski ja vaipassa sitä oranssia juttua(en muista nyt sen oikeaa nimeä,mutta ei saanut tarpeeksi nestettä) kukaan ei tuntunut uskovan että rinnoista ei vaan maitoa tullut.
Mutta hyvät fiilikset paikasta jäi.

Ei mullakaan maitoa rinnoista synnärillä tullut toisesta, eikä esikoisesta. Maito nousi vasta kotona mutta se on varsin normaalia Vauvat pärjäävät hienosti ekat päivät ilmankin. Elävät jollain "vararavinnolla" kuulemma!
Sen takiahan jokaisen vauvan paino laskeekin sairaalassa.
Eli ymmärrän tässä kyllä myös sairaalan kannan koska jokainen lisämaitotilkka on omasta maidosta pois.

vauva ei pärjää vuorokausia ilman nestettä. synnytin esikoiseni täysiaikaisena Kättärillä keisarileikkauksella, maito ei alkanut herumaan heti ja jo vuorokauden jälkeen poika oli kuivunut niin, että lisämaidon antaminen aloitettiin.
en tiedä voiko tässäkin sitten olla yksilöllisiä eroja...

 

Olen synnyttänyt 2002 ja 2004 lapseni siellä ja nyt tulevan kolmannenkin kanssa sinne menen. Itsellä vain hyviä kokemuksia, mukavia kätilöitä ja osastonhoitajia.
Esikoisen aikana kävivät usein kyselemässä miten sujuu, ja apu oli heti paikalla kun jouduin kaavintaan huonossa kunnossa, istukan palasia oli jäänyt kohtuun.

Tosikoisen aikana oli hyvä fiilis kun käynnistettiin pelon takia, kaikki huolehti että kaikki sujuu hyvin.

 

Mulla kans hyviä kokemuksia Kättärin Haikaranpesästä keväältä 2008. Synnytys tosin oli sektio, mutta perhehuoneessa osaston puolella oltiin ja monesti päivässä meitä käytiin katsomassa ja kysymässä vointia. Imetykseen saatiin apua erityisesti ja lisämaitoakin poika sai kätilön ehdotuksesta, kun paino laski yli 10%. Mukava paikka ja sinne ollaan menossa uudestaan syyskuussa

 

Kahdesti olen synnyttänyt Haikaranpesässä ja tarkoitus olisi tämän kolmannenkin kanssa mennä. Aivan ihana mieli jäänyt molemmilla kerroilla. Sain tuen synnyttää ilman kivunlievitystä ja hyvää opastusta imetykseen. Saatiin olla synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen ihan omassa rauhassa...aina kuitenkin hoitaja tuli jos tarvittiin.