Känniääliöinti

Olen välillä kännissä täysi ääliö ja haluaisinkin tietää voiko siitä pyrkiä muutoin pois kuin juomattomuudella, vertaistukea kaipailisin... Varsinkin kahden jonkun kanssa juodessa tulee ikään kuin täytettyä hiljaisia hetkiä typerillä täytejutuilla, porukkassa ei niinkään tule möläyteltyä eikä jankattua hölmöjäjuttuja, toki silloinkin joskus. Nytkin kun olin kaksin yhden kaverini kanssa baarissa viukonloppuna, alkoi jossain vaiheessa hölmöt jutut ja jankkaaminen nousta esille. Tätä ei siis todellakaan tapahdu joka kerta, mutta sitten kun olen idiootti niin olen semmoinen oikein kunnolla. En varsinaisesti loukkaa tietääkseni, olen vaan todella ärsyttävä. Enkä sössötä tai kompuroi ja muistan 99% jutuistani, tarkoitan siis etten juo itseäni täysin ulos ymmärryksestäni, vain juttujeni laatu muuttuu yhtäkkiä.

Mietin lähinnä voiko tätä mitenkään oppia ennakoimaan ja siten estämään/kontrolloimaan? Opinko koskaan juomaan aikuismaisesti vai onko minun kännipersoonani vain tälläinen? Olen jo kuitenkin 30. En ole löytänyt mitään yhteyttä esim alkoholin vahvuuteen tai stressiin tms asioihin, saatan juoda ämpärikaupalla ja osaan silti käyttäytyä, tai juoda iloon/suruun ja silti käyttäytyä hyvin tai sitten en, sattuman kauppaa tämä. Max kerran kuussa juon ja pari x vuodessa tulee oltua täysi ääliö. :/

Tiedän että juomattomuus tai pieni siemailu olisi ratkaisu, en kuitenkaan aina ole ääliö kännissä niin haluaisin mieluummin oppia juomaan kuin lopettaa sen. Niin tyhmältä kuin kuulostaakin.

Juttuni eivät ole mitään superpöyristyttäviä, esim kerran selitin kuitenkin poikaystäväehdokkaalleni ummet ja lammet eksistäni ja seksikumppanieni määrästä.. hyi olkoon.. tai tyyliin vaikeista sisarussuhteistani... ketä kiinnostaa oikeasti.. lähinnä siis kaivelen vanhoja juttuja jotka eivät liiity mihinkään ja menen vähän liian "syvälliseksi" niissä. Kaikki kuuntelevat ja odottavat pointtiani jota ei koskaan tule. Selvinpäin osaan keskustella ja olla vastavuoroinen...

Voinko enää millään keinolla oppia juomaan sivistyneesti?? Olen jämähtänyt nyt jotenkin teini-ikään....:/

 

No alkamalla täysraittiiksi. Tai sit päättää että otan vaikka kolme, ja sit lopettaa. Kolmen jälkeen luulis olevan vielä sit koht järjissään.

 

Olisiko vain aihetta lopettaa märehtiminen ja unohtaa tyhmät jutut. Toiset (kuten itse) päästelen sammakoita selvinpäin kun ja yritän olla märehtimättä niitä...

 

No et tuota ainoa ole tuossa kännisammakoiden päästelyssäs ja aika harvakseltaanhan nuin teetkään.

Ja - ei välttämättä edes se juttukumppani muista niitä ollenkaan jos vaikka itse muistatkin.

Jos taas oma juomistapasi tuntuu huonolta, niin tokihan voit sitä kontrolloida. Niinkuin viiskymppinen isoäitikin sanoi - juot vain muutaman ja annat sitten olla. Tai - opettelet nauramaan itsellesi ja laitat sujuvasti moiset sammakot juurikin sen kännihöpötyksen piikkiin.


Mutta mietipä sitä kun laukoo sammakoita harva se kerta päivittäin ja selvistäpäin, ei ole edes känniä mitä syytellä...!

 

Olen ikätoverisi ja tietyillä tapaa myös kohtalotoverisi. Oma juomiseni on kaikesta päätellellen ollut rajumpaa kuin sinun, ja kuvailemiesi ns. ääliöjuttujen selittäminen tutuille ja tuntemattomillekin on usein kuulunut pienimpiin häpeänaiheisiini. Mutta pysyttelen tässä viestissä nyt vain niissä, sillä keskustelunavaus oli sinun eikä minun.

Yksi tärkeä juttu minkä haluan mainita on se, että mielestäni ihmisellä ei ole minkäänlaista erillistä kännipersoonaa, vaan persoona ja ihminen sen takana on koko ajan sama humalatilasta riippumatta. Ns. kännipersoonan "etäännyttäminen" omasta itsestä helpottaa, jos on tullut tehtyä jotain mikä hävettää, mutta tämä on kuitenkin lievää itsepetosta. Siispä kannattaisi yrittää hyväksyä, että humalassakin sinä olet sinä ja tekosi ovat vain sinun tekojasi.

Odottamaton ja sosiaalisten normien vastainen käytös voivat aiheutua muustakin kuin juodun alkoholin määrästä tai stressistä. Motiivien löytyminen voi vaatia syvää ja rankkaakin itsetutkiskelua, sekä rohkeutta myöntää asioita itselleen. Kuinka itse yleisesti ottaen voit elämässäsi, oletko siihen tyytyväinen vai aiheuttaako se tunteita väärällä tiellä olemisesta? Koetko, että voit olla ihmissuhteissa vapaasti (tai edes vapaahkosti) oma itsesi? Koetko olevasi läheisiisi nähden jotenkin negatiivisella tavalla poikkeava?

Niin ja ennen kaikkea, oletko aivan varma että humalassa selittämäsi jutut ovat muiden mielestä niin ääliömäisiä kuin mitä itse tunnet? Jos minä olisin treffeillä, minua kyllä ihan oikeasti kiinnostaisi keskustella treffiseuralaisen vaikeista sisarussuhteista. Siis ihan oikeasti, ja muutamat juotuani voisin keskustella melko estottomasti seksielämästänikin! Minusta liikaa "syvällisyyttä" tai avoimuutta ei olekaan, mutta mulla onkin kai melko avoin mieli.

 

Niinnoh... En tiedä syyllistänkö itseäni vain turhan paljon, koska muistan itse ehkä muutaman kerran elämässäni hävenneeni jonkun muun kännijuttuja tai märehtineeni niitä jälkikäteen. Lähinnä naureskelen hyväntahtoisesti näille muiden jutuille. Onko lie kasvatukseni tulosta, minulla kun absolutistivanhemmat.. Empä heitä siitä syytä, mutten ole koskaan tainnut oppia mikä on ok ja mikä ei, luulenko vain olevani pahempi kuin olenkaan.. Tai sitten olen pahempi kuin luulenkaan.. No se selviää viimeistään hautajaisten vieraskirjasta sitten...

 

Niinnoh... En tiedä syyllistänkö itseäni vain turhan paljon, koska muistan itse ehkä muutaman kerran elämässäni hävenneeni jonkun muun kännijuttuja tai märehtineeni niitä jälkikäteen. Lähinnä naureskelen hyväntahtoisesti näille muiden jutuille. Onko lie kasvatukseni tulosta, minulla kun absolutistivanhemmat.. Empä heitä siitä syytä, mutten ole koskaan tainnut oppia mikä on ok ja mikä ei, luulenko vain olevani pahempi kuin olenkaan.. Tai sitten olen pahempi kuin luulenkaan.. No se selviää viimeistään hautajaisten vieraskirjasta sitten...

Tämä siis ap.

 

Opettele kuuntelemaan muita. Tai sit keksit jo valmiiksi, ennen kuin alat juoda, muutaman turvallisen aiheen joista voit alkaa järmätä niin ettei seuraavana päivänä tarvitse hävetä.

 

Jotenkin ainoa yhteys mitä keksin on huomionhakuisuus.. kuulostaa 15v tekstiltä.. Mutta jos olen jotenkin kokenut esim yksinäisyyttä tai itsetunto jotenkin kokenut kolauksen viime aikoina, koen tarvetta näiden jaarittelujen avulla olla mielenkiintoinen tai erityinen tai mitä lie säälittävää.. Nimittäin tuokin seksikumppaneista selittäminen tapahtui jo jonkin aikaa tapailemani ihmisen kanssa, joka oli aikanaan kertonut (minun kysyessäni) maanneensa kyyyymmenien naisten kanssa. Ainakin kuvittelin näin aikuisiällä sen olevan sivuseikka hyvän miehen kohdalla, mutta oliko se sittenkään, kun yhtäkkiä humalassa kuukausien päästä vielä koin tarvetta kertoa omista seksikumppaneistani.. Tekisi mieli sanoa että ihan sivistyneesti niistä kerroin, mutta onkohan se edes mahdollista. Itse olen kuitenkin mielestäni sinut oman seksuaalisuuteni ja historiani kanssa, mutta yhtäkkiä koin tarvetta olla samalla viivalla hänen kanssaan mukamas. En vaan ymmärrä tätä känniajatusta, sillä selvinpäin olen täysin sitä mieltä että mieluummin vähän kokenut, kuin todella paljon kokenut näissä asioissa. Eikä meidän seksielämässämmekään ollut koskaan nämä asiat heijastuneet, seksimme oli jumalaista enkä selvänä näitä miettinyt sitä hetken ohhoh fiilistä kauheampaa kun asian kuulin. Siksi ihmettelenkin miksi kännissä halusin yhtäkkiä näyttää hänen silmissään...no suoraan sanottuna huoralta?? Eiköhän kaikki miehet arvosta ennemmin vähäistä seksikumppanien määrää mieluummin. Hyi kun hävettää miten jotenkin yhtäkkiä piti olla niin olevinaan.. Itse illan tapahtumillakaan ei ollut mitään osuutta tähän pönkityksen hakemiseen näin naurettavalla, lapsellisella asialla.. Ehkä jatkan itsetutkiskelua vielä

 

Jotenkin ainoa yhteys mitä keksin on huomionhakuisuus.. kuulostaa 15v tekstiltä.. Mutta jos olen jotenkin kokenut esim yksinäisyyttä tai itsetunto jotenkin kokenut kolauksen viime aikoina, koen tarvetta näiden jaarittelujen avulla olla mielenkiintoinen tai erityinen tai mitä lie säälittävää.. Nimittäin tuokin seksikumppaneista selittäminen tapahtui jo jonkin aikaa tapailemani ihmisen kanssa, joka oli aikanaan kertonut (minun kysyessäni) maanneensa kyyyymmenien naisten kanssa. Ainakin kuvittelin näin aikuisiällä sen olevan sivuseikka hyvän miehen kohdalla, mutta oliko se sittenkään, kun yhtäkkiä humalassa kuukausien päästä vielä koin tarvetta kertoa omista seksikumppaneistani.. Tekisi mieli sanoa että ihan sivistyneesti niistä kerroin, mutta onkohan se edes mahdollista. Itse olen kuitenkin mielestäni sinut oman seksuaalisuuteni ja historiani kanssa, mutta yhtäkkiä koin tarvetta olla samalla viivalla hänen kanssaan mukamas. En vaan ymmärrä tätä känniajatusta, sillä selvinpäin olen täysin sitä mieltä että mieluummin vähän kokenut, kuin todella paljon kokenut näissä asioissa. Eikä meidän seksielämässämmekään ollut koskaan nämä asiat heijastuneet, seksimme oli jumalaista enkä selvänä näitä miettinyt sitä hetken ohhoh fiilistä kauheampaa kun asian kuulin. Siksi ihmettelenkin miksi kännissä halusin yhtäkkiä näyttää hänen silmissään...no suoraan sanottuna huoralta?? Eiköhän kaikki miehet arvosta ennemmin vähäistä seksikumppanien määrää mieluummin. Hyi kun hävettää miten jotenkin yhtäkkiä piti olla niin olevinaan.. Itse illan tapahtumillakaan ei ollut mitään osuutta tähän pönkityksen hakemiseen näin naurettavalla, lapsellisella asialla.. Ehkä jatkan itsetutkiskelua vielä

Sori, niin harvoin palstailen...siis ap taas tässä

 

no siis muuten nyt ei hävetä ja kaikesta voi jutella kyllä ja ei siinä. Mut kaikkein typermpänä ja itte aina häpeen sitä jos oon juuri mennyt liioittelemaan kännissä jotain asiaa koska se tutnuu sitten vitun nololta selvinpäin tajuta että on perjaateessa anatnut väärän kuvan sillä paskan lätinällään. toihan siinä on että ne sitten musitaa ja on sillai net eii viddu millä saa sen liiooitelun korjattua noh sanomalal niinkuin se asia on juuh ei aina helppoa. mut sitten kun o nsanonut niin se on helpottanut se välillä lipsahtaa kännissä just ja sit sitä stooria jotenkin jatkaa ja perjaatteesa ite huomannut et sillä hetkellä se menee sillain uskottavaksi itelleen. mut aamulla tajuaa et ei vittu se meni liiallisuuksin. enkä itse usko että se olisi omaa persoonaa vaan enempi et joku täysin random tilanne voi sen laukaista sillä hetkellä ja joskus se tääläkin lipsahtaa mut jos te hyvin tunnette ja ootte plajon tekemisessä toistenne kaa niin voihan sen korjata jotta siitä tunteesta pääsee eroon ehkä. eri juttu jonkun randomin kaa jota ei näe uudestaan ni koittaa vaan olla. mut musta ne kaikenlaiset omitusuudet noin muuten keksuteluissa sytyttää ja voihan ne tarinat olla jotain keksittyikin mut just e ise että liiooitelee omasta käytöksestään tai sellasesta mut esim miten sä sisutaisit sen linnan ja vetelist tollain tai tälläin jos maailamssa olisi sellaita seikkailua niin se on k .. no siis perjaattesshan noi sisarusuhteetkin on ihan ok jutella niin tietää sitten vähän taustoi että millaiseen perheeseen joutuu mennä visiitille