Kadutteko lastenne nimiä?

Ja jos kadutte, kertokaa mita ne on, anonyymisti esim, yhdella sanalla. Ei siita voi teita tunnistaa. Kiinnostaa vaan, kun aina valilla kuulee naita.
Lisakysymykset: Miksi ette pida siita enaa? Ja jos saisitte nyt vaihtaa sen joksikin toiseksi, mika se olisi?

 

En kadu, pidän lapseni nimestä kovasti ja se on ihana, mutta välillä kuulee sellaisia nimiä joita en itse keksinyt kun lapsen nimeä mietittiin ja tulee sellainen "vitsit, toikin olis ollut ihana nimi!" Mutta siis ei, en kadu tätä valittua nimeäkään ja en missään nimessä vaihtaisi sitä pois.

 

Ei ehkä kaduta, mutta olisin halunut hieman erilaisen nimen tytölle. Ja kolmas nimi ahdistaa mua kun tyttö ei vieläkään tahdo osata sitä...

 

Ella ja Emil.
Annoimme nuo nimet juuri ennen kuin niistä tuli muotinimiä ja nyt Elloja ja Emilejä on ihan tolkuttomat määrät. Pidän nimistä edelleen, mutta ärsyttää se miten hurjan yleisiä ovat nykyään

 

En. Vaikka sain vasta vuosia myöhemmin tietää et pojan kolmannella nimellä on eräässä kielessä ruma merkitys.

 

Anteeksi, en voi sinäänsä ottaa osaa kun ei ole nimettyjä lapsia..
Mutta mua jotenkin oudoksuttaa ajatus, että lapsensa nimeä katuisi :O
Ehkä jos on väen vängällä ollut pakko laittaa joku Jamaliina Adessalei Mäntystiina, koska se on muotia, niin ehkä kaduttaisi oma typeryys.

Eikö jokainen vähänkuin näe lapsensa synnyttyä, että jep, tää on ihan varmasti Jenna. Ensimmäisen ja toisen/kolmannen nimen vaihtelut ymmärrän..
Näin oon ainakin läheisiä katsomalla ymmärtänyt.

Meidän lapset oli nimetty jo Vilmaksi ja Viiviksi kun saatiin ne.
Jos ois tullut meille pentuina niin niistä olis tullut Salami ja Wasabi, mutta en oo raaskinut vaihtaa

 

Esikoisen ensimmäistä nimeä kadun (Jami), vaikka ei ole hänen kutsumanimensä, eikä sinällään mitään haittaa, mutta nykyään en enää yhtään pidä nimestä.

Muut lasten nimet miellyttää vieläkin. Kuopuksen nimestä käytiin pitkä miteintä ja melkein arpomalla se nimi sitten valittiin, mutta ihan ok nimi on, vaikka ei mikään suosikkini olekaan.

 

kaduin pitkään esikoisen nimeä. olisin halunnut vaihtaa tämän raskausaikana sovitun nimen
tytön synnyttyä, koska lapsi ei ollut lainkaan nimensä näköinen mutta mies ei suostunut.
nyt tosin olen sopeutunut nimeen ja lapsikin on kasvettuaan ruvennut näyttämään enemmän nimeltään.
silti, JOS saisin vaihtaa tytöstä tulisi Tinka tai Minja. myös toinen nimi harmittaa joskus, olisi pitänyt valita
"sähäkämpi". nuoremman nimeä en taas usko katuvani missään vaiheessa tyttö kun on syntymästä asti näyttänyt ihan nimeltään

 

Eikö jokainen vähänkuin näe lapsensa synnyttyä, että jep, tää on ihan varmasti Jenna. Ensimmäisen ja toisen/kolmannen nimen vaihtelut ymmärrän..
Näin oon ainakin läheisiä katsomalla ymmärtänyt.

Näin minäkin LUULIN, että se tulee vaan se tunne, että tämähän on selvästi Jenna nimeltään. Mutta kun ei tullutkaan mitään oloa, ei mitään mielikuvaa minkä nimiseltä lapsi näyttää. Ja sitä vatvoi ja vatvoi eri vaihtoehtoja eikä yksikään tuntunut toista ylivoimaisen paremmalta ja pakkohan se lopulta oli joku nimi antaa.

Sinänsä lapsen nimi on ihan kiva, en halua sitä tässä nyt sanoa, mutta tuntuu että hormoonihuuruissani annoin lapselle todella lällyn nimen (miehelläkään ei ollut mitään mielipidettä nimestä, joten minä sen päätin). Tottakai lapsi nyt on sen niminen kuin on, kyllähän siihen tottuu, mutta olisi se rehellisesti sanottuna voinut parempikin olla.

 

Mua on joskus harmittanu esikoisen toinen nimi, etten antanutkaan alkuperäisen suunnitelman mukaisia nimiä, muuten ihan tyytyväinen ja poika on ihan nimensä näköinen ja oloinen, muu ei sille sopiskaan. Tokan lapsen nimi on muuttunut niin, että lempinimestä on tullut se, jolla häntä kaikki kutsuvat. Haluaisin sen vielä virallisestikin lisätä etunimeksi.

Kolmannen lapsen nimestä en pidä, olen sen halunnut aina vaihtaa, mutta isänsä ei anna.

 

Nimet itsessään ei kaduta, mutta se kyllä kaduttaa ja paljon, etten laittanut keskimmäistä nimeä kutsumanimeksi ensimmäisen sijaan.
Tytön kutsuma- ja ensimmäinen nimi siis on Adanna, keskimmäinen Hilma.

Tykkään vaan nimenä enempi tuosta Hilmasta, musta se on söpö ja sopis mun tytölle.

 

Pelkään, että alan katumaan poikani nimeä.. Ristiäiset ylihuomenna, jes. En kerro mikä nimi, on niin harvinainen. :--)

 

Nimet itsessään ei kaduta, mutta se kyllä kaduttaa ja paljon, etten laittanut keskimmäistä nimeä kutsumanimeksi ensimmäisen sijaan.
Tytön kutsuma- ja ensimmäinen nimi siis on Adanna, keskimmäinen Hilma.

Tykkään vaan nimenä enempi tuosta Hilmasta, musta se on söpö ja sopis mun tytölle.

No mutta vaihda? Tai merkitse Hilma aina kutsumanimeksi. Toki siinä toisinaan tulee jotain sähläämisiä ensimmäisen ja keskimmäisen nimen välillä esim. terveyskeskuksissa tai kouluissa, mutta jos sun mielestä lapsi on enemmän Hilma niin sitten se on Hilma. Tai päättää viimeistään itse kun on siihen kykeneväinen.

 

Pojat on Karo ja Kasimir enkä ole ikinä katunut niitä, edelleen ovat mielestäni kauniit nimet ja pojat ovat nimiensä oloiset.

 

Pojat on Karo ja Kasimir enkä ole ikinä katunut niitä, edelleen ovat mielestäni kauniit nimet ja pojat ovat nimiensä oloiset.

Poika Karo?!

 

Tytön nimi on musta edelleen sille ihan täydellinen. Pojan nimeä olen välillä vähän katunut, mutta en vieläkään tiedä, mikä sitten olisi parempi - ainakaan sellainen, jonka mieskin hyväksyisi.

 

[QUOTE="Helmi S";26878447]Tytön nimi on musta edelleen sille ihan täydellinen. Pojan nimeä olen välillä vähän katunut, mutta en vieläkään tiedä, mikä sitten olisi parempi - ainakaan sellainen, jonka mieskin hyväksyisi.[/QUOTE]

Haluan oikeasti kysyä, miten lapsen nimeksi voi päätyä joku sellainen, jota toinen vanhempi EI hyväksy?! Ellei kyse ole siitä, että syntymästä asti esim. äidillä on yksinhuoltajuus....

 

Haluan oikeasti kysyä, miten lapsen nimeksi voi päätyä joku sellainen, jota toinen vanhempi EI hyväksy?! Ellei kyse ole siitä, että syntymästä asti esim. äidillä on yksinhuoltajuus....

Ilmaisin itseäni huonosti - tarkoitin sitä, että nimet, jotka olisivat mielestäni meidän pojalle parempia kuin se, joka annettiin, ovat sellaisia, jotka mies torppasi aikanaan. Eli ei toki ole annettu sellaista nimeä, jota toinen ei hyväksy, mutta ehkä olisi pitänyt...

 

Pojat on Karo ja Kasimir enkä ole ikinä katunut niitä, edelleen ovat mielestäni kauniit nimet ja pojat ovat nimiensä oloiset.

Ihanat nimet pojillasi. :flower:

 

Poika Karo?!

Karo on mielestäni ihan selvästi pojan nimi, ja vieläpä kaunis nimi.

 

En kadu, niitä mietittiin pitkään ja hartaasti.

 

Katua on ehdottomasti turhan vahva sana, mutta toisen lapsen toinen nimi olisi voinut olla eri.

 

Nimet itsessään ei kaduta, mutta se kyllä kaduttaa ja paljon, etten laittanut keskimmäistä nimeä kutsumanimeksi ensimmäisen sijaan.
Tytön kutsuma- ja ensimmäinen nimi siis on Adanna, keskimmäinen Hilma.

Tykkään vaan nimenä enempi tuosta Hilmasta, musta se on söpö ja sopis mun tytölle.

On kyllä ihanat nimet! Varsinkin juuri tuo Hilma :heart:.