Kaduttaako ero?

Onko tavallista, että haluaakin takaisin lapsen isän luo, vaikka on itse lähtenyt? Onko muillakin yksin rankempaa, kuin oli kuvitellut? Muutin itse puoli vuotta sitten vanhempieni lähelle, 500 kilsan päähän lapsen isästä, enkä olekaan enää varma, oliko tää hyvä juttu. Poika kohta 2 v.

 

Varmaan kun aikaa kulunut niin tunteetkin on tasoituneet? Ei enää "muista" miksi lähti? Onko sulla nimenomaan ikävä tätä miestä vai onko se sitä kun on yksinäinen niin kaipuuta sen vuoksi?

 

En oikein tiedä, ehkä syyllisyyttä siitä, ettei poika näe isäänsä

 

Kyllähän se kaduttaa, nimenomaan lapsen takia, kun tottakai sitä haluaisi lapselleen sen oikean perheen, ja kaduttaa kun ei sitä onnistunut lapselle antamaan. Mutta muuten ei kaduta, itse on onnellisempi kun ei tarvitse olla huonossa suhteessa, ja näin ollen jaksaa olla lapsellekkin parempi äiti, enkä halunnut että lapsi elää perheessä jossa ei ole läheisyyttä eikä rakkautta. Raskasta varmasti on, kun isä on niin pitkän matkan päästä, mutta kyllä se alkaa sujumaan, kun vaikeasta alusta pääsee yli :hug:

 

Turha on itkeä ku on lähteny vetämään.

MÄ en ainakaan alistuisi asustelemaan jossain lähistöllä hätävarana.

Jos muija lähtee saa mennä.
En elätä enkä muksuja hoitele.

Sitä paitsi yhteiskunta sais lopettaa kaikenlaisen avioerojen tukemisen.
Verotusta korkeammaksi kaikilla yh:lla, jollei pysty todistamaan
toisen sairasta kohtelua, alkoholismia yms.
näin loppuis se sekoilu.

YH = luusereita koko sakki sanon minä.

 

\

Kyllähän se kaduttaa, nimenomaan lapsen takia, kun tottakai sitä haluaisi lapselleen sen oikean perheen, ja kaduttaa kun ei sitä onnistunut lapselle antamaan. Mutta muuten ei kaduta, itse on onnellisempi kun ei tarvitse olla huonossa suhteessa, ja näin ollen jaksaa olla lapsellekkin parempi äiti, enkä halunnut että lapsi elää perheessä jossa ei ole läheisyyttä eikä rakkautta. Raskasta varmasti on, kun isä on niin pitkän matkan päästä, mutta kyllä se alkaa sujumaan, kun vaikeasta alusta pääsee yli :hug:

Tätä voisin peesailla, minulla tuo tosin lähinnä harmittaa ja koen jonkinasteista epäonnistumisentunnetta. Näin on kuitenkin parempi meillä.