V
"vieras"
Vieras
Ajattelin aluksi kirjoittaa ihan omalla nimimerkilläni, mutten nyt sitten viitsikään, koska en halua itseäni tunnistettavan täältä. Joka tapauksessa kuten jo otsikkokin kertoo, olen viime aikoina (tai oikeastaan jo aiemminkin) alkanut miettiä ja jopa ihan katuakin, että tulikin eräs nimeltämainitsematon henkilö merkittyä lapseni kummiksi.
Olemme olleet ystäviä jo pidempään, puhutaan useista vuosista. Olikin luonnollista pyytää juuri tätä ihmistä yhdeksi lapseni kummiksi. Asumme eri paikkakunnilla, mutta matka ei ole järin pitkä, ja sen ajamiseen kuluttaa kesäkeleillä noin tunnin, näin talven tultua sitten hieman pitempään...
Esikoiseni ristittiin helmikuussa. Ystäväni oli hehkuttanut tulevansa ja vielä ristiäisiä edeltävänä iltana soiteltiin, ja edelleenkin oli tulossa "sitten aamupäivällä". Ristiäispäivä valkeni, mutta vasta noin viisi minuuttia ennen ristiäisiä itse ystävälleni soittaessani ja kysellessäni, missä hän oikein on, hän ilmoitti, ettei tulekaan, "kun en mä oikein nyt jaksaisi lähteä ajamaan tuota väliä". Tosi kiva. Hänen piti vieläpä olla lapseni sylikummi.
Hyvähän se oli, että suoraan sanoi, mutta olisihan tuonkin asian voinut jo hieman aiemmin ilmoittaa. Tympäisee tuollainen viime tingassa asioiden ilmoittaminen yleensäkin. Joka tapauksessa ajattelin, että olkoon, merkittäköön tuo ihminen kuitenkin yhdeksi kummiksi - sylikummi olkoot sitten joku toinen.
Ristiäisten jälkeen meni aikaa ehkä noin kuukausi, jolloin sitten aukaisin suuni, ja sanoin (ihan nätisti kylläkin) että jäi hieman harmittamaan se viime tingassa ilmoittaminen ja muutenkin se, että sylikummia piti sitten yhtäkkiä ruveta vaihtamaan. Tyyppi sitten suuttui, äkäili aikansa, ja leppyi. Ei siitä sen enempää.
Nyt onkin sitten käynyt niin, että lapseni on 9kk vanha, eikä kyseinen kummi ole kertaakaan vaivautunut käymään katsomassa lasta. Alkuun ristiäisten jälkeen lupaili kovasti lähetellä kummilahjaa tai käväistä tuomassa sen joku viikonloppu, mutta eipä ole lahjaa näkynyt. Siitä en tosin ole katkera, sillä mielestäni olisi tärkeintä muistaa kummilastaan muuten, kuin lahjoilla. Eli kävisi katsomassa joskus. Niin lapsi voisi sitten alkaa luomaan sidettä kummiinkin.
Ymmärrän toki, ettei lyhyttäkään matkaa voi olla jatkuvasti reissaamassa, mutta ihan rehellisyyden nimissä on sanottava, että ihminen kyllä halutessaan pääsee yhdeksän kuukauden aikana käymään noin sadan kilometrin päässä edes kertaalleen. Eihän sille mitään voi, jos ei kummius tai täällä käyminen kiinnosta tai huvita, mutta tuntuu lapsen puolesta pahalta kuitenkin.
Olemme olleet ystäviä jo pidempään, puhutaan useista vuosista. Olikin luonnollista pyytää juuri tätä ihmistä yhdeksi lapseni kummiksi. Asumme eri paikkakunnilla, mutta matka ei ole järin pitkä, ja sen ajamiseen kuluttaa kesäkeleillä noin tunnin, näin talven tultua sitten hieman pitempään...
Esikoiseni ristittiin helmikuussa. Ystäväni oli hehkuttanut tulevansa ja vielä ristiäisiä edeltävänä iltana soiteltiin, ja edelleenkin oli tulossa "sitten aamupäivällä". Ristiäispäivä valkeni, mutta vasta noin viisi minuuttia ennen ristiäisiä itse ystävälleni soittaessani ja kysellessäni, missä hän oikein on, hän ilmoitti, ettei tulekaan, "kun en mä oikein nyt jaksaisi lähteä ajamaan tuota väliä". Tosi kiva. Hänen piti vieläpä olla lapseni sylikummi.
Hyvähän se oli, että suoraan sanoi, mutta olisihan tuonkin asian voinut jo hieman aiemmin ilmoittaa. Tympäisee tuollainen viime tingassa asioiden ilmoittaminen yleensäkin. Joka tapauksessa ajattelin, että olkoon, merkittäköön tuo ihminen kuitenkin yhdeksi kummiksi - sylikummi olkoot sitten joku toinen.
Ristiäisten jälkeen meni aikaa ehkä noin kuukausi, jolloin sitten aukaisin suuni, ja sanoin (ihan nätisti kylläkin) että jäi hieman harmittamaan se viime tingassa ilmoittaminen ja muutenkin se, että sylikummia piti sitten yhtäkkiä ruveta vaihtamaan. Tyyppi sitten suuttui, äkäili aikansa, ja leppyi. Ei siitä sen enempää.
Nyt onkin sitten käynyt niin, että lapseni on 9kk vanha, eikä kyseinen kummi ole kertaakaan vaivautunut käymään katsomassa lasta. Alkuun ristiäisten jälkeen lupaili kovasti lähetellä kummilahjaa tai käväistä tuomassa sen joku viikonloppu, mutta eipä ole lahjaa näkynyt. Siitä en tosin ole katkera, sillä mielestäni olisi tärkeintä muistaa kummilastaan muuten, kuin lahjoilla. Eli kävisi katsomassa joskus. Niin lapsi voisi sitten alkaa luomaan sidettä kummiinkin.
Ymmärrän toki, ettei lyhyttäkään matkaa voi olla jatkuvasti reissaamassa, mutta ihan rehellisyyden nimissä on sanottava, että ihminen kyllä halutessaan pääsee yhdeksän kuukauden aikana käymään noin sadan kilometrin päässä edes kertaalleen. Eihän sille mitään voi, jos ei kummius tai täällä käyminen kiinnosta tai huvita, mutta tuntuu lapsen puolesta pahalta kuitenkin.
