Kadoksissa eräs Yrjö Jylhän runo...TIETÄÄKÖ KUKAAN???

Eli kauan aikaa sitten olen lukenut erään Yrjö Jylhän runon, joka on muistaakseni kiirastuli kokoelmasta. Eli siis sotaa koskeva runo on kyseessä.

Runossa poika halusi lähteä lomalle äitinsä luo , mutta joutui rintamalle ja lopussa pääsee kyllä äitinsä luo, mutta arkussa...
Tai jotain tällaista.. Erittäin koskettava,rankka runo, jonka nimeä en siis muista.
Osaako kukaan auttaa?

 

Kylläpäs heiti pahan. Tää on pakko selvittää. Mä muistan aina ensimmäisenä Yrjö Jylhästä sen Pallokentän laidalla-runon, mulla on yhdessä kokoelmassa se, mutta en muista sen kokoelman nimeä. Mun on pakko mennä kaivamaan se hyllystä. Jos se löytyy.

Muoks. Ei kun sen runon nimi on Pallokentällä. Kai. :ashamed:

 

Se on nimeltään "Kotiin", on Kiirastulen runoja.

 

Mä muistan aina ensimmäisenä Yrjö Jylhästä sen Pallokentän laidalla-runon

Eikös se ole Uuno Kailaan....?

 

KOTIIN

Se miekkonen, se loman sai,
vaikk' onkin meistä nuorin,
ja kiirehtii jo, tottakai,
luo rakkaan äitimuorin.

- Siis terve matkaan, näkemiin!
- sanoin ja kättä pistin:
- Näin urotyös se palkittiin,
ja kohta saat myös ristin. -

Niin valmistui hän lähtemään,
kun kuultiin pahemmasta:
nyt vastaiskuun lähdetään -
lomalle sitten vasta.

Niin riennettiin taas taisteluun,
myös kärkimies, se nuorin.
Nyt nukkuu lailla monen muun
hän alla tähtikuorin.

Sait kaiken, minkä lupasin,
kun sulle kättä pistin:
kotiisi pääset sittenkin
ja siellä saat myös ristin.

Yrjö Jylhä

 

Mä muistan aina ensimmäisenä Yrjö Jylhästä sen Pallokentän laidalla-runon

Eikös se ole Uuno Kailaan....?

No niinpäs onkin perkele. Yöaivot ei toimi. :ashamed: Oli mulla se Yrjö Jylhänkin kokoelma, mutta siinä ei tuota Kotiin-runoa ollut, tuo minkä postasin, löytyi googlella.

 

KOTIIN

Se miekkonen, se loman sai,
vaikk' onkin meistä nuorin,
ja kiirehtii jo, tottakai,
luo rakkaan äitimuorin.

- Siis terve matkaan, näkemiin!
- sanoin ja kättä pistin:
- Näin urotyös se palkittiin,
ja kohta saat myös ristin. -

Niin valmistui hän lähtemään,
kun kuultiin pahemmasta:
nyt vastaiskuun lähdetään -
lomalle sitten vasta.

Niin riennettiin taas taisteluun,
myös kärkimies, se nuorin.
Nyt nukkuu lailla monen muun
hän alla tähtikuorin.

Sait kaiken, minkä lupasin,
kun sulle kättä pistin:
kotiisi pääset sittenkin
ja siellä saat myös ristin.

Yrjö Jylhä

Tätä juuri hain. KIITOS PALJON Pesky Pixie:lle ja Aisopox:lle.

Pesky Pixie: Mistä sait tän.. Linkki kiitos.. Yritin meinaa itse googlettaa..

 

Tätä juuri hain. KIITOS PALJON Pesky Pixie:lle ja Aisopox:lle.

Pesky Pixie: Mistä sait tän.. Linkki kiitos.. Yritin meinaa itse googlettaa..

http://yrttis.pyhajoki.fi/kuulumiset/arkisto/pdf/2004/017pyhajoenkuulumiset8-04.pdf

Tuolta löytyi. =)

 

Tätä juuri hain. KIITOS PALJON Pesky Pixie:lle ja Aisopox:lle.

Pesky Pixie: Mistä sait tän.. Linkki kiitos.. Yritin meinaa itse googlettaa..

http://yrttis.pyhajoki.fi/kuulumiset/arkisto/pdf/2004/017pyhajoenkuulumiset8-04.pdf

Tuolta löytyi. =)

Grrrrrrrrrrrrrrrrr! |O Mä en saa tota linkkiä toimimaan. |O

Enkä mä... Yritin just..
Mutta ehkä joku päivä, ainakin tiedän että on olemassa.. Kiitos!

 

Tätä juuri hain. KIITOS PALJON Pesky Pixie:lle ja Aisopox:lle.

Pesky Pixie: Mistä sait tän.. Linkki kiitos.. Yritin meinaa itse googlettaa..

http://yrttis.pyhajoki.fi/kuulumiset/arkisto/pdf/2004/017pyhajoenkuulumiset8-04.pdf

Tuolta löytyi. =)

Grrrrrrrrrrrrrrrrr! |O Mä en saa tota linkkiä toimimaan. |O

Enkä mä... Yritin just..
Mutta ehkä joku päivä, ainakin tiedän että on olemassa.. Kiitos!

Muokkasin sitä. nyt pitäis toimia. =)

 

KIIIITOOS!
Aika häijyn kauniita nää Jylhän runot ? eikös?

 

KIIIITOOS!
Aika häijyn kauniita nää Jylhän runot ? eikös?

On. Musta ne on niin hurjan aidon tuntuisia kuvauksia talvisodasta. Tai ei tietenkään kaikki talvisotaa koske, mutta kuitenkin. Raakaa todellisuutta jotenkin hämmentävän kauniissa ulkoasussa. :/

 

KIIIITOOS!
Aika häijyn kauniita nää Jylhän runot ? eikös?

On. Musta ne on niin hurjan aidon tuntuisia kuvauksia talvisodasta. Tai ei tietenkään kaikki talvisotaa koske, mutta kuitenkin. Raakaa todellisuutta jotenkin hämmentävän kauniissa ulkoasussa. :/

Just näin!
Itselle tuli mieleen toinenkin runo.
Jylhän siis tämäkin, enkä muista edelleen nimeä, mutta, Siinä kaksi (suomalainen ja venäläinen) tapas kaivolla, ja toinen tappoi toisen... Päällimmäiseksi mulle jäi tunne että toisen oli vaan pakko tappaa toinen, ennen kun se toinen ehti ensin. Ja sille tappajalle jä ikäteen kuolleen perheen kuvat..

Ei kiva runo tämäkään, mutta ei kai Jylhän runot niitä oo?

 

KIIIITOOS!
Aika häijyn kauniita nää Jylhän runot ? eikös?

On. Musta ne on niin hurjan aidon tuntuisia kuvauksia talvisodasta. Tai ei tietenkään kaikki talvisotaa koske, mutta kuitenkin. Raakaa todellisuutta jotenkin hämmentävän kauniissa ulkoasussa. :/

Just näin!
Itselle tuli mieleen toinenkin runo.
Jylhän siis tämäkin, enkä muista edelleen nimeä, mutta, Siinä kaksi (suomalainen ja venäläinen) tapas kaivolla, ja toinen tappoi toisen... Päällimmäiseksi mulle jäi tunne että toisen oli vaan pakko tappaa toinen, ennen kun se toinen ehti ensin. Ja sille tappajalle jä ikäteen kuolleen perheen kuvat..

Ei kiva runo tämäkään, mutta ei kai Jylhän runot niitä oo?

Niissä Jylhän runoissa on kai alunperinkin ollut kumouksellista juuri se, että ne kuvaa sotaa niin rehellisesti, justiinsa sellaisia asioita, joista ei ole ollut tapana puhua. Olisko toi sun mainitsemasi runo nimeltään Kaivo? Muoks. Ei kun ei se varmaan olekaan se, tuo Kaivo on kanssa kyllä jotenkin koskettava runo.

 

KAIVO


"Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,
Kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin, ja polun päässä
Kaivon partaalla on verta jäässä---
Kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain lunta syydä,
sitäkään jos löydät enään maasta---
niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
Tuskissaan huojuva ja heikko,
Lähtee, koska veljellä on jano,
Enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
Juoksee yli myllerretyn mannun,
Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen
Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
Viipyy vesimies---ei muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan
Kaivon partaall` mies on suullaan,
Verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enään vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---."

Yrjö Jylhä

 

Just näin!
Itselle tuli mieleen toinenkin runo.
Jylhän siis tämäkin, enkä muista edelleen nimeä, mutta, Siinä kaksi (suomalainen ja venäläinen) tapas kaivolla, ja toinen tappoi toisen... Päällimmäiseksi mulle jäi tunne että toisen oli vaan pakko tappaa toinen, ennen kun se toinen ehti ensin. Ja sille tappajalle jä ikäteen kuolleen perheen kuvat..

Ei kiva runo tämäkään, mutta ei kai Jylhän runot niitä oo?

Nyt taisit sekoittaa kaksi runoa! (Kaivo ja Kohtaus metsässä)

Ilmajoen musiikkijuhlilla on vielä ensi kesänä Yrjö Jylhän elämästä kertova ooppera Taipaleenjoki, kannattaa mennä katsomaan!

 

Uuno Kailas: Pallokentällä

Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.

Paljain jaloin, 1938.

Pallokentällä – Wikiaineisto

Kuuntele:
Uuno Kailas: Pallokent

Mikään runo koskaan ei ole jättänyt sieluuni smanlaista jälkeä. Runo oli kansakoulun toisen luokan lukukirjassa 1960-luvun alussa. Olin silloin 8-vuotias koulupoika.

 

[QUOTE="Elisa";25454855]Nyt taisit sekoittaa kaksi runoa! (Kaivo ja Kohtaus metsässä)


Olet oikeassa!
Kaksi eri runoa kyseessä. Mutta sykähdyttäviä runoja molemmat.
Ja tuo Uuno Kailaan Pallokentällä on myös erittäin koskettava runo.

 

KAIVO


"Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,
Kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin, ja polun päässä
Kaivon partaalla on verta jäässä---
Kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain lunta syydä,
sitäkään jos löydät enään maasta---
niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
Tuskissaan huojuva ja heikko,
Lähtee, koska veljellä on jano,
Enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
Juoksee yli myllerretyn mannun,
Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen
Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
Viipyy vesimies---ei muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan
Kaivon partaall` mies on suullaan,
Verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enään vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---."

Yrjö Jylhä

 

Taas on liikaa sodan ihalua ilmassa. Lyökää yksi nivelenne ensin moskalla murskaksi ennenkuin jatkatte tuolla linjalla hyvät suomalaiset. Makuun pääsemiseksi!