Kadehditko koskaan lapsetonta ystävääsi?

Olen kyllä onnellinen lapsestani.Tapasin vain mieheni niin vanhana että sopeutuminen hankalaa.Eri jos oltais tavattu 20v ja tehty silloin lapsi mutta hyvä näin.

 

En.

 

En kadehdi.

Mulla on muutama lapseton ystävä,
jotka suree perheettömyyttä.
Ei sitä voi kadehtia, vaikka saavatkin mennä ja tulla miten haluavat.
Mä oon ollut niin vanha kun lapset on syntynyt, että oon ehtinyt tehdä paljon asioita lapsettomana aikuisena.

 

Kiitos Joup puhuit kauniisti myös meidän lapsettomien puolesta! Meitä on niin moneen junaan..

 

En.

 

Kyllä joskus kadehdin vapautta mennä ja tulla miten haluaa, mutta niin kadehtii lapseton ystävänikin minua.

 

Ehkä joskus heikkona hetkenä pienen, ohikiitävän hetken, mutta sitten se menee ohi.

 

En.
Olen ehtinyt mennä ja tulla elämäni aikana ihan tarpeeks omia menojani, nyt voi hyvin elää lasten ehdoilla. =)

 

En kadehdi. Luulen että asia on juuri päinvastoin. Lapsettomat kahdehtivat meitä. Elämä on paljon "rikkaampaa" lasten kanssa.

Ehkä sun elämäs on sitten ollut jotenkin todella tylsää aikaisemmin, jos voit noin reippaan yleistyksen tehdä. Ota kuitenkin huomioon että jotkut ihmiset on älynneet elää "varastoon" jo ennen mukulan pyöräyttämistä.

Itse oon siinä tilanteessa että lasta jo pikkuisen olen pohtinut. Tähän mennessä miinuspuolia on kuitenkin kasassa paljon enemmän kuin niitä hyviä, joten lapsettomana jatketaan.