Kaatuu..

ei laisinkaan voi ottaa vastuuta miehen lapsista niin sillon on syytä etsiä uusi mies. todella naurettavaa lukea tämmöstä keskustelua, aivan kuin keskenkasvuiset kakarat kirjoittelisivat.

 

Kyllä se omien vanhempien on se vastuu kannettava, ei äitipuolien tai isäpuolien. Tilanne on tietysti toinen, jos toista vanhempaa ei ole käytettävissä välimatkojen tai ristiriitojen vuoksi.
Siis aikuinen olen vaikka tälläistä väitän.

 

\

ei laisinkaan voi ottaa vastuuta miehen lapsista niin sillon on syytä etsiä uusi mies. todella naurettavaa lukea tämmöstä keskustelua, aivan kuin keskenkasvuiset kakarat kirjoittelisivat.

Ja jos taas odotetaan ottavan vastuuta, silloin pitää antaa oikeuksiakin.

 

tietystihän omat biologiset vanhemmat ovat vastuussa omista lapsistaan. mutta kyllä hiukan ihmetyttää jos nainen tai mies ottaa itselleen sellasen kumppanin jolla on valmiiksi lapsia..luulis että jokainen itse valitsee kumppanin ja jos päätyy ottamaan sellasen ihmisen jolla niitä lapsia on nii luulis pystyvän ottamaan vastuuta vaikkei ne omia olisikaan. Järkyttävää lukea tällästä soopaa, toivon vain että exäni pitää silmät ja korvat ja järjen mukana valitsiessaan itselleen joskus naisen...en ikinä halua omilleni mitään ilkeää äiti puolta kuvioihin...ja jos sellanen tulee niin exäni ei todennäköisesti näe lapsiaan enään... ja vielä se että en ymmärrä että te akat viittitte täälä valittaa jos ne lapset kahen viikon välein käy isäänsä tapaamassa...ymmärtäkää se että ne lapset on viattomia eikä ymmärrä kaikkea mutta vaistoo hyvin sen että joku ei ehkä pidä hänestä tai heistä....ja monelle lapselle on tosi tärkeetä päästä isäänsä tapaamaan!!! koittakaa nyt kestää niitä pieniä viattomia lapsia kun ei niitä enää tekemättömisksi saa!! tai vaihtakaa lapseton kumppani niin saatte rauhassa viettää 'omaa' aikaanne!!!!!!!!!!!!!

 

Aivan käsittämättömällä tavalla tässäkin ketjussa aikuiset ihmiset aivan tahallaan ja tietoisesti vääristelevät edellisten kirjoituksia, ymmärtävät väärin ja kääntävät asioita päälaelleen! Koittakaa nyt pysyä asiassa, hyvät naiset!
Eli jos minä kieltäydyn kuskaamasta mieheni lapsia kouluun, päiväkotiin tai ylipäätään yhtään mihinkään ei johdu siitä, ettenkö pitäisi lapsista vaan siitä, ettei se ole minun tehtäväni. Se on miehen tehtävä. Minä en ole tähän suhteeseen tullut miksikään lapsenvahdiksi, varaäidiksi tai kotiapulaiseksi, eikä sillä edelleenkään ole mitään tekemistä sen kanssa tykkäänkö miehen lapsista vai en. Anteeksi kun toistan itseäni mutta kun joillekin tuntuu olevan niin hirveän vaikea ymmärtää tätä yksinkertaista asiaa! Minusta miehen tehtävä on hoitaa lapsiaan silloin kun he tulevat isäänsä tapaamaan, ei minun. Eivät he tule olemaan minun kanssaan vaan isänsä. Ja toistan vielä, varmuuden vuoksi että tyhmemmätkin ymmärtää, ettei tämä minun "itsekkyys, kylmyys ja ilkeys" johdu mistään negatiivisista tunteista miehen lapsia kohtaan, en inhoa enkä vihaa mieheni lapsia enkä toivo heitä olemattomiin.
Ap:lle voimia ja jaksamista!

 

\

Suhdetta lapsiin ei luoda siksi, että "mä oon sen isän kaa" vaan siksi, että se itsestä tuntuu hyvältä, lapselle se sopii - molemmat siis haluaa sitä, ja se suhde toimii.[/quote]

en usko, että uskot tuohon itsekään

 

[/quote]
Nyt se lapsi on sitten jatkuvasti mummullaan hoidossa.
[/quote]

tulee varmaan muksulle terve itsetunto kun saa tuntea olevansa niin haluttua seuraa ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne perheeseen.

 

Aikas kinkkiseltä kuulostaa. Minä elän itse uusperheessä, jossa ei ole vastaavaa ongelmaa. Yritän aina pitää mielessäni, että nykyiselle miehelleni pojat ovat täysin vieraita ihmisiä. Itse olen elänyt poikien kanssa jo 6-10 vuotta eli tunnen heidät hyvin. En voi olettaa samaa mieheltäni, joka on tuntenut lapset vasta vuoden. Tottakai hänen tulee aikuisena tulla lasteni kanssa toimeen, mutta en voi olettaa häneltä samoja asioita mitä oletin/oletan ex-mieheltäni.
Tuon asian oivaltaminen tuntuu olevan välillä uusperhe-tilanteessa eläville miehille hyvin vaikeaa. Paras ystäväni asui viisi vuotta miehen kanssa, joka oli viikonloppuisänä. Kun lapset olivat miehen luona, tämä otti aina saman roolin kuin silloin kun lapset ja ex-vaimo vielä asuivat hänen kanssaan eli oli mies talossa, laittoi pihaa, autoa, taloa ym. kuntoon. Mies oletti automaattisesti, että ystäväni ottaa ns. perinteisen naisen paikan talossa ja huolehtii lapsista, jotka olivat lähes tuiki tuntemattomia ystävälleni.
Kun lapset olivat taas lähteneet äitinsä tykö, tämä mies ja ystäväni tappelivat verisesti, välillä jopa läpi yön, ja aina mies lupasi, että tilanteeseen tulee parannus. Kun seuraava yö oli mennyt, mies oli unohtanut kaiken ja sama asia toistui vuosi vuoden jälkeen. Ystäväni sitten vihdoin viimein kyllästyi tähän noidan kehään ja lähti suhteesta. Hän otti itselleen koiran ja on nyt hyvin onnellinen. Ja mieskin löysi toisen naisen, jolla oli lapsia ennestään ja joka oli oikea pullantuoksuinen koti-äiti. Hyvin kävi siis.