No opinpaha.
A
AnyaN
Vieras
[QUOTE="Jelis";24657501]Että aikuiset voivat olla julmia "kasvatuksen nimissä"!![/QUOTE]
Enpä tiedä, tekeekö vanhemmat tuollaista kasvattaakseen lasta vai vaan purkaakseen jotain omia patoumiaan avuttomimpaan, puolustuskyvyttömimpään mahdolliseen kohteeseen.
Itse muistan pahimpina ne "rangaistukset" jotka ei ole olleet missään suhteessa tekemisiini - joko kiukutteluni on ollut pientä tai en oikeastaan ole tehnyt mitään väärin. Fyysisistä rangaistuksista jäi mieleen ne kerrat kun isä raahasi minut hiuksista roikottamalla huoneeseeni tai myöhemmin, kun olin liian iso roikotettavaksi (siis yhtä pitkä kuin isäni), hän kävi rinnuksille. Äiti piiskasi yhden kerran muovisella hyppynarulla, muuten rangaistukset olivat henkisiä: yöllisiä monta tuntia kestäviä haukkumis-/läksytyssessioita ja monen tunnin aresteja vain sen takia, että olin puhunut hänen päälleen tai keskeyttänyt hänet (siksi nämä tämän päivän jäähyt tyyliin minuutti per ikävuosi tuntuvat todella lempeiltä). Myöhemmin hän saattoi esimerkiksi määrätä minut arestiin vaikka minulla oli sovittu treffit kaverin kanssa - enkä saanut ilmoittaa tästä kaverilleni. Hän siis pakotti minut tekemään oharit ystävälleni.
Isä rankaisi minua myös äidin kanssa tapahtuneista riidoista. Hän oli mykkäkoulun mestari, saattoi mököttää viikonkin putkeen eikä puhunut minullekaan silloin yhtään mitään. Monesti hän purki pienimmästäkin syystä raivonsa minuun kun ei uskaltanut äidille pistää vastaan.
Itse en usko pätkääkään lapsen rankaisemiseen. Jäähytkin ovat olemassa vain sitä varten, että saadaan lapsi pois tilanteesta rauhoittumaan hetkeksi. Mutta lasta ei saa jättää yksin (niinkuin ap:n tapauksessa), ei lyödä, ei nöyryyttää.
Enpä tiedä, tekeekö vanhemmat tuollaista kasvattaakseen lasta vai vaan purkaakseen jotain omia patoumiaan avuttomimpaan, puolustuskyvyttömimpään mahdolliseen kohteeseen.
Itse muistan pahimpina ne "rangaistukset" jotka ei ole olleet missään suhteessa tekemisiini - joko kiukutteluni on ollut pientä tai en oikeastaan ole tehnyt mitään väärin. Fyysisistä rangaistuksista jäi mieleen ne kerrat kun isä raahasi minut hiuksista roikottamalla huoneeseeni tai myöhemmin, kun olin liian iso roikotettavaksi (siis yhtä pitkä kuin isäni), hän kävi rinnuksille. Äiti piiskasi yhden kerran muovisella hyppynarulla, muuten rangaistukset olivat henkisiä: yöllisiä monta tuntia kestäviä haukkumis-/läksytyssessioita ja monen tunnin aresteja vain sen takia, että olin puhunut hänen päälleen tai keskeyttänyt hänet (siksi nämä tämän päivän jäähyt tyyliin minuutti per ikävuosi tuntuvat todella lempeiltä). Myöhemmin hän saattoi esimerkiksi määrätä minut arestiin vaikka minulla oli sovittu treffit kaverin kanssa - enkä saanut ilmoittaa tästä kaverilleni. Hän siis pakotti minut tekemään oharit ystävälleni.
Isä rankaisi minua myös äidin kanssa tapahtuneista riidoista. Hän oli mykkäkoulun mestari, saattoi mököttää viikonkin putkeen eikä puhunut minullekaan silloin yhtään mitään. Monesti hän purki pienimmästäkin syystä raivonsa minuun kun ei uskaltanut äidille pistää vastaan.
Itse en usko pätkääkään lapsen rankaisemiseen. Jäähytkin ovat olemassa vain sitä varten, että saadaan lapsi pois tilanteesta rauhoittumaan hetkeksi. Mutta lasta ei saa jättää yksin (niinkuin ap:n tapauksessa), ei lyödä, ei nöyryyttää.
M
mamukas
Vieras
S
sairas maailma
Vieras
.
Tuon olen kuullut vanhempani suusta monet kerrat. Vieläkin ahdistaa, kun olen joutunut katsomaan, kun siskoni sai selkään tai saanut itse selkään. Että vanhemmat voi olla julmia pieniä lapsia kohtaan. Itse eivät osaa hillitä itseään, mutta lapset eivät saisi kinastella koskaan.
Pahimmat muistoni ovat siitä, kun siskoni sai selkään. Ihan sama tapahtuiko asiat itselle vai siskolle, yhtä ahdistavia ne jälkeenpäin ovat.
Y
ycbm
Vieras
totta!
Nykyään ei saa kurittaa tai olla ankara.
Eläköön vapaa kasvatus!
10v polttavat röökiä ja 11v ajaa posliiniksi
16v ritsapillut ajelee scootterilla ja hukkuu lampeen ja 17v teinit tehtailee 40 rikosta parissa päivässä ja uhkailee myyjiä kirveellä.
S
sairas maailma
Vieras
Pitää olla todella yksinkertainen ihmisen, jos kuvittelee, että lapsen pahoinpitelyn vastakohta on se, että lapsilla ei ole mitään rajoja.
Se, joka ei osaa asettaa lapselle rajoja ilman väkivaltaa ei ansaitse yhtään lasta. Minä sain piiskaa lapsena. Poltin ensimmäiset tupakkani 7-vuotiaana, vedin esimmäiset kännit 13-vuotiaana ja sen jälkeen join säännöllisesti, olisin voinut hukkua lampeen, minut olisi voitu raiskata, mitä vain olisi voinut tapahtua. Varastin ala-asteella lukuisia kertoja. Minun rajani asetettiin väkivalloin ja se sai aikaan kapinamielen. Jos luulet, että väkilvalta on ratkaisu lasten rajattomuuteen, olet väärässä. Lapsella pitää olla rajat, joskus hyvin tiukatkin, mutta niitä ei aseteta väkivallalla.
J
"joku"
Vieras
Enemmän oli henkistä väkivaltaa mutta yhden fyysisen rangaistuksen muistan selvästi. Olin 8-vuotias ja menin suihkuun ja unohdin laittaa shampoopullon kiinni ja takaisin hyllyyn. Jätin siis shampoopullon auki vessanpöntön kannelle. Isä suuttui tästä ihan hirveästi ja nipisiti kädestä ihon läpi 
Ihan turhasta suuttui aina. Vanhemmat sisarukset eivät päässeet yhtä helpolla kuin minä, yksi joutui jopa sairaalaan isän käsittelyn jälkeen :/
Ihan turhasta suuttui aina. Vanhemmat sisarukset eivät päässeet yhtä helpolla kuin minä, yksi joutui jopa sairaalaan isän käsittelyn jälkeen :/
N
ngm,da.
Vieras
[QUOTE="Anna";24655259]Käsissä on monta tupakantumppaus polttojälkeä, jos äitiä vitutti niin sammutteli tupakkansa muhun. Ihan vaan huvikseen.
Toinen lempihupi oli vyöllä hakkamminen. Mun selkä on ihan täynnä arpia siitä, kamalan näköstä.
Jos naama ei miellyttänyt niin ruoka syötiin lattialta, meidän koiran kanssa samasta kupista. Jos oksensi, sekin syötiin.
Onhan noita, tota kaavaa kaikki.[/QUOTE]
Meinasin kirjoittaa omista kokemuksistani mutta tämän luettuani ymmärsin ettei minulla olekaan mitään kerrottavaa...
Toinen lempihupi oli vyöllä hakkamminen. Mun selkä on ihan täynnä arpia siitä, kamalan näköstä.
Jos naama ei miellyttänyt niin ruoka syötiin lattialta, meidän koiran kanssa samasta kupista. Jos oksensi, sekin syötiin.
Onhan noita, tota kaavaa kaikki.[/QUOTE]
Meinasin kirjoittaa omista kokemuksistani mutta tämän luettuani ymmärsin ettei minulla olekaan mitään kerrottavaa...
T
Tässäpä teille.
Vieras
Peesi. Minun vanhemmillani on aina ollut se käsitys, että "se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa", ja ainoa oikea tapa pitää kuria on lyödä ja huutaa.
Isä ei koskaan edes puhunut meille normaalisti, vaan aina räyhäsi kuin rakkikoira. Pelkäsin isääni sen 18 vuotta mitä piti kotona asua - olin pienellä paikkakunnalla jumissa, ei pystynyt hankkimaan töitä sieltä kun ei ollut, joten piti odottaa että opiskelupaikan mukana pääsin pakoon vanhempieni hirmuvaltaa. Pelotti laittaa nukkumaan, kun ei tiennyt jos isä saa yhtäkkiä päähänsä tulla huoneeseen riehumaan. Penkoi aina kaikki tavarat läpikotaisin, luki päiväkirjat, teki kaiken mahdollisen ja nöyryytti minua kavereideni edessä, ja muutenkin. Koskaan ei kehunut. Aina haukuttiin, mollattiin, sanottiin ettei minusta tule mitään, aivan pienestäpitäen kuulin tuollaista.
Muistan niin selvästi ne kerrat, kun joskus 5-6 vanhana istuin pimeässä komerossa, itkin, ja pelkäsin, ja mutisin itsekseni että "kukaan ei rakasta minua, kunpa minä kuolisin".
7-8-vuotiaana rukoilin täydestä sydämestäni, että muuttuisin vampyyriksi niin kuin Pikku Vampyyri-kirjoissa, ja voisin lentää pois kotoa.
Minua on tukistettu, lyöty, potkittu, kuristettu, tönitty, ajettu alakouluikäisenä aseella tai veitsellä uhaten talvipakkaseen pariksi tunniksi varsin vähissä vaatteissa. Päälle on syljetty, ja silloin kun isä oli tarpeeksi vihainen, hän valvotti minua tahallaan, sanoi että "tänä yönä et nukukaan, vaan saat pelätä toden teolla!" ja niin pelkäsinkin, pelkäsin kamalasti kun hän valvoi koko yön, ja minun piti yrittää pitää itku hiljaisena ja olla huoneessa hiljaa ja liikkumatta, hyvä että uskalsin hengittää, mikä sekin oli vaikeaa kun räkä tursusi nokasta, pyyhin sitä paitaan kyynelten seuraksi. Seuraavana aamuna sitten piti mennä kouluun kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tämä kaikki alkoi silloin, kun olin 3-4-vuotias. Mitä niin pahaa 3-4v voi tehdä, että aikuisen tarvitsee LYÖDÄ? Eikö niin pienelle ihmiselle saa asetettua rajoja muutenkin? Uskomattoman tyhmää käytöstä. Aivan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ.
En koskaan ollut mitenkään vaikea lapsi. Olin hyvä koulussa, koska kotiin ei saanut huonoja numeroita tuodakaan. En juossut kavereiden kanssa ulkona, koska siitä tuli haukut - kavereita ei myöskään tuotu kotiin. Hyvin harvoin menin kylään jonkun luokse. Olin lähes aina yksin kotona vanhempien kanssa. Televisiota en saanut katsoa, siitäkin tuli heti valitusta. Oli suorastaan luksusta kun sain siskolta kannettavan cd-soittimen ja pari levyä, pystyi peittämään isännän huudot ja räyhäämiset musiikin alle.
Koskaan minua ei halattu, tai hellitty mitenkään. Tuntui tosi oudolta, ja vaikealta, kun näin että kaverini isä halasi ja lohdutti ystävääni, kun tämä oli surullinen. Se tuntui jotenkin luonnottomalta, ei meillä sellaista ollut kotona. Kaverin luona oli niin erilaista ja turvallista, siellä ei huudettu eikä tapeltu. Olisin halunnut jäädä sinne asumaan.
Meillä ei koskaan edes pyydetty anteeksi riitojen jälkeen. Päin vastoin, riidat saattoivat jatkua viikonkin, ja kerran vanhempani tekivät niin, etten saanut syödä kotona yhtään mitään viikkoon. Sain juoda pari lasia vettä päivässä. Kaverini salakuljetti minulle läheiselle lenkkipolulle jotakin makkarasämpylää, että sain vähän syödäkseni. Tämä tapahtui vielä kesälomalla, joten kouluruokaakaan ei ollut tarjolla.
Ja silti isäni aina haukkui, että olimme sisarusteni kanssa patalaiskoja ja saamattomia, ettei ole tarpeeksi annettu remmiä kun on sellaiset kakarat saanut riesakseen.
Ystävän perheessä ei remmiä käytetty koskaan. Lopputulos? Kaikilla perheen lapsilla on hyvä itsetunto, he ovat reippaita ja rohkeita, ja osaavat keskustella loistavasti aiheesta kuin aiheesta. Sympaattisia ja lempeitä ihmisiä joista varmasti tulee aikanaan hyviä vanhempia.
Entäpä minä? Nyt vähän päälle parikymppisenä, olen täysi nolla. Lukio jäi kesken, koska en jaksanut käydä koulussa vaan lintsailin. En pystynyt lukemaan kirjoituksiin kun kotona oli liian levotonta. Itkin, viiltelin, meinasin tappaa itseni kolme kertaa. Nyt jumitan vailla koulutusta huonossa työpaikassa. Saan sossusta jtotain erityistukia, minulla on paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, vaikea masennus, pelkään ihmisten kosketusta ja en uskalla luottaa muihin. Syömishäiriökin vaivaa. Masennus ja syömishäiriö on olleet suunnilleen 13-vuotiaasta asti. Olen epäsosiaalinenhylkiö ja itsetunto on aivan nollissa. Vanhemmilleni olen pelkästään akatkera, onneksi en ole pitänyt heihin mitään yhteyttä viime vuosina enkä pidä vastedeskään.
Siinäpä kuulitte mitä hyvää remmillä ja nyrkillä saa aikaan. Ai niin, haluatteko tietää miksi sain tuon kohtelun aikanaan? Isäni hoki sitä minulle lukemattomat kerrat. Siksi, koska olen tyttö, enkä poika. Tytöt olivat hänelle täysi mitättömyys. Kyrpä jalkojen välissä taas nosti välittömästi keisarin asemaan. Oksettavaa.
P
"Piika-äiti"
Vieras
Pahimpia eivät olleet rangaistukset vaan äkilliset kummallisuudet, kun yhtäkkiä lensi seinälle kun ei ollut käyttäytynyt oikein.
Tosin vielä pahempaa oli kuulla äidin rukoilevan puoli yötä humalaisen, kiväärillä varustautuneen isäni edessä potkuja, iskuja ja pahoinpitelyä väistellen ja sen kohteeksi joutuen ja pelätä että se tappaa äidin ja sitten meidät lapset.
Meille lapsillehan oli kerrottu, että jos puhumme mitään mistään vieraille, isä tappaa äidin ja itsensä ja meistä tulee orpoja ja joudumme orpokotiin ja se on sitten ihan meidän oma syy.
Tosin vielä pahempaa oli kuulla äidin rukoilevan puoli yötä humalaisen, kiväärillä varustautuneen isäni edessä potkuja, iskuja ja pahoinpitelyä väistellen ja sen kohteeksi joutuen ja pelätä että se tappaa äidin ja sitten meidät lapset.
Meille lapsillehan oli kerrottu, että jos puhumme mitään mistään vieraille, isä tappaa äidin ja itsensä ja meistä tulee orpoja ja joudumme orpokotiin ja se on sitten ihan meidän oma syy.
N
nyt aikuinen
Vieras
jos en tykännyt ruuasta naamani painettiin lautasella..
jos olin äidin mielestä ilkeä istui hän naamani päälle tai hakkasi henkareillä,vöiden solkipäillä,risuilla,kylmään suihkuun vei hiuksista
kerran viskasi päälleni lasipöydän joka hajosi ja sain haavoja...veljeäni viilsi keittiö veitsellä ranteeseen joka tikattiin... ym.. ja kukaan ei puuttunut tähän mitenkään aina ei ollut edes ruokaa ja vaatteet olipaskasia ja hajonneita ja koti ku sikolätti
jos olin äidin mielestä ilkeä istui hän naamani päälle tai hakkasi henkareillä,vöiden solkipäillä,risuilla,kylmään suihkuun vei hiuksista
kerran viskasi päälleni lasipöydän joka hajosi ja sain haavoja...veljeäni viilsi keittiö veitsellä ranteeseen joka tikattiin... ym.. ja kukaan ei puuttunut tähän mitenkään aina ei ollut edes ruokaa ja vaatteet olipaskasia ja hajonneita ja koti ku sikolätti
I
Isä
Vieras
Aika kaameita tarinoita teillä täällä. :'(
mut on taas köytetty keittiöntuoliin, kun en suostunut syömään kesäkeittoa, muut olivat lähtemässä mökille viikonlopuksi ja isä sanoi, että sä istut siinä niinkauan, kun lautanen on tyhjä, vaikka sitten niin kauan, kun olemme mökillä...
Monesti tullu piiskaa tiesmistä, ruusunoksasta, koivusta, remmistä, tukistettu... jne...
haukuttu, että et osaa mitään, mene pois kun et osaa, ei kuitenkaan annettu edes yrittää, eikä kylläkään neuvottu mitään. Se satutti eniten...!
mut on taas köytetty keittiöntuoliin, kun en suostunut syömään kesäkeittoa, muut olivat lähtemässä mökille viikonlopuksi ja isä sanoi, että sä istut siinä niinkauan, kun lautanen on tyhjä, vaikka sitten niin kauan, kun olemme mökillä...
Monesti tullu piiskaa tiesmistä, ruusunoksasta, koivusta, remmistä, tukistettu... jne...
haukuttu, että et osaa mitään, mene pois kun et osaa, ei kuitenkaan annettu edes yrittää, eikä kylläkään neuvottu mitään. Se satutti eniten...!
V
"Vieras"
Vieras
[QUOTE="akka";24655803]Äitini harrasti suuttuessaan mykkäkoulua.Se saattoi olla kuukausiakin puhumatta kun suuttui.Pahinta oli se että jätti kohteensa täysin huomiotta.Esimerkiksi kattoi pöydän vain neljälle kun meitä oli viisi,eli sille kelle vihoitteli ei lautasta pöytään katettu.
Selkäsaunan olis kestänyt mutta se että kohteli kuin ilmaa ja sitä saattoi tosiaan kestää kuukausiakin,se oli pahinta.[/QUOTE]
Näin meilläkin aina äiti käytti valtaansa. Asuttiin keskellä metsää, ei siellä ollut yhtään kaveria lähellä. Mulla vain isoja veljiä ja äiti aina suuttuessaan jätti mut täysin huomiotta. Aamuisin veljet kutsuttiin nimeltä aamiaiselle, ei mua. Jos oli pakko sanoa jotain mulle, käytti yhtä veljeä välittäjänä.
On jo yli 10 vuotta, kun olen viimeksi äidin kanssa puhelimessa puhunut. Pian on jo 20 vuotta, kun viimeksi näin hänet. Eikä ole ikävä tullut häntä.
Selkäsaunan olis kestänyt mutta se että kohteli kuin ilmaa ja sitä saattoi tosiaan kestää kuukausiakin,se oli pahinta.[/QUOTE]
Näin meilläkin aina äiti käytti valtaansa. Asuttiin keskellä metsää, ei siellä ollut yhtään kaveria lähellä. Mulla vain isoja veljiä ja äiti aina suuttuessaan jätti mut täysin huomiotta. Aamuisin veljet kutsuttiin nimeltä aamiaiselle, ei mua. Jos oli pakko sanoa jotain mulle, käytti yhtä veljeä välittäjänä.
On jo yli 10 vuotta, kun olen viimeksi äidin kanssa puhelimessa puhunut. Pian on jo 20 vuotta, kun viimeksi näin hänet. Eikä ole ikävä tullut häntä.
A
"Alissa"
Vieras
Voi juma, kun mä vihaan tota sanontaaa. Toinen yhtä karmiva on
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
On revitty hiuksista, oikein vanutettu niskavilloja ja kaikkea muuta kivaa. No, työkyvyttömyyseläkkeelle päädyin alta 30 v.
Ylempi korkeakoulututkinto suoritettu, erittäin älykäs testien mukaan. Tässä sitä vaan jumitetaan.
I
Isä
Vieras
Piiskaa sain minakin,, ja vyosta. Ja makuuhuoneen seinalle olevan peilin paalle oli laitettu risu muistutukseksi,, kiva oli sitten nukahtaa joka ilta katsellen sita risua siina peilin paalla.
Pahin rangaistus on se, ettei muuta rangaistusta tule kuin hyytävä halveksuminen. Eli jätetään asia tavallaan omalletunnolle. Ja jonkun aikaa on tosi vihamielinen ilmapiiri.
Toimi muuten niin tehokkaasti että vielä monen vuoden terapiankin jälkeen jos teen jonkun virheen niin saattaisin viiltää itteäni millä hyvänsä terävällä esineellä koska "ansaitsen sen" ja "mua täytyy rangaista". Hyvin vaikea tapa oppia pois, vaikka nykyään sitä osaakin välttää.
Eli ei kajota lapseen vaan saadaan lapsi kajoamaan itseensä. Melko kätevää?
Tosin uskon ettei se ollut äidin perimmäinen tarkoitus.
Toimi muuten niin tehokkaasti että vielä monen vuoden terapiankin jälkeen jos teen jonkun virheen niin saattaisin viiltää itteäni millä hyvänsä terävällä esineellä koska "ansaitsen sen" ja "mua täytyy rangaista". Hyvin vaikea tapa oppia pois, vaikka nykyään sitä osaakin välttää.
Eli ei kajota lapseen vaan saadaan lapsi kajoamaan itseensä. Melko kätevää?
Tosin uskon ettei se ollut äidin perimmäinen tarkoitus.
M
"meriska"
Vieras
Kauheita kertomuksia, jotkut vanhemmat olleet ihan sadisteja Ja ajatelkaa että nykyäänkin vielä useat vanhemmat kannattavat ruumiillista kuritusta Minkälaisia kauhukertomuksia nykyajan lapset kertovat sitten vanhempana???
Ja ajatelkaa että nykyäänkin vielä useat vanhemmat kannattavat ruumiillista kuritusta Minkälaisia kauhukertomuksia nykyajan lapset kertovat sitten vanhempana???
no en kai mä mitään varsinaisia rangaistuksia saanut ikinä. mutta se alistaminen ja jos teit jotain väärin, niin äiti juoksi kuin pöperö maija vaahteramäen eemelissä, kertomassa pitkin kyliä mitä se lapsi taas teki. vaikka kyseessä olis ollut pelkkä vahinko. ja kun mulle tuli pissatulehdus, niin en saanut nousta sängystä pissalle, ja sitten kun mei sänkyyn, niin sitten sai siitä haukut ja taas äiti juoksi pitkin kyliä kertomassa. siinä muutama esimerkki
no ei kyllä varsinainen rangaistus: mutta fyysistä väkivaltaa pahempaa oli se, kun isä uhkaili usein tappaa meidät ja polttaa elävältä. Vielä tänä päivänä isäni ihmettelee, miksei kukaan hänen lapsistaan halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan :xmas: ...kun hän ei ole omasta mielestään koskaan halunnut lapsilleen mitään pahaa.
Eikä vihaa eikä tuokaan 3v kuritta kasva vaikkei sitä vitsalla kasvateta. Kyllä sillä rajat ja kuri on silti. Muakaa ei auttanu piiska joten paskat siitä että joku risu ois se tie kuriin ja kasvatukseen.
H