Kaamea tilanne taaperon (2,5v) ja vauvan (1,5kk) kanssa, en tiedä miten selviän..

Esikoisen kanssa oli jo elämä niin sujuvaa ja "helppoa". Puhuu hienosti, on omatoiminen ja välkky lapsi. Sitten syntyi kuopus. Kaikki muuttui "yhdessä yössä" - vauva on erittäin vaativa. Käytännössä viihtyy vain ja ainoastaan sylissä. Nukahtelee pienille päiväunille, silloin yritän ujuttaa omaan sänkyyn nukkumaan, jotta saisin kädet vapaaksi edes hetkeksi. Ja ei, kantoliinassa/manducassa ei viihdy ellen liiku koko ajan. Silloinkin noin 15min kuluttua alkaa raivohuuto. Nopean soosin ehdin keitellä liedellä sinä aikana kun vauva manducassa, siinä kaikki hyöty mitä kantovälineistä on.

Jos hän olisi ainut lapsi en todellakaan valittaisi, kantaisin sylissä ja elämä olisi sitten sellaista. MUTTA meillä on toinenkin lapsi. Olemme päivät keskenämme lasten kanssa ja esikoinen oireilee jo nyt todella pahasti. Enkä ihmettele, hänhän on käytännössä koko päivän aivan heitteillä ja omillaan. En pysty kuin pakollisiin toimiin (ruuat, potalla käymiset, pepun pesut, pukemiset ym. auttelut) ja silloinkin vauva kirkuu kurkku suorana ja kaikilla on hermot piukilla.

Olen ihan väsynyt ja keinoton tilanteessa. Emme voi lähteä mihinkään, perus ulkoilukin on todella vaikeaa. Kammottavinta on, että mietin oliko koko toisen lapsen hankkiminen valtava virhe.. Olen myös niin loppu, etten esim. nyt jaksa laittaa itselleni ruokaa, vaikka olen nälkäkuoleman partaalla koko yön imetyksistä. En vaan jaksa...

Onko kellään ideoita miten tästä selvitä? Kokemuksia vastaavasta? Tuntuu, että kaikkien tuttujen vastasyntyneet ja pienet vauvat vaan nukkuvat, jolloin isompien lasten kanssa voi leikkiä ja touhuta mielinmäärin..

 

Ennen touhusimme esikoisen kanssa kaikkea ihanaa; askartelimme paljon, kävimme eväsretkillä ja puistoissa, kahviloissa ja lounastreffeille, perhekerhoissa jne.. leikimme koko päivän yhdessä jos olimme vain kotona. Nyt ei mitään tällaista voi ajatellakaan. Nopeasti yhtenä päivänä kylvimme (ennen vauvan tuloa) askarreltuihin ruukkuihin kesäkukkien siemeniä, siinä kaikki. Sekin kiireessä äkkiä äkkiä ennen kuin vauva herää... Ei ihme jos lapsi reagoi tähän muutokseen, äiti on viety häneltä tavallaan kokonaan nyt.

 

Jos/kun tilanne on tuollainen niin hakisin hoitopaikkaa vanhemmalle, vaikka osa-aikaisesti jotta hän saisi olla päivisin "hetken rauhassa". Ellet halua lasta päiväkotiin tai pph niin monilla kaupungeilla on erilaisia hoitopaikkoja (todella edullisia).

Tilaisin ehdottomasti myös pienemmälle lääkäriajan, jostain pieni kärsii koska huutaa. Ei lapsi ole vain hankala. Selvittäisin allergiat tms.

Hankkisin tukea itselleni, esim. mies hoitaisi enemmän lapsia (ottaisi vaikka virkavapaata töistä) tai pyytäisin äitiä tulemaan avuksi, jolloin oma mielikin rauhoittuisi kun olisi toinen tukena.

hae apua!!

 

Eikös aina sanota että kaksi menee samassa kuin yksikin ja että kannattaa tehdä pienellä ikäerolla.

 

Kuulostaa rankalta. Meillä esikoinen oli vaativa vauva olin todella todella väsynyt ja epätoivoinen silloin. Voin vain kuvitella väsymyksesi, kun on taapero myös.

Elämässäsi on nyt tilanne, että kannattaa suunnitella arki ns. pienimmän ponnistuksen periaatteella. Tee isoja satseja ruokaa pakastimeen, helpompi sitten sulatella kun alkaa kiireellä kokkailemaan.

Onko tukiverkostoja? Kutsu reippaasti ystäviä kylään. Entä puoliso?

Onko neuvolaan syntynyt luottamuksellinen suhde? Voitko puhua jaksamisestasi siellä?

 

Hei, satuin nyt aamusella palstaa selailla ja mietin missä päin asut? Jos asut lähellä niin minulla on vajaa kolme vuotias, jonka kanssa voisimme tulla seuraksi.

 

Osta itsellesi valmisruokaa ja lämmitä mikrossa. Tai tee viikonloppuisin kerralla ruokaa enemmän (mies varmaan on silloin apuna?) ja pakasta ne sopivina annoksina ja syö niitä.

Imetä vauvaa sängyn päällä pitkällään ja lue samalla isommalle kirjoja. Jos vauva siinä nukahtaa, niin jätä nukkumaan siihen, laitat vaikka tyynyt estämään putoamista, minä tungin niitä peiton alle. Tosin röyhtäyttämättä jättämiset voi aiheuttaa lisämahavaivoja.

 

Meillä esikoinen oli tuollainen vauvana, todettiin koliikiksi ja jo silloin se oli ihan helvatan rankkaa. Eli varmasti on raskasta. Itse en muistanut useinkaan edes syödä päivisin.

Vie vauva lääkäriin ja koita saada apua esim. sukulaiset, ystävät, neuvola, lapsen isä. Ruokaa pakkaseen tai ostatte vaan eineksiä ja niitä lämmittelet. Ulos kannattaa lähteä vaikka tuntuu vaikealta, se helpottaa. Esikoinen saa touhuilla ulkona ja vauva ei mene rikki vaikka siellä vaunuissa huutaakin tai rintarepussa. (toki ensin käytätte lääkärillä tarkistuttamassa että onko koliikkia, massuvaivaa tms "peruskauraa" vai jotain oikeasti vakavampaa). Tod.näk. tuo pahin vaihe kuitenkin menee ohi ajan kanssa muutamassa kuukaudessa, jos on vaan näitä vauva-ajan itkuja. Ja jos isä on kuvioissa, niin otat esikoisen kanssa kahden keskistä aikaa kun isä tulee töistä. Sit vuoronvaihtoa vaan, vuorotellen kumpikin hoitaa vauvan lohduttelun ja esikoisen kanssa puuhaamisen.

 

[QUOTE="Äitix2";30724725]Kuulostaa rankalta. Meillä esikoinen oli vaativa vauva olin todella todella väsynyt ja epätoivoinen silloin. Voin vain kuvitella väsymyksesi, kun on taapero myös.

Elämässäsi on nyt tilanne, että kannattaa suunnitella arki ns. pienimmän ponnistuksen periaatteella. Tee isoja satseja ruokaa pakastimeen, helpompi sitten sulatella kun alkaa kiireellä kokkailemaan.

Onko tukiverkostoja? Kutsu reippaasti ystäviä kylään. Entä puoliso?

Onko neuvolaan syntynyt luottamuksellinen suhde? Voitko puhua jaksamisestasi siellä?[/QUOTE]

Kiitos vastauksestasi

Mies on vaativassa työssä (arkisin klo 7:30-16:30 kokonaan poissa kuvioista). Kun tulee kotiin niin ottaa vastuuta, tekee ruokaa, siivoaa ja leikkii esikoisen kanssa. Mutta kun pitäisi olla joku täällä meidän kanssa päivisin, niin eipä se siihen auta vaikka mies tukee muuten.

Ystäviä en voi edes nyt ajatella. Meillä kävi edellisviikolla täällä ystävä lapsensa kanssa ja sen jäljiltä olemme kaikki nyt flunssassa. Hänen lapsellaan oli joku päiväkotipöpö Ei ole ketään sellaista lapsetonta, joka voisi tulla apumielessä tänne. Enemmänkin noita väsyneitä kotiäitejä, jotka mielellään istahtaa kahvipöytään...

En tiedä miten neuvolassa sitten voitaisiin auttaa.. En halua kuitenkaan esikoista päiväkotiin viedä ja kerhoryhmiin on vielä liian pieni (täällä ikäraja 3v kaupungin kerhoihin). Mitä ne perhetyöntekijät sitten ovat, en tiedä? Saako ns. tavallinen perhe semmoista apua vai ovatko vain lastensuojelun piirissä oleville?

 

Eikös aina sanota että kaksi menee samassa kuin yksikin ja että kannattaa tehdä pienellä ikäerolla.

Normaalitapauksessa se usein niin meneekin, mutta aloittajan vauvalla ei selvästikään kaikki ole kunnossa.

 

Normaalitapauksessa se usein niin meneekin, mutta aloittajan vauvalla ei selvästikään kaikki ole kunnossa.

Pelkästään tähän aloitukseen on tullut useampi kertomaan että myös heillä on ollut vaikeaa. Sekin on kaiketi ihan normaalia että on vaikeaa kahden kanssa, joten ei voida enää sanoa suoraan että normaalisti kaikki menee helposti, mutta joillain harvoilla on vaikeuksia. Jos ei puhuta suoraan että voi mennä päin kuusta, kannattaa todella miettiä etukäteen milloin se toinen tai kolmas hankitaan, koska sitä ei tosiaan tiedä minkälaista juuri teillä tulee olemaan, niin ei sitä osaa odottaakkaan.

 

Neuvolasta kysyt apua. Perhetyöntekijä olis varmasti just oikea apu,tulee teille kotiin esim kerran viikossa pariksi tunniksi ja auttaa lastenhoidossa että sä saat levätä/siivota/laittaa ruokaa tms.

 

Mä epäilisin myös allergioita/koliikkia. Hyvä allergialääkäri saattaisi osata auttaa noin pienen kanssa. Usein diagnoosia ja käytännön apuja on noin pienen kanssa vaikea saada. Meillä oli esikoisella noita vaivoja ja kantorepusta ei juuri ollut arjen apua. Nuoremman kanssa käytin kantoliinaan kaikenaikaa ja se helpotti esikoisen kanssa olemista ja arjen pyörittämistä.

 

No joo, en minäkään kyllä tuntematonta kotiini ottaisi. Tulipahan vain jostain syystä ehdotettuani, koska me olemme olleet muillekin tällainen toimintoapu.

Ei lapsessa välttämättä mitään vikaa ole. Moni vauva on tuollainen mutta kuten aloittajakin kommentoi menisi tilanne hyvin vain tämä yhden kanssa. Aktiiviselle taaperolle voi vain olla kovin uusi juttu kun äiti ei ole koko aikaa saatavilla.

 

[QUOTE="kekkuli";30724779]Pelkästään tähän aloitukseen on tullut useampi kertomaan että myös heillä on ollut vaikeaa. Sekin on kaiketi ihan normaalia että on vaikeaa kahden kanssa, joten ei voida enää sanoa suoraan että normaalisti kaikki menee helposti, mutta joillain harvoilla on vaikeuksia. Jos ei puhuta suoraan että voi mennä päin kuusta, kannattaa todella miettiä etukäteen milloin se toinen tai kolmas hankitaan, koska sitä ei tosiaan tiedä minkälaista juuri teillä tulee olemaan, niin ei sitä osaa odottaakkaan.[/QUOTE]

Yleensä tarkoitetaankin vähän isompia lapsia, kun näin sanotaan. Toki vauvavuosi on aina rankka, vaikka vauva olisi kuinka helppo tapaus.

 

Ei lapsessa välttämättä mitään vikaa ole. Moni vauva on tuollainen mutta kuten aloittajakin kommentoi menisi tilanne hyvin vain tämä yhden kanssa. Aktiiviselle taaperolle voi vain olla kovin uusi juttu kun äiti ei ole koko aikaa saatavilla.

Kyllä siellä taustalla aina joku vika on. Ei vauva ilman syytä itse tauotta. Monesti vain lääkärit nostavat kätensä pystyyn liian helposti.

 

Kiitos vastauksestasi

Mies on vaativassa työssä (arkisin klo 7:30-16:30 kokonaan poissa kuvioista). Kun tulee kotiin niin ottaa vastuuta, tekee ruokaa, siivoaa ja leikkii esikoisen kanssa. Mutta kun pitäisi olla joku täällä meidän kanssa päivisin, niin eipä se siihen auta vaikka mies tukee muuten.

Ystäviä en voi edes nyt ajatella. Meillä kävi edellisviikolla täällä ystävä lapsensa kanssa ja sen jäljiltä olemme kaikki nyt flunssassa. Hänen lapsellaan oli joku päiväkotipöpö Ei ole ketään sellaista lapsetonta, joka voisi tulla apumielessä tänne. Enemmänkin noita väsyneitä kotiäitejä, jotka mielellään istahtaa kahvipöytään...

En tiedä miten neuvolassa sitten voitaisiin auttaa.. En halua kuitenkaan esikoista päiväkotiin viedä ja kerhoryhmiin on vielä liian pieni (täällä ikäraja 3v kaupungin kerhoihin). Mitä ne perhetyöntekijät sitten ovat, en tiedä? Saako ns. tavallinen perhe semmoista apua vai ovatko vain lastensuojelun piirissä oleville?

Joskus se toinen väsynyt kotiäiti siinä kahvikupposen äärellä pöydän toisella puolella auttaa selviämään sen päivän eteenpäin tai edes hetken. Toinen samassa jamassa oleva tuskin edes odottaa kiiltävää kotia ja itseleivottuja tarjoiluja. Flunssia tulee ja menee, sen voi saada vaikka kaupassa käydessä...

Sieltä neuvolasta osaisivat varmasti kertoa siitä mahdollisesta perhetyöntekijästä. Näppituntuma on, että palvelut vaihtelevat kunnittain, kuten valitettavasti myös saatavuus. En usko, että kevyeen tukeen tarvitaan lastensuojelun asiakkuutta.

Voitko järjestää itsellesi jotain omaa iltaisin kun puolisosi on kotona lasten kanssa? Joskus kodinulkopuolinen harrastus (vaatimattomimillaan vaikka vain kävelylenkki korttelin ympäri) auttaa jaksamaan eteenpäin.

Tärkeintä, täss nyt kuitenkin lienee, ettet jää yksin neljän seinän sisälle muhimaan väsymyksessäsi.

Ja mikä parasta (vaikka se juuri nyt ei ehkä lohduta), myös nämä vaativat ja paljon itkevät lapset kasvavat. Itku vähenee kyllä. Muista, että et tule olemaan ikuisesti tällaisella elämänvaiheessa, vaikka nyt hankalalle tuntuukin!

 

Kyllä siellä taustalla aina joku vika on. Ei vauva ilman syytä itse tauotta. Monesti vain lääkärit nostavat kätensä pystyyn liian helposti.

No kun ei ole välttämättä! Esikoinen itki paljon ensimmäiset kuukaudet ja osoittautui vaativaksi vauvaksi muutenkin. Fyysistä vikaa ja/tai vammaa ei ollut.

 

Sellasta se on. Kannattaa tottua.

 

Kyllä siellä taustalla aina joku vika on. Ei vauva ilman syytä itse tauotta. Monesti vain lääkärit nostavat kätensä pystyyn liian helposti.

No koliikin syytä ei tiedetä, joten hankala siinä on kenenkään lääkärin auttaa. Siihen ei ole ihmeparannusta olemassa, kun ei edes tiedetä tarkasti tai varmasti mistä se johtuu.

Tosin sitten kun 4 kuukautta olet sitä itkevää nyyttiä kanniskellut selkä vääränä ja kokeillut kaikki keinot ja poppaskonstit dieeteistä sängyn päässä hurisevaan hiustenkuivaimeen, on aikamoinen ihme kun se itku vaan yhtäkkiä LOPPUU - ihan itsellään.

 

Voi ei apua Mulla on 1,4 vuotta vanha taapero ja toinen syntyy kesäkuussa. Mä kyllä ehkä veisin päiväkotiin, jos meillä menis tuommoseksi. Mun esikoinen on kumminkin niin aktiivinen jo nyt, että sen kanssa on vaan pakko paljon leikkiä ja liikkua ulkona.

 

Viihtyykö vauva turvakaukalossa? Nukahtaako autoon? Jos menette autolla johonkin kauemmas puistoon? Jos viihtyy kaukalossa niin laittakaa se roikkumaan katosta ja kiikutatte siinä.

Tosiaan pyydä sitä perhetyöntekijää, hän voi vaikka ulkoilla isomman kanssa. Jos teillä on yhtään rahaa laittaa niin voisitte hakea itsekkin hoitajaa, joka tulisi auttamaan ihan vain muutamaksi tunniksi per päivä.

 

Voimia! Itse aloin epäilemään samantapaisessa tilanteessa maitoallergiaa ja poistin omasta ruokavaliostani maitotuotteet (sen jälkeen muutakin),koska imetän. Vatsavaivat helpottivat. Mutta tosiaan,niinkuin jo sanottu,hae lääkäristä apua,kokeile cuplaton-tippoja,maitohappobakteeritippoja,jos se on vatsavaivaa. Jos se on allergiaa,niin noin pienellä ei välttämättä näy allergiatesteissä mitään,niin sitten täytyy vain kokeilla. Rankkaa se on,mutta pääasia,että olet ehtinyt joskus olemaan vanhemman lapsesi kanssa,kyllä se pärjää "vähemmällä" jonkun aikaa,tietysti ei saa kokonaan hylätä. Yritä viettää vanhemman kanssa aikaa silloin kun isä on kotona vauvan kanssa. Yritä saada ammattiapua,jaksamiseesi ja vauvalle hoitoa. Ja vaikkei nyt mikään auttaisi huutoon,niin kyllä se ajan myötä muuttuu. Tiedän,että turha sanoa noin,mutta aika menee loppujen lopuksi äkkiä. Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin!

 

Meidän lapsi oli tuollainen. Pätkänukkuja, ei ikinä kitissyt vaan vaati heti suoraa huutoa huomiota, syliä, tissiä. Eka puoli vuotta oli ihan kamalaa. Sitten kun sai jo lapsen rattaisiin että näkikin jotain, pystyin liikkumaan ulkona. Nukkuminen oli edelleen puolen tunnin pikkupäiväunet ja yöunet parin tunnin (max) jaksoissa. Mutta ihana lapsi tuosta on tullut. Ehkä hieman erikoinen, ei ihan jokajamppa, mutta ihana kuitenkin. Mitään allergiaa tai muuta ei ollut. Että kyllä jotkut vauvat itkevät "ilman syytä".

 

Sitä saa mitä tilaa. Olisi kannattanut odottaa reippaasti ainakin vuosi, ennen toista lasta.