Mä toivoin ehkä näkeväni tosielämän rakkaustarinan, joka kerrankin tapahtuisi nuorille miehille. Tai edes jonkun himotarinan, jos ei nyt mitään suurta rakkautta olisikaan ollut. Kaipaan representaatiota seksuaalivähemmistöille, mutta en niinkään tv-sarjoihin ja elokuviin vaan ihan oikeiden ihmisten kohdalle. Tää olisi ollut niin tervehdyttävä näky, kun kaksi kaunista ja seurattua miestä olisi löytäneet toisensa romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä niin, ettei haastatteluissakaan puhuttaisi häveliäästi ”erityisestä ystävyydestä”.
En seurannut näitä instassa vielä viisuviikolla, mutta twitterissä tuli kyllä kuvia ja videoita vastaan. Olin siinä vaiheessa vielä siinä uskossa että k olisi homo, varmaan olin senkin sieltä twitteristä lukenut ja pidin sitä täysin uskottavana. Siksi tuntui ihan naurettavalta, kun wanhassa fiilistelyketjussa alkoi tulla todistusaineistoa tyttöystävästä. Tyttis sinällään ei siis aiheuta mitään negatiivisia tunteita, vaan ainoastaan siihen olin pettynyt, etten nähnytkään sitä tositarinaa jota toivoin. En siis varsinaisesti päässyt shippauksen makuun, koska en halunnut leikkiä. Halusin että se olisi ollut totta, mutta se mureni oikeastaan heti alkuunsa. Jäin sit fanittamaan ja sit tulikin Jance