lomautusaika kesti sitten neljä kuukautta ( miehellä, minä lasten kans kotona ), sinä aikana meni myös minun luottotiedot ja lisää vaan tulee kun autoki haetaan ( tai me viiään jonnekki..). tuntuu että mitään muuta ei enää elämässä olekkaan, yöunetki menee laskuja miettiessä ja että miten pärjätään.
ostettiin hyväkuntonen auto rahotusyhtiön avulla, minun nimissä. nyt ei sitten olla lomautusaikana pystytty maksamaan sitä eikä paljon muitakaan laskuja, joten on sitten oltu yhteydessä autoihin liittyvään perintätoimistoon ja he hakevat sen pois tai me viiään. asutaan pohjosessa josta tosi pitkät matkat joka paikkaan, auto olis aika välttämätön mutta eipä voi enää mitään. ja nyt mies päässy taas töitä jatkamaan, mutta talousasiat edelleen ihan hunningolla. eka palkkaki tullu mutta ei riittäny auton maksuun siitäkään kun tärkeimmät ensin ( vuokra,sähkö ruoka... )
kohta äitiysloma lopuillaan mullakin mutta mietin vaan että jos lähden opiskeluja jatkamaan oppisopimuksella, niin kannattaako jos "palkasta" menee iso osa ulosottoon eikä jää ees päivähoitomaksuihin..
mieli on aika matalalla ( lue: todella matalalla ), eikä päivänvaloa näy tähän risukasaan

en ole kehdannu kavereille tai meidän vanhemmillekkaan puhua mitään asiasta kun olen aina sanonu että teen mitä vaan ettei mene luottotiedot. miehellä ne on menny jo ajat sitten niin siksi olis tärkiä että mulla olis ollu puhtaat paperit..