juuri tutkimukset aloittaneet/aloittavat

Heippa,

Löytyisikö täällä samassa tilanteessa olevia, jotka ovat juuri aloittaneet tai aloittamassa lapsettomuustutkimuksia ja luultavasti sitten myös sitäkautta lapsettomuushoitoja.

Meillä on miehen kanssa huomenna ensimmäinen tapaaminen väestöliitossa ja jännittää. Ollaan yritetty vauvaa viime huhtikuusta, jolloin heti tärppäsikin, mutta päättyi tuulimunaraskauteen. kesällä startattiin uudelleen ja sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Päätettiin, että sperma tutkitaan varuksi ja sieltähän se syy löytyi. Olen tyytyväinen että lähdettiin näin ajoissa asiaa tutkimaan. Huomenna varmaan kuullaan miten kannattaa edetä ja varmasti muakin sitten aletaan tutkia tarkemmin.

Yllättävän vähän olen asiasta nyt ahdistunut, jotenkin helpotti kuulla missä vika. Olin jopa ahdistuneempi ennen tätä tietoa, nyt tietää, että tässä yrtiyksessä menee ainakin aikaa (jos lopputulosta koskaan edes saadaan) ja siihen on ainakin jossain määrin saatavana apua. Nyt vaan pitää yrittää saada malttia mukaan tähän toimintaan.

Sellainen tarina, löytyykö kavereita alkutaipaleelle?

tytti

 

Juu, olemme nyt toisen hoitokierroksen aloittaneet. 1 lapsi meillä on jo ennestään, tuli täytenä yllätyksenä luomusti. Mutta pikku kakkosta ei ole sitten kuulunutkaan, joten päätimme lähteä uudestaan lapsettomuushoitoihin. Muutama vuosi ennen ekaa ja tähän mennessä ainoaa lastamme, olimme hetken verran kanssa lapsettomuushoidoissa, mutta ei silloin tärppiä tullut. Hoitotauolla sitten pikku ihme sai alkunsa.

Mutta tähän toiseen kierrokseen takaisin, niin viime viikolla olimme julkisella puolella ekan kerran lekurin pakeilla ja perussyy on itsellä edelleen sama eli PCO. Tosin tämän lekuri oli sitä mieltä, että vielä ei kannata aloittaa IVF-hoitoja, vaan edetään näillä kevyemmillä jutuilla nyt aluksi. Tällä hetkellä olen popsinut Clomifen-pillereitä ja tällä viikolla on sitten ensimmäinen seurantaultra, että ovatko pillerit auttaneet vai ei? Ja miten siitä sitten edetään? Minulla on myös tehty taas hormonitasonmäärittelyt ja niittenkin vastaukset kuulen luultavasti lekurilta seuranta-ultrassa.

Mutta näin meillä näin alkumetreillä.

 

Täällä on kans yks joilla on huomenna ensimmäinen lääkäri-aika ja lapsettomuustutkimukset/hoidot ihan lähtökuopissa...

Meidän tarina:
Aloitimme yrittämään lasta 2007 marraskuussa ja pidin typeränä sitä niin itsestään selvänä asiana että suunnittelin melki meidän kesän menotkin sitä mukaan "ettei me voida varata sitä ja tätä kun mä oon varmaan raskaana..." Jep jep, enpä enää suunnittele mitään vaan elän tässä hetkessä enkä mieti enää tuollaisia. Jos tekee mieli varata joku matka niin mä varaan (siis jos on varaa )

Mä uskaltauduin ykstyiselle gynekologille lokakuussa 2008, joka on erikoistunut lapsettomuuteen. Ensimmäisellä kerralla se tutki minut ultralla ja totesi että kaikki sen mukaan on minussa kunnossa, haastatteli minua ja jatkossa jos/kun asiaa menee eteenpäin minut tutkitaan vielä paremmin. Ekana piti vain katsoa mikä on minun mieheni tila. Eiku miehelle purkki nenän eteen ja sanoa että hoitaa purkin tutkittavaksi. Purkki vietiin ja kahden viikon päästä tuli huonoja uutisia: Jos näillä tuut raskaaksi on sama ku lottoaisitte Meidät laitettiin kunnalliseen jonottamaan...jonotusajaksi ilmoitettiin joulukuussa 2008, puoli vuotta siitä, kun mieheni on vienyt toistamiseen uuden näytteen ja käynyt verikokeissa. Näyte vietiin ja se oli vielä huonompi kuin eka 0 % hyvin liikkuvia ja B-tason liikkuvia tais olla 7 %... Lisäksi mieheni verikokeissa oli ilmennyt että mieheni Luteininen arvo oli koholla... Jonotus kuitenkin lyhentyi kun kolmeviikkoa sitten tuli lappu että meille ois nyt aika, joka on huomenna, ensimmäinen lääkäri käynti... Jännittää ihan sairaasti ja toisaalta turhauttaa... kuinka pitkä matka tästä tulee..??? Mut ilmeisesti tutkitaan huomenna uudelleen ultralla ja passitetaan verikokeisiin??

 

Heippa! Kiva kun meitä samassa tilanteessa olevia on löytynyt. Ihana luomuylläri teillä Tupasvilla, olette onnekkaita, kun teillä käärö on. Toivottavasti nuo clomit tuo avun teillä!

Mepäs mennään samassa tilanteessa PikkuMyy. Ollaan jopa samanikäisiäkin, ilmeisesti. Miehellä tosiaan kanssa simpoissa häikkää ja siksi ihmettelenki tosissaan, kun meillä se yksi tärppi kävi ekalla yrittämäällä. Onko ollut ihan tajuton säkä tai sitten on simpat huonontuneet. Vaikka tuskin ne nyt niin paljon on voinut huonontua lyhyessä ajassa, kun meilläkin oli liikkuvia jotain 19 % ja paikallaan yli 60 %. Jännittää vähän, että mitä se lääkäri siellä ehdotaa huomeena. Pelkään että se sanoo, että koska vuosi yritystä ei ole täynnä niin kokeillaan vaan ihan luomusti. Toisaalta kun yksityiselle mennään, niin eiköhän siellä voi tahdin suunnitella itse. En nyt mihinkään rankkoihin hoitoihin edes heti halua, mutta inssiä haluaisin vielä kevään aikana kokeilla, kesän voisi sitten pitää taukoa ja jatkaa taas syksyllä.

Mietin kanssa sitä, miten mua aletaan tutkia. Ovulaation olen ainakin tikuttamalla saanut, mutta eihän se varmaan mitään kerro. Onkohan tota naisesta johtuvaa lapsettomuutta helpompi hoitaa? Jos ovulaatio saadaan kuntoon, niin eiköhän siinä tärppää? Nämä nyt on vaan mua ajatuksia, mutta jospa luo sulle tupasvilla toivoa

No palaan taas lähipäivinä kertomaan mitä lääkärissä sanottiin. Tsemppiä meille kaikille!

 

Jospa minäkin sitten tulisin tänne ... Mahtuisko joukkoon mukaan
Aikani olen seuraillut lapsettomuus-palstan ketjuja, mutta en ole vielä itse kirjoitellut. Tämän aloitus -aihe on mulle ihan sopiva paikka alkaa avautumaan =)

Vähän taustaa... Yritystä on ollut kesästä 2007 asti ja kun aikaa oli kulunut yli vuoden, niin lähdimme asiaa selvittelemään yksityistä kautta.
Olin nähkääs ihan varma, että tämän akan kroppa on jo vaan sen verran hidastunut (+35...) että jonkinlanen troppikuuri vahvistuksesi olisi ehkä paikallaan...
Ja minkäänlaista hevoskuuriahan ei annettu ennenkuin suljettiin pois miehen simppojen laatu ja yllätykseksi sieltähän se syy löytyi - niukka siimahäntien määrä ja normisti liikkuvia hyvin, hyvin vähän. Pesun jälkeen tulos hieman parempi, muttei mitään mahiksia normisti saada raskausta aikaan. Ei muuta kun hoitosuunnitelmat pystyyn (icsi), jossa kohtaa tämä pariskunta lähti julkista puolta etenemään. Sen verran kallista hommaa ettei ilman säästämistä mitään mahiksia. Eikä myöskään aikaa säästämiseen...
Siellä sitten nää perusjutut - gynet ja veri- ja virtsakokeet... sekä alkaa odottamaan suunnitteluaikaa lapsettomuuspolille. Ajan saimmekin parin kuukauden päähän - ei siis ihan mahottomat jonot.
Suunnittelukäynnillä vielä verikokeita sekä ultraa, molemmista, ja kasan reseptejä ja papereita ja ohjeita ja aikataulua... josta olen vieläkin ihan ulalla
Sen verran kuitenkin väännettiin mulle rautalangasta, että osasin pistää Procrenin (joka muuten ihan oikeesti oli helppo homma kun sen vain sai ekan kerran tehtyä. Ajatus pistämisestä itseään mahaan on paaaaaaaaljon kamalampi kun itse toteutus. Tsemppiä siis jokaselle sitä miettivälle ja että osasin varautua hakemaan Gonal-F huomiseksi apteekkiin valmiiksi. Huomenna nääs ultra ja pakko tunnustaa että en ole ihan varma miksi... mutta mun osani onkin tässä vaan tehdä mitä viisaammat käskee =)
Oikeesti...on mulla kasa kysymyksiä huomiseksi kun lekuriin meen...
Meillä siis ICSI ja pitkällä kaavalla.

Sainpas pitkän tarinan aikaiseksi... höh... mutta heti jo tuntuu siltä, että tänne kirjottaminen tekee oikeen hyvää. Mukava jakaa kokemuksia teidän kanssa, kun eipä näitä asioita juuri tule kelleen huudeltua...

Monet meistä elää justiin jänniä aikoja näiden uusien asioiden kanssa. Tsemppiä meille ja positiivista mieltä!
Nyt lopettelen, ettette kyllästy meikäläiseen jo heti alkuunsa :wave:

 

Hei kaikille!
Meillä on ollut yritystä vasta puolisen vuotta, mutta aiemmassa suhteessa vuoden verran eikä tärpännyt. Siksi hakeuduttiin tutkimuksiin jo aikaisessa vaiheessa...
Ultrassa eikä aukiolotutkimuksessa näkynyt mitään häikkää. Kaikki labrat ja miehen simpat ok. Kierto on kellontarkka kuten myöskin ovulaatio. Ahistaa kun kaikki on kunnossa, mutta mitään ei tapahdu..
Nyt lääkäri määräsi clomit ja saa kattoa josko niistä olisi apua

 

Moi,

lääkärillä käyty. En oikein tiedä mikä fiilis, toisaalta hyvä, toisaalta huono. Lääkäri totesi, että minulla pitäisi tosiaan olla kaikki ok, koska tikuttamalla saatu ovulaatio ja säännöllinen kierto. Paha mieli tuli siitä, että miehen simpat on niin huonoja, että nillä ei kuulemma oikein luomusti onnistu.Toisaalta sanoi, ettei usko tämän olevan pysyvä tila siittiöissä, koska olemme kerran raskautuneet luomusti. Siksi katsoi parhaaksi, että miehen simpat tutkitaan vielä kerran ja samalla minulle tehdään inssi. Se olisi sitten tiedossa huhtikuussa.

Aika nopeaa etenemistä, mutta lääkäri sanoi, että miksei siinä sitten kokeilisi inssiä samalla. Paitsi jos simpat on huonontuneet. Jos simpat ovat pysyvästi näin huonoja, niin sitten meille ei riitä IVF tai inssi vaan pitää mennä suoraan ICSIin. Se kyllä ahdistaa, enkä usko että me siihen päädytään kuitenkaan heti. Täytyy yrittää muuttaa elämäntapoja terveellisemmäksi ja kokeilla pari inssiä ja sitten vasta mennä rankempiin hoitoihin. Ne on niin kalliitakin. Haluaisin mennä jonottmaan julkiselle, mutta meidän omalääkäri ei susotu laittamaan meitä jonoon. Aion kyllä soittaa hänelle vielä uudelleen.

No nyt ainakin tiedetään mitä edessä. Ja vähän lohdutti se, että lääkäri uskoi meidä kyllä vielä vauvan saavan. Toivotaan siis parasta.

Mites muilla?

Joke 81, sinuna en olisi yhtään huolissaan. Kyllä teillä varmasti tärppää kun kerta kaikki kunnossa. Se vaan ottaa oman aikansa. Toivotaan, että clomit auttaa teitäkin!

Voi miten toivon, että miehen siittiöissä olisi tapahtunut huhtikuun loppuun menessä edes pientä parannusta. Sormet ristiin!

 

Seurantaultra on nyt takanapäin ja hyvillä mielillä lähden eteenpäin. Löydettiin ultrassa muutama kasvamassa oleva munasolu ja nyt lekuri määräsi sitten Puregon- pistoksia muutaman päivän ajaksi, alkuviikosta sitten on taas uusi ultra edessä. Hän sanoi myös, että toivottavasti täältä ei sentään kolmea munasolua enempää lähtisi kasvamaan. Jatkoi hän myös, että näillä pistoksilla hillitään ylimääräisten munasolujen kasvamista ja pistokset tähtäävät siihen, että vain 1 munasoluista kasvaa isoimmaksi. Olisi kyllä ihana juttu, jos tämä toinen hoitokierros auttaisikin meitä ja meille tulisi taloon toinenkin nyytti. Mutta hitaasti hyvä tulee, päivä kerrallaan tässä katsellaan miten käy.

 

Tytti82 meillä kans inssi ens kuusta lähtien... samassa veneessä uiskennellaan... eli:

Tänää nyt sitten oltiin ensimmäisellä käynnillä lapsettomuuspoliklinikalla julkisella puolella. Lääkärin tuomio oli tosiaan, että kyllä on ISO ihme jos tuun normisti raskaaksi, että jos niin käy, niin lotokkaa samalla... heh Eli Meidät laitettiin Tampereelle jonottamaan Mikroinjektiohoitoon ja sitä odottaessa kokeillaan Inseminaatiota + Clomit, joka käynnistyy seuraavasta kierrosta. Tällä hetkellä kieto 8/26-28. Käyn aina sairaalassa ultrassa että sielä kasvaa munasolu ja sitten sen perusteella ruiskutellaan

Minut tutkittiin: otettiin papa- ja Klamydia-koe seka ultrattiin + munatorventutkimus... Oli aika karsee kokemus, voi sitä kivun määrää!!!! Huh huh!

Seuraavassa kierrossa verikokeita. Ultrassa näkyi, että minulla oli oikealla puolella monta munarakkulaa kehittymässä, mikä oli kuulemma hyvä ja vasemmalla puolella pari, että minun kohdalla ainakin vielä näyttäisi olevan kaikki kunnossa, kun munatorvetkin toimi niinkuin pitääkin, katotaan mitä verikokeet sanoo sitten... Mieheni tilaa seurataan joka kerta kun se tuo Inseminaatiota varten tavaran, koska hyvin liikkuvia Jamppoja tosiaan on erittäin, erittäin vähän.

Näillä mennään ja munatorventutkimuksesta toivutaan...
Kuulemma vähän samalta tuntuu synnytyksen supistukset... ou maigaad! :$

 

Heippa vaan,

en olisi ikinä uskonut kirjoittavani tänne palstalle, saatika tähän osioon, mutta tämä otsikko tuntui liian tutulta..Tilanne on se että lasta toivottu noin puolitoista vuotta, aluksi hyvin rennolla asenteella kun itsellä oli kierto hyvin epäsäännöllinen (30-60 pv) ja aluksi epäiltiinkin PCO:ta. Kesällä sitten alettiin epäillä että kk epäsäännöllisyys johtuu kovasta liikunnasta ja annettiin ohjeeksi vähentää urheilua. Kova paikka oli jättää itselle tärkeä harrastus sivuun , vaikka ilman muuta olin siihen valmis kos se auttaisi lapsihaaveen toteutumisessa. Puolisen vuotta meni ja oma kierto alkoi säännöllistyä ja samalla usko raskautumiseen kasvaa. Vastikään tuli kuitenkin täydellinen pommi - miehen siemennesteen laatu todella huono, määrässä, liikkuvuudessa ja muodossa vikaa ja paljon..Nyt ollaan tilanteessa jossa pitäisi koota ajatukset, miettiä mitä kaikkea ollaan valmiita kokeilemaan (ilmeisesti ainoa realistinen vaihtoehto olisi ICSI) ja mihin on varaa vai jäädäänkö jonoon julkiselle. Pää on todella sekaisin ja tulevaisuus ahdistaa, eikä tätä helpota että "kaikki" lähipiirissä tuntuvat lisääntyvän kuin kanit..tuntuu että asian kanssa on niin yksin. Tsemppiä teille muille tutkimuksiin ja hoitoihin!

 

Tervetuloa kaikki uudet mukaan!

Jännä, miten erilaisista suistä ihmiset tutkimuksiin/hoitoihin joutuva, on miehestä johtuvaa, naisesta johtuvaa, selittämätöntä lapsettomuutta jne. Nyt musta on todellinen ihme että joku edes raskaaksi tulee. Jännää on sekin, miten erilailla siihen omaan yhteen alkaneeseen raskauteen nykyään suhtautuu, se antaa jonkinlaisen toivonkipinän, vaikka tilanne onkin nyt aika huono.

Tänään taas alkoi ahdistamaan, kun kaveri soitteli omia vauvakuulumisiaan, odottaa ekaa ja riskiviikot ylitetty. Ei huvita yhtään jutella asiasta, enkä ole siihen itseäni pakkotanut. Kaveri tietää meidän tilanteen, joten olen ajatellut, että koska tietää miten asiat ovat, en jaksa esittää innostunutta. Kun en sitä kerta ole. Jotenkin tuntuu että kaikki läheiset on äitejä tai raskaana, enkä jaksa aina kuunnella sitä vouhotusta. Ikävä tilanne, että joutuu välillä miettimään jaksaako nähdä jotain tyyppiä, kun ei jaksa kuunnella vauvajuttuja. Niitä tapaamisia mä välttelen, joissa on enempi kuin yksi äiti. Se on yleensä niin sitä samaa jauhamista. Olen huomannut, että mulla itsellä on oikeasti paljon parempi mieli, kun en joudu toisten vauvajuttuja kuuntelemaan ja siksi olen päättänyt olla itsekäs ja olla kuuntelematta niitä jos ei huvita. Ei tässä muut mun mielenterveydestä huolehdi kuin minä itse. En tarkoita, että olisin töykeä tai ilkeä, mutta en myöskään kysele mitään jos asia ei mua kiinnosta. :/

Hienoja kuulumisia tupasvillalla, alkuviikolla sitten näette miten tilanne on kehittynyt.
Meillä on kyllä niin sama tilanne, pikkummyn kanssa! Jännä, että meillä menee kiertokin ihan samoissa Inssiä sitten odotellessa, vaikka meillä lääkäri sanoi, että se tuskin on hyödyllinen.

Olet ilmeisesti treenannut oikein kunnolla Via, kun sait kierron pikkuhiljaa treenien vähentämisen jälkeen toimimaan. Mitäpä sitä ei tämän asian takia tekisi. Ymmärrän täysin sun ahdistuksen tilanteesta. Meillähän on sama tilanne miehen simppojen suhteen, joten icsi ainoa varteenotettava mahdollisuus. Miettikää nyt rauhassa ja voittehan tekin kokeilla inssiä esim yksityisellä samalla kun jonotatte julkiselle.

Saatiin puhelinaika ensi viikolla omalääkärille, siellä sitten vaaditaan laittamaan lähetettä julkiselle, kun tilanne kerta on tämä. Juttelin vanhempieni kanssa siitä, että lääkäri ei suostu laittamaan lähetettä. He kehottivat vielä keskustelemaan lääkärin kanssa ja sanomaan siitä, että meille on toisessa paikassa sanottu, että meidän ehdottomasti kuuluisi näillä tiedoilla saada lähete julkiselle. Jos ei suostu laittamaan, niin otamme yhteyttä kunnan ylilääkäriin. Kai tässä on oltava vaan vaativa ja ajettava omaa etuaan kärsivällisesti. Vaikea vaan koko ajan yrittää vaatia jotain, kun mua alkaa niin herkästi itkettämään tämä tilanne, jos toinen ihminen ei tajua meidän surua.

Onneksi on viikonloppu ja voi vaan olla!

Jokelle vielä kommentoin, että toivottavasti saatte avun clomeista.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Piti kommentoida tuota, että on outoa kun omalääkäri ei kirjoita lähetettä. Itekki jouduin käymään ekaks kaks kertaa kyniksellä jonka jälkeen kävin kerran tk-lääkärillä. Tk-lääkäri vaan naureskeli eikä laittanu lähetettä eteenpäin. Itkuhan siinä meinas päästä :'( Yksityisellehän sitä oli mentävä. Vaikka se onki ollu kallista, ni olen ollu tyytyväinen ku on saanu nopeesti asiaa eteenpäin :hug:

 

Jotenkin tuntuu että kaikki läheiset on äitejä tai raskaana, enkä jaksa aina kuunnella sitä vouhotusta. Ikävä tilanne, että joutuu välillä miettimään jaksaako nähdä jotain tyyppiä, kun ei jaksa kuunnella vauvajuttuja. Niitä tapaamisia mä välttelen, joissa on enempi kuin yksi äiti. Se on yleensä niin sitä samaa jauhamista.


Tuttu tilanne..hieman pelottaa että alkaa eristäytyä kaikista sosiaalisista suhteista kun tosiaan lähipiirissä kaikilla alkaa olla lapsia tai vähintäänkin on tuloillaan..ei vaan kerta kaikkiaan jaksa kiinnostaa, mutta siinähän saa sitten olla yksinään maailmassa. Tuntuu jotenkin niin s..tanan turhalta pikkulasten vanhempien valitus mitättömistä jutuista, varsinkin kun kyseessä on yleensä terve ja ns. normaali lapsi. Aika yksin tämän ongelman kanssa tuntee olevansa.

Meillä on nyt pieni "miettimisaika" ja samalla mulle tehdään vielä kierronkartoitus ym ja miehen tilanne tutkitaan uudelleen. Ei olla vielä varsinaisella lapsettomuuslääkärillä edes käyty, joten siellä kai sitten saa hieman tarkemman kuvan onnistumismahdollisuuksista ja hoidoista. En oikein tiedä kuinka huonolaatuisilla siittiöillä lähtevät inssiä tekemään, eikä sitä itsekään jaksa jos ei ole mitään mahdollisuuksia..

Vaikea on myös hyväksyä sitä että tämä projekti tulee lähitulevaisuudessa (ties kuinka kauan..?) rytmittämään elämää ja luultavasti olemaan aika vuoristorataa toivon ja epätoivon välillä. Miten tämä kaiken keskellä jaksaa käydä töissä ja vielä elää jotain muutakin elämää..

 

Toinen seurantaultra nyt takana päin ja 1 follikkeli (munasolu) oli jo 15mm - tietää sitä siis, että loppuviikosta on edessä inseminaatio. Tuntuu edelleen hyvältä, että on tullut vastetta hoidoille, mutta edelleen vain päivä kerrallaan - mentaliteelilla eteenpäin.

 

Hei kaikille, lähdimme helmikuussa "hoitoon" Väestöliitolle ja ensimmäiset 2kk meni kokeita & testejä tehdessä. Nyt olemme saaneet ajan ensimmäiseen IVF:n aloitukseen ja alkion siirto tapahtunee toukokuun lopussa =) .
Minulla on ennestään murkku ikäinen lapsi ja meillä ongelmana miehen huonolaatuiset siittiöt. Paljon tuntuu olevan ihmisllä epäonnistuneita hoitoyrityksiä ja keskenmenoja. Pakko itse vaan pyrkiä positiiviseen ajatteluun.
Minulla jarrulääke aloitetaan huhti-toukokuussa joten aikaa on vielä. Yritänkin nyt vaan hoitaa itseäni, syödä ja ulkoilla jotta olisin mahd. hyvässä kunnossa h-hetkellä.

 

Jotenkin tuntuu että kaikki läheiset on äitejä tai raskaana, enkä jaksa aina kuunnella sitä vouhotusta. Ikävä tilanne, että joutuu välillä miettimään jaksaako nähdä jotain tyyppiä, kun ei jaksa kuunnella vauvajuttuja. Niitä tapaamisia mä välttelen, joissa on enempi kuin yksi äiti. Se on yleensä niin sitä samaa jauhamista. Olen huomannut, että mulla itsellä on oikeasti paljon parempi mieli, kun en joudu toisten vauvajuttuja kuuntelemaan ja siksi olen päättänyt olla itsekäs ja olla kuuntelematta niitä jos ei huvita. Ei tässä muut mun mielenterveydestä huolehdi kuin minä itse. En tarkoita, että olisin töykeä tai ilkeä, mutta en myöskään kysele mitään jos asia ei mua kiinnosta. :/ quote]

Tytti82 Mulla on ihan sama tilanne tän asian kans, ei hirveesti kiinnosta välillä yhtään mennä sellaisten kaverien luo jotka on raskaana tai on muksuja, jotenkin vain tympii tilanne... enkä mäkään halua olla tympeä, mutta omaa mielenterveyttä vaan on pakko välillä ajatella, enkä näytä olevan ainoa.

Meilläkin lääkäri sanoin tossa inssistä että ei pakosta kyllä auta tilannetta, mutta koitetaan edes jotain sillä välin kun odoteaan sitä mikroinjektiohoitoa, ei aiankaan voi sanoa etteikö oltais yritetty.

 

Heips!

Taidan minäkin tulla porukkaan mukaan, jos joukkoon sopii ?

Meidän tarina sellanen, että vuosi sitten jätin pillerit pois. Ensimmäisessä kierrossa luulen, että mulla oli kemiallinen, testi näytti plussaa, mutta se toinen viiva ei tullu heti ja oli tosi hentonen, kuukautiset alko saman iltana. Kierrot oli välillä tosi pitkiä ja syksyllä pääsin sitten gynelle ja ultraan ja pco:n pirulainenhan sieltä löyty. Teroja söin 3 kiertoa ja 2 terokierron jälkeen tuli ovis, mutta ei tärppiä.
Varattiin sitten aika väestöliittoon ja aika onkin 1.4. Siinä ku täyteltiin niitä esitietolappusia, mies kerto, että hänellä on ollu laskeutumaton kives pienenä ja se onki leikattu n 5-vuotiaana. Mies ei muistanu, että onko ollu tyräki kaikenlisäksi. Ollaan varauduttu siihen, että spermassa on häikkää. Vaikka tuossa etusivulla olevaan kysymykseen oonki saanu positiivisia kokemuksia niin eipä sitä koskaan tiedä. Netissä on niin ristiriitasta tietoa asiasta. Tällä viikollapa se asia sitten selviää tai viimestään maanantaina.
Kaikenlaiset hoitomahdollisuudet sitä on ite käyny mielessä läpi ja jos se sperma on superhuonoa niin icsiinhän sitä joudutaan, mut varmaan sit lähetteellä jonoon julkiselle, ei meillä oo tollasia rahoja syytää yksityiselle puolelle.

Kiva oli löytää tällanen pino täältä kun en oikein kuulu täällä lapsettomien puolella muuhun pinoon, vielä.

Muoks. minä oon siis 27v. ja mies 38v.

 

Heippa!
Ajattelin minäkin ottaa osaa keskusteluun, jos vain mahdun mukaan =) Mulla ikää on 21 ja miehellä kohta 24.. Reilut 2 vuotta lapsettomuutta takana. Mulla noin puoli vuotta sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Mulle on tehty vasta munatorvien aukiolotutkimus. Torvet ovat auki. Menkkoja ei tule. Nyt alotettu terolut kokeeksi, vaikka tosin vuoden verran söin, eikä toivottua tulosta saatu. Nyt kokeillaan teroja uudelleen josko ne menkat säännöllistyis. Reilun kuukauden päästä keskustelu aika lapsettomuuslääkärin kanssa. Prolaktiini ja sperma tulos pitää otattaa sitä ennen. Elikkäs näin meillä!

 

Heippa,

Kiva kun on tullut uusiakin mukaan!
Heti ryntään kuitenkin omiin uutisiin. Mies soitti tänään sinne meidän omalääkärille, että voisiko laittaa lähetettä seinne kunnalliseen jonoon. Mullehan se lääkäri sanoi, ettei laita. No miehelle oli kuitenkin sanonut jo laittaneensa ja siitä tulee postitse kotiin vahvistus! Onpa outo, että mulle sanoo toista ja miehelle jotain muuta. Veikkaan kyllä, että se oli tajunnut asian laidan, kun sai oikeen käteen ne simppatulokset, niillä kun ei luomusti raskauduta. No toivottavasti nyt pitää paikkansa ja päästään kunnaliseen jonoon! Vaikka sillä aikaa kyllä jatketaan hoitoja väestöliitossa. Toivottavasti se tärppi tulisi ennen kunnalliselle siirtymistä.

Sitten toinenkin hyvä uutinen: mulla oli tänään väestöliitossa tarkastus ovulaatiosta ja kaikki kunnossa, tarpeeksi munasoluja kehittymässä ja sopivan kokoisia tässä vaiheessa kiertoa. Inssi voidaan siis tehdä luonnolliseen kiertoon! Näin arvelinkin kun kierto on säännöllinen ja ovuloin tikkujen mukaan, mutta lääkäri halusi jo etukäteen tarkistaa, ettei suotta jäädä odottelemaan seuraavan kuun inssiä, jos olisikin jotain häikkää. Toivottavasti tilanne yhtä hyvä ensi kuussakin!

Sitten muiden tilanteeseen:
kaikilla toistaiseksi ollut kivoja uutisia (tai voiko nään nyt ikinä olla kivoja, mutta tässä tilanteessa kuitenkin ihan mukavia): hoitoja hiljalleen päästy aloittelemaan ja alkututkimuksia tehty. Nyt naiset ollaan positiivisella mielellä ja uskotaan, että apu saadaan meille kaikille.

Kiva, kun löysti joukkoon Duffy, toivottavasti saatte pian spermatuloksen niin ei tarvitse sitä jännittää. Mulla ainakin jotenkin helpotti kun tiedän missä vika, vaikka eihän se kiva uutinen ollut.
Zandraana: tervetuloa myös. Teillä on kyllä ikä puolellanne. Mä olen monesti harmitellut, että olisi pitänyt aloittaa yritys aikaisemmin, vaikka melko nuori olen vieläkin. Olisin vaan halunnut pari lasta ennen kolmeakymmppiä, mutta nyt olen kyllä kiitollinen jos edes se yksi suodaan , tuli se sitten 27-vuotiaana tai viittäkymppiä kolkutellessa. Vaikka onhan tonne viiteenkymppiin matkaa, sinne asti ei taida pinna kestää...
Pikkumyy: toivotaan että me ollaan niitä ihmtapauksia, joilla jo inssi purisi eikä icsiin tarvisi lähteä!
Tirlittan: me kanssa odotellaan että päästäisiin huhtikuussa hoitoon, tosin inssiin. sillä välin kanssa yritetään pitää itsestämme huolta. Pelottaa vaan se, että näissä asioissa ei ikinä voi sanoa varmuudella, että huhtikuussa tehdään inssi, kun silloin voikin olla joku juttu joka estää hoidon...mutta täytyy vaan toivoa että kaikki etenee alustavan suunnitelman mukaan.
Tupasvilla: mulla oli siis tänään kanssa se ovulaation tarkistus kp 12 ja sama follin koko kuin sulla. Hienoa, että teillä o ntullut hoidoille vastetta!

Ilmoitelkaahan kaikki taas itsestänne. Tänään on mulla ollut hyvä päivä, koskahan taas pyöritään tän asian kanssa pohjamudissa :/

 

Tytti82 toivottavasti pääsette sinne kunnalliseen pian. Me ollaan myöv Väestöliitossa hoidettavana ja aika nopeasti onneksi ollaan edetty. Huhtikuussa oli eka aika ja viimeviikolla lyötiin IVF aika lukkoon. Jännittää ja aika matelee. Meillä vappu sotki vähän suunnitelmia kun silloin ei alkionsiirtoja tehdä ollenkaan siis sillä viikolla.

 

Nostelen meitä vähän. Tänään on taas kauhea ahdistus tästä lapsiasiasta. Pelottaa, että me ei koskaan saada lasta :'( Enkä millään jaksaisi odottaa että päästään siihen helkkarin insiin. Aluksi tutnuti että ihanan nopeasti asiat etenee ja nyt tuntuu että aika maleksii. Vielä yli kuukausi on inssiin...

Koska teillä tirlittan on ivf, huhtikuun lopussako? samassa venessä ollaan tämän ajanmatelun suhteen!

Mites muut?

 

Meillä on ivf vasta viikolla 22. Tähän kiertoon ei voinut tehdä kun on pääsiäinen ja vappu. Aika tosiaan matelee ja odotukset on ehkä liiankin korkealla. Yritän ajatella kuitenkin että on ihme jos ekasta ivf:stä natsaisi jotten pety liikaa.

 

No niin, meillä sitten ei löytynyt yhtään siittiöitä miehen spermasta, eli icsi on ainut vaihtoehto meille...

 

Voi harmi Duffy- mutta toisaalta on hyvä että löydettiin syy niin on helpompi saada oikeanlaisa hoitoa & apua. Onko sinne kunnallisella pitkät jonot teilläpäin?

 

Täällä on 8kk jonot julkisille Kyselinkin tossa avauksessa etusivulla tosta maksusitoumuksesta, joskus olen siitä lukenut jossain mutta en muista missä. En tiedä täytetäänkö vaadittavat kriteerit, mutta meinaan kysyä sitä väestöliitolta ku sinne menään ens viikolla.