Juteltaisko kuolemasta?

[katoava]

Vältteletkö aihetta elämässäsi? Kieltäydytkö ajattelemasta sitä tosiasiaa että kaikki vielä jonain päivänä päättyy? Uskotko Jumalaan ja pelastukseen ikuisine paratiiseineen? Entä jälleensyntymään? Ahdistaako kuoleminen sinua?

Itse ajattelen kuolemaa päivittäin ja olen surullinen siitä, että elämä on tässä ja nyt. Armoa ei anneta, ei toisia mahdollisuuksia. Jokainen hetki on taas hetken vanhempi ja lähempänä kuolemaa. Mitä tästä kaikesta jää käteen? Ei yhtään mitään. Lapset ja lapsenlapset, hyvässä lykyssä jopa lapsenlapsenlapset muistavat vielä sinut, mutta sen jälkeen ei koskaan enää kukaan. Katoat, häviät ja elämäsi oli merkityksetön.

Ei enää kauniita auringonnousuja, ei lakritsijäätelöä, ei ihanaa elokuvaa, ei rakkaan kosketusta, ei ihania tai vaikeita tunteita, ei uuden kirjan musteen tuoksua, ei enää mitään.

 

[dd]

mä ajattelen et kun se hetki tulee, niin eipä tarvii enää voivotella. miks sitä pitää etukäteen märehtiä?

 

[mä]

mä uskon että mä olen ja että on rinnakkaismaailma, eri taajuudella tai niitä on useitakin riippuen kuinka rakkaudellinen ihminen on. Kaikki elää, kuolemaa on vain se, että keho maatuu, vain se. Keho on vaatteet. Minä olen minä, vaikka alasti

 

[no]

minulla on raamattuun perustuva lupaus ylösnousemuksesta, joka tulee olemaan niin vanhurskaille kuin epävanhurskaillekin. Johannes 5:28,29.

 

[dd]

ja muuten sä et oo merkityksetön, jos sua ei olis, niin ei olis niitä lapsia ja lapsen lapsen lapsia mahdollisetsti sua unohtamassa sitte.

 

[Minna]

Mä olen vähän samoilla linjoilla ap:n kanssa. Paitsi en mä kuolemaa ihan päivittäin ajattele, mutta ajattelen kuitenkin. Ja mä välillä vaan mietin, että ensin täällä eletään, yritetään, pyritään, hoidetaan velvollisuuksia, jännitetään, petytään, yritetään, kaadutaan, noustaan, rakastetaan, suoritetaan...ja sitten ei ole enää millään mitään väliä ja kaikki loppuu. Kun tästä kaikesta ei mitään jäljelle jää, niin mitäpä täällä turhaan hötkyillä ja suorittaa? Vaikka tienaisit miten rahaa, ei niitä kuoleman jälkeen tarvitse jne.

Mulla tuli tuosta kuoleman ajatuksesta jopa laiskuus päälle. Ajattelin, että miksen voisi elää tätä elämää rennosti ja laiskotellen, kun ei siitä haudassa tuomita.

 

[yks vakkari,ei jaksa kirjautua]

uskon jumalaan.
en pelkää kuolemaa.en voi sitä väistää,se tulee kun on minun aikani.
minulle kuolemanpelko on pelkoa elää.
olen käynyt lähellä kuolemaa ja arvostan jokaista hetkeä, ihmistä,eläintä, asiaa jotka kohtaan ja koen.

 

[Joxu]

Kaikki me kuollaan, haluttiin tai ei. Mua ei ainaka pelota se yhtään, ei ahista ja enkä välttele siitä puhumista. Kuuluu osana tätä elämän kiertokulkua. En usko Jumalaan, enkä mihinkään toisiin elämiin ja enkä jälleensyntymään. Yksin kertasesti maadutaan sinne arkkuun ja jos tuhkataan niin sit on tuhkat uurnassa ja siinä se.

 

[kuolema]

Kuolema. Se on aihe, jota on tullut pohdittua jo pidemmän aikaa. En usko jumalaan tai jumaliin, enkä siten myöskään taivaaseen tai helvettiin. Kuoleminen itsessään on siirtymistä olevaisesta olemattomaan ihmisen olemassaolon mielessä.

Kuoleminenkaan ei ole mitään armotonta, surullinen kohtalo vaan tosi asia. Ajan kuluminen ei myöskään ole mitään julmaa ja surkuteltavaa, se vain on niin. Ainoa mahdollisuus elää on nyt. Ei siitä käteen jää mitään, koska silloin ei enää ole.

Minulle kuolema olisi vapautus. Monessa suhteessa se olisi vapautus jo nyt. En pidä ajatuksesta, että minun on pakko jaksaa ja pakko yrittää. Olemattomuus houkuttaa. En pelkää kuolemaa, mutta pelkään kuolemisen prosessia. Itse en siihen pysty, toivon siis sattuman tai sairauden korjaavan.

 

[vieras]

Mä uskon jälleensyntymään ja karmaan. Muutoin elämä olisi aika lohdutonta ja olisi vaikea ymmärtää elämän eriarvoisuutta. En pelkää kuolemaa koska se on portti taas uuteen elämään ja mahdollisuuksiin.

 

[Kamala]

Pelkään kuolemaa. En halua kuolla, en ainakaan nyt kun elämää on edessä vielä vaikka kuinka paljon. Luulen, että 80-vuotiaana näkemykseni asiaan on jo hieman erilainen.

 

[punkmamma]

Ajattelen kuolemaa toisinaan ja koen sen kovin lohdulliseksi, en minä täällä ikuisesti haluaisi olla

 

[Chala]

En ajattele päivittäin enkä sure asiaa etukäteen. Kun kuolen, toivon että se tapahtuu nopeasti ja kivuttomasti (kukapa ei) etten ehdi kauheasti asiaa mietiskellä ja voivotella. En usko että se sen jälkeen paljon päähän ottaa

En usko jumalaan enkä taivaisiin tai helvetteihin, jossain määrin sielun kiertokulkuun kyllä. Todennäköisesti kaikki vain sammuu ja sitten ei ole enää mitään, mutta eipä se varmaan sitten tosiaan enää harmita.

Mua ei oman kuoleman ajatus ahdista muuten kuin lasten puolesta. Itse vanhemman haudanneena tiedän mitä se pohjaton suru on. Pelkään myös oman lapsen menetystä, tai puolison. Muidenkin läheisten tietty. Oman lapsen menetyksestä en tiedä miten pääsisin eteenpäin, se on asia jota tulee välillä ajateltua ja silloin iskee ihan kauhea ahdistus ja paniikki. Ajatus omasta kuolemasta on ihan helppo nakki verrattuna omiin pieniin.

 

[zxz]

Niinhan sita sanotaan, etta lhminen kuolaa, mutta onkohan se teknillisesti oikeen. eikos se ole vain sun ruumis kun kuolee, mutta sielu, se todellinen Sina viela elaa. Piti sanomani KUOLEE ei kuolaa.

 

[yx]

ootko 30 v.? "Kolmenkympinkriisissä" pohtii kuolemaa enemmän kuin sitä ennen. Ainakin mun kohdallani kävi näin, mutta ajattelu hiipui sitten pikku hiljaa muutaman vuoden kuluessa... tosin vieläkin pohdin miten lyhyt tämä elämä kuitenkin on ja olisi järkyttävää jos nyt kuolis kun on vielä paljon nähtävää ja koettavaa tässä elämässä.

 

[Minna]

ootko 30 v.? "Kolmenkympinkriisissä" pohtii kuolemaa enemmän kuin sitä ennen.

Mä peesailin ap:ta ja olen justiinsa täyttänyt 30-v . Että ehkä siinä voi olla perää. Oon myös alkanut enemmän ajattelemaan sitä, ettei vanhemmat ole ikuisia....

 

[äiti]

Minä olen yli nelikymppinen, lääkäri koulutukseltani eli kuolemaa nähnytkin jonkin verran. Pelkään vähän kuolemaa vaikka uskon Jeesukseen. Silti. Pelkään sairautta ja kipua mutta jeesuksen olemassaolo ja ikuinen elämä Jeesuksen luona lohduttaa. Pelkään kyllä helvettiäkin. Mutta pienten lasten äitinä ei onneksi paljoa ehdi pelätä vaikka joskus pelkään lastenikin puolesta.

 

[Non compos mentis]

Tänään valitsin tekstin kuolinilmoitukseeni. En välttele kuolemaa, sen ajattelua tai siitä puhumista. Memento mori, se on hyvä johtotähti elämässä. En usko kuolemanjälkeiseen elämään. Tämä ei ole kenraaliharjoitus.

 

[ap]

ootko 30 v.? "Kolmenkympinkriisissä" pohtii kuolemaa enemmän kuin sitä ennen. Ainakin mun kohdallani kävi näin, mutta ajattelu hiipui sitten pikku hiljaa muutaman vuoden kuluessa... tosin vieläkin pohdin miten lyhyt tämä elämä kuitenkin on ja olisi järkyttävää jos nyt kuolis kun on vielä paljon nähtävää ja koettavaa tässä elämässä.

Olen 26. Kuolemaa aloin miettimään noin 20-vuotiaana, jotenkin koko kuoleman todellisuus jysähti vain päähäni. Siitä lähtien olen miettinyt sitä välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Toivottavasti elän pitkään ja toivon että iän myötä sitä tottuisi ja hyväksyisi asian, ikään kuin itsestään.

 

[Grace]

Pelkäsin kuolemaa ennen kuin tulin uskoon, mutta nyt en ollenkaan =)
Kuolema on vain kuin kotiportti mulle ei siis pelottava mitenkään enkä pelkää lapsien enkä miehenikään puolesta. Rauha on sydämessäni sillä kaikki mitä tapahtuu on Jumalan tiedossa.

 

[äiti]

Pelkään kuolemaa. En halua kuolla, en ainakaan nyt kun elämää on edessä vielä vaikka kuinka paljon. Luulen, että 80-vuotiaana näkemykseni asiaan on jo hieman erilainen.

Minun mummoni oli tiukasti elämässä kiinni vielä 80-vuotiaanakin, ei halunnut kuolla kun ei ollut sairaskaan. Kuoli liki 92vuoden iässä, äitienpäiväaamuna vain sydän pysähtyi ja se oli siinä.

 

[äiti]

Pelkäsin kuolemaa ennen kuin tulin uskoon, mutta nyt en ollenkaan =)
Kuolema on vain kuin kotiportti mulle ei siis pelottava mitenkään enkä pelkää lapsien enkä miehenikään puolesta. Rauha on sydämessäni sillä kaikki mitä tapahtuu on Jumalan tiedossa.

Näin minäkin ajattelen mutta minulle tulee silti pelon ja epäuskon/heikon uskon hetkiä joskus. Helpottaa kun laitan kädet ristiin ja puhun peloistani Jeesukselle, hän eli ihmisen elämän ja TIETÄÄ mistä minä puhun. Hän on itse kokenut kaiken pelon ja kauhun, sellaisetkin asiat mitä kaikkea minä en ole kokenut. Hän ymmärtää.

 

[Grace]

Pelkäsin kuolemaa ennen kuin tulin uskoon, mutta nyt en ollenkaan =)
Kuolema on vain kuin kotiportti mulle ei siis pelottava mitenkään enkä pelkää lapsien enkä miehenikään puolesta. Rauha on sydämessäni sillä kaikki mitä tapahtuu on Jumalan tiedossa.

Näin minäkin ajattelen mutta minulle tulee silti pelon ja epäuskon/heikon uskon hetkiä joskus. Helpottaa kun laitan kädet ristiin ja puhun peloistani Jeesukselle, hän eli ihmisen elämän ja TIETÄÄ mistä minä puhun. Hän on itse kokenut kaiken pelon ja kauhun, sellaisetkin asiat mitä kaikkea minä en ole kokenut. Hän ymmärtää.

Jeesus kantoi ristillä myös kuoleman pelon ja teki tyhjäksi ikuisen eron Hänestä, joten sulla ei ole mitään syytä pelkoon.
:hug:

 

[itse kuolema ei pelota]

pelkään kuolevani liian varhain, eli tahtoisin elää täysissä järjissä ainakin 75v.
kamalinta olisi kuitenkin sairastua alzheimeriin ja kitua vuosikaudet jossakin lukitussa laitoksessa, muistamatta kuka itse on, kuka lapsesi on, kuka puolisosi on/oli ym. kalliita rakkaita muistoja.
toivon pysyväni koko elämäno niin hyvässä kunnossa, ettei minun tarvitse maata sairaalassa viimeisiä vuosiani, vaan voin olla omassa kodissani ja kuolla nukkuessani.

 

[äiti]

Pelkäsin kuolemaa ennen kuin tulin uskoon, mutta nyt en ollenkaan =)
Kuolema on vain kuin kotiportti mulle ei siis pelottava mitenkään enkä pelkää lapsien enkä miehenikään puolesta. Rauha on sydämessäni sillä kaikki mitä tapahtuu on Jumalan tiedossa.

Näin minäkin ajattelen mutta minulle tulee silti pelon ja epäuskon/heikon uskon hetkiä joskus. Helpottaa kun laitan kädet ristiin ja puhun peloistani Jeesukselle, hän eli ihmisen elämän ja TIETÄÄ mistä minä puhun. Hän on itse kokenut kaiken pelon ja kauhun, sellaisetkin asiat mitä kaikkea minä en ole kokenut. Hän ymmärtää.

Jeesus kantoi ristillä myös kuoleman pelon ja teki tyhjäksi ikuisen eron Hänestä, joten sulla ei ole mitään syytä pelkoon.
:hug:

Oikeassa olet. Kiitos sanoistasi! Näinhän se on meillä kaikilla, ei tarvitse kuin vastaanottaa Jeesuksen tarjoama sovitus.