I
"ihmettelevä"
Vieras
Olen tapaillut nyt melkein vuoden yli kolmekymppistä miestä ja yhteisymmärryksessä olemme heti alussa sopineet, että tämä ei ole seurustelua eli emme seurustele. Näemme usein, harrastamme seksiä, mies puhuttelee minua hellittelynimillä, sanoo rakastavansa minua ja soittaa minulle usein, kun emme näe. Eikä hän myöskään harrasta seksiä muiden kanssa. Eli suhteemme varmaan täyttää aika lailla mattimeikäläisen käsitykset seurustelun tunnusmerkeistä.
Olemme kuitenkin monella tapaa erilaisia esim. kiinnostuksenkohteiden ja päämäärien suhteen. Tästäkin asiasta olemme samaa mieltä ja itse olen mieltänyt asian niin, että se on tärkeä syy sille, miksi emme seurustele ja miksi ainakaan itse en puhtaalla järjellä ajatellen kykene näkemään suhteellamme kovin kantavaa tulevaisuutta. Tämä erilaisuus olikin se syy, miksi en aluksi välittänyt hänestä ja itse asiassa pidin häntä taakkana elämässäni. Nyt olen kuitenkin kiintynyt häneen todella paljon -mikä lienee väistämätöntä, kun näin kauan toista tapailee.
Kiintymiseni ja rakkauteni johdosta olen alkanutkin yhtäkkiä olemaan surullinen siitä, että tilanne junnaa paikallaan. Haluaisin, että juttu joko etenee eteenpäin tai sitten taantuu ja päättyy. Joskus oikein toivon, että hän joku kerta baarikeikkansa jälkeen soittaisi minulle ja kertoisi, että on tavannut jonkun toisen ja että ei enää kiinnosta. Silloin minun olisi helppo kylmettyä ja pistää tämä sekasikiöjuttu halki ja pinoon.
En kuitenkaan halua itse tehdä aloitetta ainakaan sen suhteen, että ehdottaisin seurustelua. Minulla on periaatteena, että koskaan en anele enkä roiku kenenkään perässä, vaan toinen saa ehdottaa asiaa, jos siltä tuntuu.
Mitä oikein teen? Miksi mies ei halua seurustella, vaikka hän päivästä toiseen osoittaa aidosti olevan kiintynyt muhun?
Olemme kuitenkin monella tapaa erilaisia esim. kiinnostuksenkohteiden ja päämäärien suhteen. Tästäkin asiasta olemme samaa mieltä ja itse olen mieltänyt asian niin, että se on tärkeä syy sille, miksi emme seurustele ja miksi ainakaan itse en puhtaalla järjellä ajatellen kykene näkemään suhteellamme kovin kantavaa tulevaisuutta. Tämä erilaisuus olikin se syy, miksi en aluksi välittänyt hänestä ja itse asiassa pidin häntä taakkana elämässäni. Nyt olen kuitenkin kiintynyt häneen todella paljon -mikä lienee väistämätöntä, kun näin kauan toista tapailee.
Kiintymiseni ja rakkauteni johdosta olen alkanutkin yhtäkkiä olemaan surullinen siitä, että tilanne junnaa paikallaan. Haluaisin, että juttu joko etenee eteenpäin tai sitten taantuu ja päättyy. Joskus oikein toivon, että hän joku kerta baarikeikkansa jälkeen soittaisi minulle ja kertoisi, että on tavannut jonkun toisen ja että ei enää kiinnosta. Silloin minun olisi helppo kylmettyä ja pistää tämä sekasikiöjuttu halki ja pinoon.
En kuitenkaan halua itse tehdä aloitetta ainakaan sen suhteen, että ehdottaisin seurustelua. Minulla on periaatteena, että koskaan en anele enkä roiku kenenkään perässä, vaan toinen saa ehdottaa asiaa, jos siltä tuntuu.
Mitä oikein teen? Miksi mies ei halua seurustella, vaikka hän päivästä toiseen osoittaa aidosti olevan kiintynyt muhun?