Toggle sidebar

Joutuiko lapsi neuvolatapaamisissa "luokille"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Olimme neljävuotis-neuvolassa kuluneen kevään aikana. Lapsi on puhelahjoiltaan keskiarvoista kehittyneempi, tarkka ja älykäs. Mutta piirtämisessä mättää. Muut lapset piirtelevät jo taloja ja autoja, mutta meillä lapsi piirtää vielä ympyröitä. Ei siis suoriutunut neuvolassa kovin hyvin tuosta testistä, jossa piirretään mallin mukaan määrätyn alueen sisäpuolelle. Nyt olisi tarkoituksena harjoittaa noita taitoja ja kesän jälkeen varaan uuden neuvola-ajan. Vielä emme ole ehtineet aloittaa opiskelua. Huomaan suhtautuvani asiaan vähän ristiriitaisin tuntein: toisaalta on hyvä, että asiaa harjoitetaan, toisaalta mietin, että olisiko riittänyt, että näitä harjoituksia olisi annettu ja asiaan palattu sitten vasta vuoden päästä neuvolassa?
 
Kannattaa äkkiä alkaa treenaamaan ja luvata jokaisen piirustuskerran jälkeen joku pieni palkinto. Meillä kans poika ei pidä piirtämisestä ja meni testit pieleen. Muuten joudutte vielä johki toimintaterapia rumbaan. Tarhaan jos siis käy sellaista voisi sanoa, että voisivat sielläkin harjoitella näitä taitoja. Niin vaikka en tiiä kuinka motivoituneita tarhatädit on. Ite oon saanu pojan opettaa pirtään huoh. Ja ei se kyllä sitä vieläkään vapaaehtoisesti tee. Pelottaa jo 5 v neuvola.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kannattaa äkkiä alkaa treenaamaan ja luvata jokaisen piirustuskerran jälkeen joku pieni palkinto. Meillä kans poika ei pidä piirtämisestä ja meni testit pieleen. Muuten joudutte vielä johki toimintaterapia rumbaan. Tarhaan jos siis käy sellaista voisi sanoa, että voisivat sielläkin harjoitella näitä taitoja. Niin vaikka en tiiä kuinka motivoituneita tarhatädit on. Ite oon saanu pojan opettaa pirtään huoh. Ja ei se kyllä sitä vieläkään vapaaehtoisesti tee. Pelottaa jo 5 v neuvola.
Click to expand...
Voi kamala olet lastasi joutunut opettamaan. Ihan hirveä toimintaa tuo neuvolastakin kun äidin moiseen työhön pakottaa.

Äly hei älä jätä. Tossa testauksessa ei suinkaan ole kyse piirtelystä. Vaan tarkastekllaan lapsen hienomotoristen taitojen kehitystä. On se vaikea tajuta että homman takana on lapsen etu ja paras. Jos tuossa kehityksessä on vikaa, mitä nopeammin asiaan kiinnitetään huomiota, sitä paremmin sitä voidaan petrata. Kyse siis ei ole mistään pelkästä vitun piirtelystä. Vai haluatko että vasta koulussa tähän kohtaa aletaan kiinnittää huomiota kun se sun armas Nico-Petteri on jo kaikista muista lapsista tuntuvasti jäljessä hienomotoriikassa??? Tai jos hänelle ihan oikeasti on asian kanssa ongelmia?
 
Neuvolan yksi tehtävä on seuloa ongelmia. Jos lapsellasi olisi joku oikea ongelma (esim. piirtäminen ei onnistu puutteelisen näön vuoksi), niin olisi lapsen kannalta harmillista, jos ongelma havaitaan vasta vuoden päästä. Sen vuoksi on parempi, että mahdollisiin ongelmiin puututaan pian eikä aina siirretä eteenpäin vuoden päähän seuraavan tarkastukseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Neuvolan yksi tehtävä on seuloa ongelmia. Jos lapsellasi olisi joku oikea ongelma (esim. piirtäminen ei onnistu puutteelisen näön vuoksi), niin olisi lapsen kannalta harmillista, jos ongelma havaitaan vasta vuoden päästä. Sen vuoksi on parempi, että mahdollisiin ongelmiin puututaan pian eikä aina siirretä eteenpäin vuoden päähän seuraavan tarkastukseen.
Click to expand...
Juuri näin. Itseni on hirmuisen vaike käsittää miksi neuvolan toiminta pitää jotenkin kokea loukkaavana. Kuitenkin loppuviimein lapsen parasta näissä ajatellaan. Mitä sitten jos toisinaan ovat vähän turhan tarkkojakin?

Toki vanhemmille vissiin sitten raskasta kun joutuu lapsen kanssa jotain harkoittelemaan hieman enemmän kuin ehkä toiset vanhemmat. Mutta eikös se ole yksi luontainen osa vanhemmuutta? eikä mikää pakote, kuten tämän ketjun vastaaja numero kaksi antaa olettaa? Aika surkeaa jos lapsen kanssa piirtely koetaan noinkin negatiivisessa sävyssä...
 
No en ole kuullut, että noin olisi luokalle jätetty.
Meillä samanlainen tilanne: lapsi sanallisesti ja ajattelykyvyltä huomattavasti edellä ikäryhmään nähden, mutta piirustushommat eivät kiinnosta. En nyt muista, miten tuo neuovolan tehtävä meni, mutta tuskin kauhean laadukkaasti. Eri lapset ovat kiinnostuneet eri jutuista, ja kehittyvät eri tahtiin eri osa-alueilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Juuri näin. Itseni on hirmuisen vaike käsittää miksi neuvolan toiminta pitää jotenkin kokea loukkaavana. Kuitenkin loppuviimein lapsen parasta näissä ajatellaan. Mitä sitten jos toisinaan ovat vähän turhan tarkkojakin?

Toki vanhemmille vissiin sitten raskasta kun joutuu lapsen kanssa jotain harkoittelemaan hieman enemmän kuin ehkä toiset vanhemmat. Mutta eikös se ole yksi luontainen osa vanhemmuutta? eikä mikää pakote, kuten tämän ketjun vastaaja numero kaksi antaa olettaa? Aika surkeaa jos lapsen kanssa piirtely koetaan noinkin negatiivisessa sävyssä...
Click to expand...
En usko, että monellekaan kyse olisi siitä, että "joutuu" harjoittelemaan, vaan siitä, että onko tarpeen jo nelivuotiaita mitata ja testata ja yrittää tunkea kaikki samaan muottiin.
Tottakai hyvä tsekata, että taustalla ei ole oikeita ongelmia, mutta liika käyriin tuijottaminen ei palvele ketään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .....:
En usko, että monellekaan kyse olisi siitä, että "joutuu" harjoittelemaan, vaan siitä, että onko tarpeen jo nelivuotiaita mitata ja testata ja yrittää tunkea kaikki samaan muottiin.
Tottakai hyvä tsekata, että taustalla ei ole oikeita ongelmia, mutta liika käyriin tuijottaminen ei palvele ketään.
Click to expand...
Ei tietenkään, mutta millä muulla tavoin selvitellä asiaa - on vaan oltava jotkut rajat joilla tutkitaan. Ja vanhemmat sitten sen verran fiksuja ettei loukkaannu jos lapsi ei ole niissä rajoissa.

Ei ole olevassa joustavia rajoja. Vaan ne nyt vaan vedetään johonkin kohtaan. Se ei tarkoita lapsen lokerointia - vaan sillä haetaan lapsen parasta. Yksilöllisiä rajoja on mahdoton määrittää ja kyllä neuvoiloissa tämä tiedetään. Vanhemmat vaan on niitä jotka tekee asiasta "ongelman itselleen" eli miksi minun lapselta vaaditaan? Ei vaadita, häntä vaan tarkkaillaan ja mahdollisiin ongelmiin koetetaan puuttua ajoissa. Millainen huuto siitä sitten tulisi vanhemmilta jos neuvolassa vaan aina todettaisiin että no jaah, onhan hän vähän jäljessä, mutta kyllä se siitä vuosien saatossa. Ja sitten kun pitäisi aloittaa koulu, niin lapsella nähtäisiinkiin ne todelliset ongelmat, joihin olisi jo aiemmin voinut puuttua.

Siispä herneet pois nenästä armon mammat. Mulla on ollut lapset jotka ei neuvolan juttujen mukaan ole kasvanut. Osa avusta on ollu tarpeen, osa ehkä turhaa. Mut he pärjäävät nykyään koulussa loistavasti. Joten ainoa asia mikä meillä olis voinnut mennä "kuralle" on äidin ego. Mut kun oon aina tajunnut tuon homman merkityksen niin ei ole ego kolissut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ei tietenkään, mutta millä muulla tavoin selvitellä asiaa - on vaan oltava jotkut rajat joilla tutkitaan. Ja vanhemmat sitten sen verran fiksuja ettei loukkaannu jos lapsi ei ole niissä rajoissa.

Ei ole olevassa joustavia rajoja. Vaan ne nyt vaan vedetään johonkin kohtaan. Se ei tarkoita lapsen lokerointia - vaan sillä haetaan lapsen parasta. Yksilöllisiä rajoja on mahdoton määrittää ja kyllä neuvoiloissa tämä tiedetään. Vanhemmat vaan on niitä jotka tekee asiasta "ongelman itselleen" eli miksi minun lapselta vaaditaan? Ei vaadita, häntä vaan tarkkaillaan ja mahdollisiin ongelmiin koetetaan puuttua ajoissa. Millainen huuto siitä sitten tulisi vanhemmilta jos neuvolassa vaan aina todettaisiin että no jaah, onhan hän vähän jäljessä, mutta kyllä se siitä vuosien saatossa. Ja sitten kun pitäisi aloittaa koulu, niin lapsella nähtäisiinkiin ne todelliset ongelmat, joihin olisi jo aiemmin voinut puuttua.

Siispä herneet pois nenästä armon mammat. Mulla on ollut lapset jotka ei neuvolan juttujen mukaan ole kasvanut. Osa avusta on ollu tarpeen, osa ehkä turhaa. Mut he pärjäävät nykyään koulussa loistavasti. Joten ainoa asia mikä meillä olis voinnut mennä "kuralle" on äidin ego. Mut kun oon aina tajunnut tuon homman merkityksen niin ei ole ego kolissut.
Click to expand...
Se rajanveto sille, onko lapsi jäljessä jostain, on vain niin vaikeaa. Kuten sanoin, tuossa iässä erot ovat tosi isoja ja lapset kiinnostuneet eri asioista. Meidän poika oppi lukemaan nelivuotiaana, kun taas hänen paras kaveri päiväkodista osasi samaan aikaan juuri ja juuri puhua yksinkertaisilla lauseilla, eikä edes tunnistanut kaikkia aakkosia. Tuo kaveri taas oli tosi hyvä esim jalkapallossa, parempi kuin moni vanhempi lapsi.

Sama tuon piirtämisen suhteen. Saatiin ohjeita, että pitäisi harjoitella piirtämistä säännöllisesti, mutta lasta ei vain kiinnostanut, joten annoimme asian olla. Muutaman kuukauden päästä sitten mieli muuttui, ja lapsi halusi väkisin opetella kirjoittamaan ja alkoi itse opettelaan kynän käyttöä ja homma ratkesi itsekseen.

Eli mitä yritän sanoa, niin itse aina mahdollisuuksien mukaan etenisin sen lapsen tahdissa, enkä ahtaasti taulukoita tuijottaen, jos kyse todennäköisesti on muusta kuin fyysisestä/rakenteellisesta tms ongelmasta.
 
Meillä niin ikään poika, jota ei varsinkaan alle kouluikäisenä piirtäminen ja värittäminen kiinnostanut yhtään. Poika oli ja on myös kovin pedantti, joten paperi lensi yleensä roskakoriin muutaman kynänvedon jälkeen. Neuvolantäti sanoi, että huomaa kyllä että piirtäminen ei kiinnosta, mutta tehtävät kuitenkin sujuivat, joskin täysin eri tasoisesti kuin pari vuotta vanhemmalla siskollaan saman ikäisenä. Poika kuitenkin oli oppinut isosiskon toimesta jo pari kuukautta ennen kolmevuotispäiviään lukemaan ja kirjoitti kirjaimia suhteellisen kauniisti neljävuotisneuvolassa. Se kaikki sitten riitti osoituksesksi hienomotoriikan taidoista. Päiväkodissa sanoivat, että muut hienomotoriikan taidot ovat kyllä kohdillaan ja että lapsetkin ovat yksilöitä, eivätkä kaikki tykkää taiteilla ja askarrella. Viisi vuotiaana ilmoitin lapsen kuvataideopistoon (koska itse en myöskään ole mikään piirtäjä-askartelija) ja siellä oli onneksi vasta valmistunut innostunut opettaja, joka osasi vetäistä oikeista naruista ja ainakin tyhjän paperin syndroomasta ja piirtämiseen kohdistuneesta pedanttiudesta päästiin eroon. Paljolti opettajan ansiosta poika meni aina tunneille ihan kohtuullisen innostuneena, mutta kahden vuoden jälkeen ei enää halunnut jatkaa siellä. Ei poika nyt tokaluokkalaisenakaan vielä piirtämis- ja väritystehtäviä rakasta, mutta eipä tarvitsekaan. Ne sujuvat sen verran kuin tarvis. Joskus olen pohtinut, että voisiko osalle lapsista laittaa pikkulegot kouraan tai testata jollain muulla tavalla hienomotoriikan taitoja...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Muuten joudutte vielä johki toimintaterapia rumbaan.
Click to expand...
Sinnehän ei joudu, vaan sinne päästään. Sinne ei kovin hevin pääse ja jos sinne pääsee, niin se tarkoittaa, ettei lapsella ole kaikki kohdallaan, vaan tosiaan tarvitsee apua johonkin. Lapset kyllä yleensä rakastavat sitä toimintaterapiaa, siellä tehdään kaikenlaista kivaa. Meidän lapsi, joka on käynyt toimintaterapiassa oli kyllä kateellinen niille lapsille, jotka saivat rakennella siellä legoilla ohjeiden mukaan kaikkea kivaa. Meidän lapsella ei ollut ongelmia hienomotoriikan ja hahmottamisen kanssa, ehkä ne toiset sitten oli kateellisia pallomerestä ja muista jutuista, mitä hän taas sai tehdä. Mutta äidistähän se on varmaan ylimääräinen rumba. Joskus se johtuu vaan siitä, ettei äiti anna niitä kyniä käyttöön, ettei tule sotkua :rolleyes: tai muuten viitsi opettaa piirtämistä ja kynien käyttöä (meillä nuo on ollut väliin liiankin innokkaita kynän käyttäjiä, niitä piirroksia on löytynyt sopimattomistakin paikoista, kuten seinistä ja yksi puserokin on väritetty. Siinä kyllä oli piirretty hahmo, jolla tytön mielestä ei ollut tarpeeksi väriä :ROFLMAO: Kauniin kirkkaan siniset silmät oli väritetty ja vähän muutakin. Tuo tyttö oli kyllä tosi kateellinen, ettei hän päässyt toimintaterapiaan muuta kuin kerran tutustumaan osaksi aikaa, mitä toinen tekee siellä. Siinä samalla toimintaterapeutti hieman selitti heidän suorittamiserojaan tietyistä jutuista ja sitä, miten toisen noita taitoja voi tukea lisää.

Kannattaa antaa muuten saksetkin käyttöön, ainakin valvotusti. Meillä kolmannen kohdalla epäiltiin vähän hienomotoriikkaa, kun saksien käyttö oli vähän heikkoa. Se johtui kyllä siitä, että ne sakset oli suurimman osan ajasta jemmassa :whistle: Meillä on niin paljon saksittuja verhoja ja petivaatteita, kun joku on joskus onnistunut ne sakset saamaan ja vähän on selkäänsä kääntänyt, niin niitä on sitten käytelty kaikkeen muuhun kuin sallittuun.
 
Oman lapsen kanssa sairaalassa tehnyt kynätestit ovat jääneet parhaiten mieleen. Muitakin testejä oli, jotain palikkatestejä, rakentelutestejä sun muuta. Kuitenkin kynätestit mittasivat taitoja parhaiten ja niistä tulokset näkyivät selvästi. 4-vuotiaana meni vielä ikäkauden vaihteluväliin, mutta 5-vuotiaana ei enää mennyt ja toimintaterapia alkoi. Tuon ikäiset kehittyvät vuodessa paljon, joten sellainen, jolla on ongelmia jää nopeasti yhä enemmän muista jälkeen.
 
Hyvä idea tosiaan olisi testata hienomotoriikkaa jollain muullakin tavalla. Lapseni on rakennellut pikkuleegoilla ongelmitta jo vuosia ja sormien pihtiotekin löytyi aika tavalla aikaisemmin kuin ikäisillään yleensä. En siis itse usko, että ongelmaa on ainakaan sillä alueella (enkä sitä, että lähinäkö olisi huono).
 
Oma kokemukseni kertoo että ei ne aiheetta niitä testejä tee ja kehota harjaannuttamaan. Omallani myös hienomotoriikka oli aiheena 4v ja 5v ja 6v ja...Pikkulegoilla se osasi kylllä tehdä hienosti ja hamahelmillä ja..se kynän käyttö oli vaikeaa ja saksien vaikka kummatkin oli kotona saatavilla ja hoidossa myös. Askarteli kyllä mielellään vaikka jälki oli mitä sattuu. Eli se kynän käyttö ON tärkeä osa tulevaisuudenkin kannalta eikä ne legot kerro koko asiaa. Ei ap kannata ajatella että nyt on pakko oppia ja opetella. Tehkää yhdessä kädentaitojuttuja, värittäkää, leikatkaa, piirtäkää.
Sekin pihtiote tuli aivan ajallaan,mutta ei kertonut kynähankaluuksista.
 
Meillä oli myös piirtämisessä ongelmaa 4 vuotiaana. Johtui kai siitä, etten ollut käskenyt ottamaan kynäotetta ja annoin piirtää miten sattuu. No, opeteltiin kynäote ja 2 viikon päästä neuvolassa lapsi piirsi ihmiselle sormetkin, joten neuvolassa sanottiin ettei ole mitään huolta. Ei siis sujunut ne kopioimistehtävät, ainakaan rasti ja kolmio. En muista kokeiltiinko toisella kertaa uudestaan.
 
Taitaa testit olla osalle äideistä se ongelma. Ei niinkään lapsille - eikä neuvola tädeille. Onhan se kamalaa jos omasta lapsesta sanotaan jotain negatiivista. Ja pahinta jos vaikka vanhemmalle mainitaan vaikka kynäotteen harjoittelusta. Ottaahan se itsetunnolle

Relatkaaa.
 
Oikeasti tuo tilanne on paljon mukavampi, kun voi uskoa, että lapsella on kaikki kunnossa ja että lisätestaukset ovat turhia. Käydäänhän me aikuisetkin kaikenlaisissa turhissa testeissä (papat sun muut), vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Itsekin olen joutunut käymään papan uusinnoissa, kun eka testissä oli huono tulos ilman oikeaa syytä. Eikä testi alunperinkään olisi ollut tarpeellinen. Lapsen testit ovat vastaavanlainen tilannne.
 
Muistan aina kun meidän esikoisen piti neuvolassa leikata viivaa pitkin. Eihän siitä tullut mitään, kun minä ylivarovaisena äitinä en ollut uskaltanut antaa lapselle saksia kotona.
Jotenkin asia oli vain jäänyt ja jäänyt. Saatiin käsky opetella ja seuraavalla kerralla sujui jo hienosti.
Tuli vain mieleen, että joskus se voi olla näinkin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa