Joulupukkitarinat, jos toinen tosi pieni sanoo ettei pukkia ole?

[miten tekisitte?]

Aloitin sittenkin oman ketjun, kopsasin viestini toisesta:

Kun meidän lapsia ei ole ikinä opetettu uskomaan pukkiin. On aina sanottu että joulun perinteeseen kuuluu että joku setä pukee punaset vaatteet. No, tietystikään ei ole käsketty sitä muille kertoa, mutta kävi seuraavasti, lapset kun on lapsia:

Olin kirpputorilla ja siellä myytiin joulukoristeita. Mun 4v kysyi: "Mitäs nämä on?" Vastasin, että joulukoristeita. Nelivuotias jatkoi: "ostaako nämä semmoinen setä kun leikkii joulupukkia". Sanoin, etten tiedä kuka ne ostaa.

Sitten siitä meni toinen, ehkä samaa ikäluokkaa, lapsi ohi äitinsä kanssa ja se toinen kysyi äidiltään: "Siis leikkiikö joku setä joulupukkia?" Sen äiti vastasi, ettei tietenkään leiki, vaan joulupukki on joulupukki.
Se toinen jatkoi: "kuka leikkii pukkia?" Äitinsä vastasi, ettei kukaan leiki pukkia, pukki on oikea. Se toinen jatkoi: "miksi tyttö sanoi että setä leikkii pukkia?"

Omani kiljaisi tossa kohtaa: "uskooko toi että pukki on oikeesti olemassa?" Vein omani sivuummalle ja sanoin, että joo uskoo se, ja meidän tehtävä ei ole kertoa, ettei ole, sen äiti saa sitte kertoa. Omani ihmetteli hirveesti, miksi se luulee niin. Sähisin että puhutaan siitä kotona, ja se toinen äiti katsoi meitä murhaavasti jankatessaan omalleen että pukki on totta.

Mites tuommoisissa tilanteissa toimisitte?

 

["Vieras"]

Meillä on keskusteltu tuosta asiasta kotona paljonkin, koska meillä ei ole opetettu lapsia uskomaan mihinkään joulupukkiin. Se on meidän mielestä hauska satu! Mutta ei sen enempää. Oon kertonu lapsilleni, että joku uskoo joulupukkiin ja joku ei, mutta kenellekään ei saa mennä kertomaantotuutta. Tämä keskustelu siis jo käyty kotona hyvissä ajoin ennen joulua. Yksi lapsistamme tuli kerran eskarista ja oli hiukan tuohtunut ja sanoi, että miksi ihmeessä ne vielä uskoo joulupukkiin... Ei ollut kuitenkaan mennyt sanomaan, että joulupukkia ei ole olemassa!

 

["jaa"]

Jos toi kertomasi on oikeasti tosielämästä, täytyy kyllä sanoa että oli aika törppö tosikko se toinen äiti. Olisihan hän voinut tuimien katseiden sijaan vaikka sanoa lapselle, että joo, kyllähän kuka vain voi leikkiä joulupukkia, mutta on vain yksi oikea joulupukki! Tms.

Sinä ap et nähdäkseni olisi juuri muuten voinut toimia.

 

[Keijupölly]

Ihan oikeinhan sun lapsi sanoi. Mä en ymmärrä, että pitäisi alkaa valehdella jonkun vieraan äidin puolesta, kun se on ensin valehdellut omalle lapselleen.

 

[samaa ihmettelin, ap]

[QUOTE="jaa";25088604]Jos toi kertomasi on oikeasti tosielämästä, täytyy kyllä sanoa että oli aika törppö tosikko se toinen äiti. Olisihan hän voinut tuimien katseiden sijaan vaikka sanoa lapselle, että joo, kyllähän kuka vain voi leikkiä joulupukkia, mutta on vain yksi oikea joulupukki! Tms.

Sinä ap et nähdäkseni olisi juuri muuten voinut toimia.[/QUOTE]

No mä ihmettelin myös. Kun ehkä kumpikaan lapsista ei ois kiinnittäny asiaan enempää huomiota, jos se tosiaan ois sanonu että voi pukkia leikkiä

 

[Anatolia]

Meidän lapset uskoivat/uskovat joulupukkiin (pienempi uskoo vielä jotenkuten, isompi ei). Aika ajoin joku sanoi ettei pukkia ole, siihen totesin että se on sellainen asia johon toiset uskoo ja toiset ei, ja jokainen saa itse päättää että uskooko.

Samalla lailla vastaan uskontokysymysten suhteen itse asiassa - että jotkut uskoo, toiset ei.

 

["joulumieli"]

minusta toimit kyllä oikein. on jokaisen oma asia kertoakko lapselleen totuus joulupukin olemassa olosta. ymmärrän kyllä lapsen äitiä joka oli katsonut sinua vihaisesti: hänelle oli varmaaan tärkeää että lapsen usko säilyy., eikä keksinyt mitään hyvää veruketta...minun omat mussukkani kyllä uskovat vielä joulupukkiin(toinen on 4 vuotias ja toinen 5,5v), ja toivon, että usko säilyy vielä jonkukn aikaa. on hienoa, että on jokin ihana fantasiamaailma josta pitää olen kyllä ajatellut pian kertoa esikoiselleni hellävaraisesti totuuden joulupukista, mutta jos hän haluaa uskoa, niin se on ihan hyvä, hänen oma asiansa